Työstä tylsistynyt?

Päivän sana nousee taas Peter Druckerin tekstistä. Tylsistyminen, loppuunpalaminen, väsyminen ja turhautuneisuus ovat tuttuja asioita jokaiselle pitkään samaa työtä tehneelle. Nuoremmassa sukupolvessa on tietysti runsaasti työntekijöitä ja johtajia, joiden elanto on pieninä palasina maailmalla, eli vaihtelua. Mutta varsinkin julkisissa organisaatioissa on vieläkin ihmisiä, jotka ovat tulleet organisaation palvelukseen kymmeniä vuosia sitten. Ihmiset elävät pidempään ja ovat työkykyisiä vanhoinakin. Siksi onkin tärkeätä pohtia sitä, mikä saa ihmisen innostumaan työstään uudelleen ja uudelleen. Nauttimaan siitä ja saamaan aikaan tuloksia.
Peter Drucker kirjoittaa, että monet ihmiset haluavat muutosta työhönsä kymmenen tai kahdentoista vuoden välein. Taustalla on useimmiten se, etteivät he koe oppivansa enää mitään uutta ja ovat alkaneet kuivua kokoon.

Ongelmia pystyy listaamaan, mutta keinot niiden ratkaisemiseksi eivät ole helppoja toteuttaa.  Mukavuusalueella voi elellä tylsistymisen uhallakin. Yksi selkeä ratkaisu on, että vaihtaa työpaikkaa. Se tuo tullessaan uuden työkulttuurin ja erilaisia ihmisiä. Työpaikan radikaali vaihtaminen ei tietysti ole noin vain toteutettavissa, mutta pienikin muutos rutiineihin toimii. Voi tehdä tutustumiskäyntejä oman organisaation eri yksiköihin, viipyillä, ihmetellä ja kuulostella. Keskustelemalla ihmisten kanssa ja tekemällä kysymyksiä voi aueta uusia näkökulmia. Voi mennä saman alan organisaatioihin tai kuten Peter Drucker ehdottaa, kulkea yksityisen, julkisen ja kolmannen sektorin organisaatioiden palveluksessa vaiheittain.

Työpaikka vaihtuu kahdeksan vuoden jälkeen

Useimmat työt ovat usein saman asian toistamista. Siitä ei innostu, mutta mitä selkeämmin näkee työnsä tuloksia, sillä on vaikutusta. Jos antaa itsensä kyllästyä työhön, silloin on antanut itselleen luvan pudota. Tämän prosessin voi keskeyttää esimies, joka huolehtii rakentavan palautteen antamisesta systemaattisesti ja tiedottaa tuloksista koko organisaation tasolla. Jokaisen työntekijän tulisi pitää kirjaa odotuksistaan ja tuloksistaan. Niitä analysoimalla motivoituu. Ihminen oppii siitä, missä on hyvä, mitä tietoja ja taitoja pitää vielä hankkia ja mitä huonoja tapoja omaan työntekoon kuuluu. Drucker kertoo esimerkin, jossa työntekijä huomasi, että mitkään hänen toiveensa eivät milloinkan toteudu. Analyysin perusteella hän huomasi, että hän on malttamaton eikä osaa kuunnella.  Jatkon kannalta onkin hedelmällistä, kun itse tunnistaa omat huonot puolensa ja pyrkii niistä eroon esimiehen tai valmentajan avustuksella.
Ihminen oppii toki muualtakin kuin omista kokemuksistaan ja analyyseistaan. Aina on mahdollista avoimin silmin ja mielin tarkkailla ihmisiä omassa työympäristössä, organisaatiossa ja tuttavapiirissä. Mitä he tekevät hyvin ja miten. Tunnetaan myös parastaminen, mikä tarkoittaa sitä, että omaa suoritusta verrataan markkinoiden parhaaseen suoritukseen.

Kannattaa lähteä silloin, kun on hyvässä vedossa ja huipulla. On harrastettava ennakoivaa uran hoitoa ja unelmoitava omista mahdollisuuksista haasteellisempien tehtävien parissa.

Todella mielenkiintoista on nähdä mitä tulevaisuus tarjoaa Barack ja Michelle Obamalle. He ovat kumpikin huipulla, josta on todisteena upeat puheet eri puolilla Yhdysvaltoja Hillary Clintonin tukijoukoissa sekä valtavat määrät ihmisiä ympäri maailmaa, jotka osoitavat heille esimerkiksi sosiaalisessa mediassa huomiotaan. Heillä on hyvä alusta tehdä vielä paljon hyvää ihmisten tasa-arvon, hyvinvoinnin ja rauhallisemman maailman eteen. Uudessa työympäristössä!

Syysterkuin Seija Telaranta