Tietoisesti paras

Jim Collinsin  ja Morten T. Hansenin kirja vuodelta 2013 (Talentum) on nimetty kuten tämän kirjoituksen otsikko. Maailman johtajat ovat vaihtuneet ja vaihtumassa.  Moni on ihmetellyt, mistä näitä kummallisia tyyppejä löytyy raskaisiin saappaisiin, johtamaan suurvaltoja ja maailmanlaajuisia  yrityksiä. Sekä sosiaalinen että perinteinen media ovat pullollaan ällistystä ja kauhistusta. Trump on puheenaihe päivittäin siellä missä kaksi tai kolme kokoontuvat. Nyt jo kyllästymiseen saakka. Ehkä onkin kohottavampaa tarkastella sitä, mistä ja minkälaisilla prinsiipeillä pongahtavat johtoon menestyjät. Ne, jotka vievät eteenpäin kansakuntia ja tuottavat hyvää yksittäisille kansalaisille, luovat toivoa ja hyvinvointia työntekijöilleen ja heidän perheilleen.

Collins ja Hansen lähtivät tutkimuksissaan liikkeelle tietysti menestyvän johtajan lapsuudesta ja kasvuympäristöstä. Päätelmä kuitenkin oli, että menestyjä voi olla peräisin sekä huonoista että hyvistä oloista. Perheestä, jossa ruoka ja vaatteet olivat ylellisyyttä, ponnistanut huippujohtaja kuvasi elämäänsä näin:"Kun lähtee vaatimattomista oloista, oppii keskittymään oleelliseen. Tiedän, millaista on elää ojassa, joten minua ei hetkauta toitotus maineesta ja rikkauksista." Itsekuri kehittyy niin, että sen avulla voittaa myöhemmin kaikki vastukset. Huippujohtajia kasvoi myös hyvin etuoikeutetuissa ja varakkaissa perheissä. Heillä oli kuitenkin monenlaisia kokemuksia taustallaan. Pettymyksiä ja epäonnistumisia. Niiden karaisemina he kasvoivat ja päätyivät huipulle.

Kultaisen karhun voittaneen Aki Kaurismäen saapumista punaiselle matolle odottamassa.

Jotain sentään löytyi. Johtajat, joiden johtamat yritykset ylittivät monipuolisesti tarkasteltuna vähintään kymmenkertaisesti tavoitteensa yhdisti ensinnäkin tinkimätön kurinalaisuus. He pitivät johdonmukaisesti kiinni arvoistaan, päämääristään, asettamistaan tavoitteista ja myös valitsemistaan menetelmistä. Voidaan sanoa, että he olivat tiukasti yhden asian ihmisiä ja etenivät valitsemallaan tiellä. Liikkeellä on nyt sekä valtakunnassa että kaupungeissa soutamista ja huopaamista. Tehdään päätöksiä, muutetaan ja perutaan niitä. Tämän tutkimuksen valossa se on tuhon tie.
Toinen menestyjiä luonnehtiva piirre oli kokemusperäinen luovuus. Tällä tarkoitetaan sitä, että ensisijassa uskotaan kokemusperäiseen näyttöön, ei tukeuduta toisiin ihmisiin, perinteisiin, auktoriteetteihin tai vertaishenkilöihin. Lisäisin vielä konsultteihin. Menestyjät luottivat välittömiin havaintoihin, käytännön kokeiluihin ja omiin simiin. Voidaan sanoa, että he tekivät ratkaisuja vahvalta empiiriseltä pohjalta.

Hyvätkin pisteet saanut ravintola pitää itse kokea. Dóttir Berliinissä

Kolmanneksi menestyvä johtaja on äärimmäisen valpas. Erityisesti se korostuu siinä, että he ovat hereillä juuri silloin, kun menee hyvin eivätkä vaivu mukavuusalueelle. He seuraavat pieniä signaaleja herkeämättä ja laskevat merkkejä yhteen ja "ristiintaulukoivat". Kun ne jättää huomiotta, kaatua voi isokin laiva kuten Nokia. Olisi kannattanut istua kahviloissa ja seurata, minkälaisilla kännyköillä trendikkäissä paikoissa keskusteltiin. Simpukoilla!

Berliinistä innostuneena, terkuin Seija Telaranta