Joulun odotus

Minulla on ollut onni kasvaa maalaistalossa lähellä sillanpääläisiä maisemia. Samalla seudulla olen nytkin sillä erotuksella, että ennen oli lunta, nyt sataa vettä. Lapsuudessa todentui joulussa juuri odotus. Meillä oli väkeä omasta takaa, mutta jouluun kuului myös yksinäisten sukulaisten ja tuttujen sekä erilaisten kulkijoiden kutsuminen yhteiseen joulun viettoon. Viisimetrinen kuusi naulattiin pirtin kattoon kiinni ja kukin toi omia koristeita. Kulkukauppias Löppönen toi karamellit, joita hän vahti tarkasti, ettei sisältöä syöty. Naisväki valmisti sisällä jouluateriaa, miehet huolehtivat mm. siitä, että kirkkoreki oli kunnossa ja hevoset huollettu.
Pari vuotta minua nuorempi veli ja minä odottelimme papan kanssa pirtissä illan hämärtymistä. Radiosta kuunneltiin Sillanpään joulutarinaa. Lapselle se oli maailman pisin jorina, mutta torkkuja ottaen se aina loppui.

Hirsistä suurta saunaa lämmitettiin koko päivä. Valtavia koivuhalkoja heitettiin pesään. Saunan ylisillä oli savustettu kinkut ja muut liharuoat. Olin atooppinen enkä pitänyt saunomisesta, joten olin ensimmäisellä kierroksella papan ja Oiva-sedän kanssa. Äiti kävi pesemässä minut saavissa, kuuraa oli nurkissa ja parvi nokinen mutta sopivan lämmin. Lumessa sitten juostiin sisälle pirttiin. Naisväki oli siirtynyt navettapuuhiin ja miehet tietyssä järjestyksessä saunomaan. Ja taas me odotettiin pirtissä papan kanssa, nyt jouluateriaa. Jossain vaiheessa isä tuli hakemaan minut talliin "hevosten jouluun". Sain pudottaa heinät ylhäältä pilttuisiin ja tehdä kaurajuomat ämpäreihin. Lyhty laitettiin valaisemaan tallia myöhään yöhön. Maailman ihanin tuoksu on heinien, kauran ja jouluisen tallin tuoksu. Vieläkin, kaikkien chanelien ja armanien jälkeen.

Jouluateria oli tosi myöhään, navettatöiden jälkeen oli naisten sauna ja vasta sitten ruoka. Siinäkin oli tarkka järjestys. Lipeäkalalla varmaan aloitettiin ja joulutorttuihin loppui.

Jossain vaiheessa oli lahjojen jako, yleensä saimme sukset tai kelkan. Siksi en koskaan ole välittänyt lahjoista enkä pitänyt sitä tärkeänä osana joulua. Tallin joulutunnelma on paras joulumuisto. Myös muut eläimet saivat "joulua", mutta hevosten joulu oli minun juttuni.
Jouluaattoon kuului usein myös se, että veljeni oli kuumeessa. Mäkinen lähti hevosella hakemaan kirkolta lääkäriä. Kun huumeissa oleva Sveitsissä opiskellut lääkäri sitten tuli taloon, pappakin nousi ja huusi äidille "Minne, älä anna lääkärin koskea Juhaan". Menin sitten vanhempana siskona valvomaan tilannetta ja annoin tarkan selostuksen papalle. Yleensä lääkäri antoi luvan viedä saunaan tai kylvettää saavissa yläkerrassa.

Aamulla varhain oli lähtö  joulukirkkoon vällyjen peitossa hevosreessä. Papalla oli upea kettu-sisäturkki. Myöhemmin teetin siitä itselleni lakin. Kirkosta palattiin 12 kilometrin matka kilpaa ajaen. Tietysti meidän hevoset voitti.
Toivotan kaikille Hyvää Joulua, omannäköistä ja arvojen mukaista.

Kuvat otin viime viikolla Tukholman kuninkaanlinnassa.

Terkut Karhelta, Seija Telaranta