Arkistojen aarteita

Ilma on taas ollut sakeana tarinoita huonoista johtajista ja johtamisesta. Aika järkyttävää on ollut lukea nostoja eläköityneiden päättäjien ja virkamiesten käsityksistä vallan huipulla olleista poliitikoista ja kollegoistaan. Ei ole näköjään ihme, että maan talous on huonossa tilassa, kun ainoa kunnon mies valtiovarainministerinä Raimo Sailaksen mukaan on ollut Iiro Viinanen. Hänen jälkeisestään ajasta ei ole mitään hyvää sanottavaa. Hänen mukaansa oli myös luojan lykky, että Anneli Jäätteenmäki sai ne faksit, koska hänessä ei ollut ainesta selviytyä pääministerinä. Niinistöä Sailas kuvaa arvaamattomaksi ja etäiseksi myrskyn merkiksi.

Ihmettelen sitäkin, eivätkö poliittiset johtajat saa mitään perehdytystä tai ohjausta johtaa omaa hallinnonalaansa ja ministeriönsä henkilöstöä, kun kuulostaa siltä, että johtamisen perusasiatkin ovat hakusessa. Henry Mintzberg nosti tämän viikon artikkelissaan esiin Henri Fayolin (1841-1925), ranskalaisen kaivosinsinöörin, joka kehitti vieläkin käyttökelpoisen ja yksinkertaisen johtamisen perussetin.

Henry Fayolin kuva on otettu wikipediasta

Fayolin johtamistoiminnot ovat suunnittelu, organisointi, käskyjen antaminen, toimintojen koordinointi ja kontrollointi. Prinsiipit olivat myös selkeitä. Niiden mukaan johtaja on auktoriteetti ja hänellä on oltava valtuudet antaa määräyksiä ja johtaa henkilöstöään. Kuri oli välttämätöntä, mutta sitä tuli käyttää viisaasti ja eri keinoin kulloisenkin tilanteen vaatimalla tavalla. Organisaation elämä ja työnteko on helppoa, kun työntekijöillä on vain yksi suora esimies ja komentoketju selkeä. Kun työntekijät ovat erikoistuneita, silloin samoja työtehtäviä tekevien työntekijöiden tulisi muodostaa oma yksikkönsä yhden johtajan alaisuudessa. Näin yhteisöllisyys ja yhteenkuuluvuus kehittyvät. Hyvä joukkuehenki on tavoiteltavaa ja työntekijöille tulisi antaa vapauksia luoda ja suunnitella työtään. Palkkauksen tulee olla sellainen, että työntekijät ovat tyytyväisiä. Myös muita palkitsemiskeinoja kuin raha tulisi käyttää. Jokaisen työntekijän tulee tietää paikkansa hierarkiassa sekä tuntea päätöksentekoprosessit.

Komentoketju toimii, mummu edellä

Esimiesten tulee toimia aina oikeudenmukaisesti, ystävällisesti ja vakaasti. Kun tietty vakaus vallitsee, henkilöstön vaihtuvuus vähenee.
Minusta on hienoa, että Fayol kiinnitti jo 1900-luvun alussa huomion myös työpaikan siisteyteen, puhtauteen ja turvallisuuteen. Laatujärjestelmät sata vuotta myöhemmin nostivat nämä viimemainitut uudelleen menestyvän yrityksen kulmakiviksi.
Henry Mintzberg peräänkuulutti Fayolin oppeja tämän päivän johtamiseen. Hänen mielestään kaikki prinsiipit ovat käyttökelpoisia edelleen. Kontrollointi, joka Fayolin aikaan korosti erityisesti työntekijöiden kontrollointia on muuttanut luonnettaan. Nykyään voidaan kontrolloida asiakkaita, tuotteita, tukijoita, yhteistyökumppaneita, kilpailijoita. Itse asiassa kaikkea muuta kuin osakemarkkinoita ja niiden analyytikkoja.

Mikä syksy!

Henri Fayolin opit kannattaa lukea ja miettiä omalla kohdallaan. Kuinka asiat toimivat johtamassani organisaatiossa? Ovatko prinsiipit selvät?
Syyslomaterkuin Seija Telaranta