Nokian johtajavaihdosten yhteydessä on ollut mielenkiintoista seurata keskustelua johtajan merkityksestä organisaation menestykseen. Epäonneen ja huonoon tulokseen on haettu syyllisiä ja sellainen on kait löytynytkin. Kun ajattelemme omia organisaatioitamme ja johtajavaihdoksia, samoja piirteitä on nähtävissä. Ajat sitten Tom Peters on kirjoittanut, että lähtevä johtaja ei saisi koskaan osallistua seuraajansa valintaan. Siihen on kaksi syytä. Ensinnäkään hän ei ole vastuussa valinnastaan, kun lähtee pois. Toiseksi ihmisellä, ja varsinkin menestyneellä johtajalla, saattaa olla alitajunnassa ajatus, että jos ajat huononevat, minun kauteni saa hohdokkaamman sävyn. Jos on onnistunut huonosti, voi valita seuraajansa periaatteella "jälkeeni vedenpaisumus", eli siinäpäs saitte enkä niin huono ollutkaan. Tom Petersin ohje henkilöstön rekrytointiin muuten on, että aina tulisi valita itseään pätevämpi, nuorempi ja kauniimpi. Siten saa organisaationsa kukoistamaan ja onnistuu myös johtajana.
Lähtevän johtajan kautta kun arvioidaan, löysin osuvan tarinan kirjasta Collins,J.2010. Parhaasta pohjalle vai vahvana eteenpäin. Talentum. Hän kirjoittaa, että organisaation taantuminen on kuin vähitellen etenevä sairaus: alussa vaikea tuinnistaa, mutta helpompi parantaa - myöhemmin diagnoosi on helppo mutta parantaminen työlästä. Myös yritykset ja instituutiot voivat näyttää vahvoilta, vaikka ovat jo sisältä sairaita ja alkavan kriisin partaalla. Tämän ajatuksen hän "löysi" ollessaan vaimonsa kanssa lenkillä vuoristossa. Vaimo juoksi paljon reippaammin kuin hän ja mitä korkeammalle mentiin, sitä selkeämmäksi tasoero tuli. Vain kaksi kuukautta tämän tapahtuman jälkeen vaimolla todettiin edennyt rintasyöpä. Eli vaikka vaimo oli kuin terveyden esikuva, vahva ja voimakas, hän oli jo sisältä sairauden leimaama.Samoin on organisaatiossa. Uuden johtajan tullessa on jo pitkään voitu tehdä vääriä ratkaisuja ja valintoja, jotka vaikuttavat tulevaisuuteen ja saavat uuden johtajan mahdottaman eteen. Ei iso laiva käänny hetkessä.
Seija Telaranta
Tarina kuulostaa todelta ja olen omalta osaltani ollut todistamassa tälläistä sairaan yhtiön syndroomaa, valitettavasti se tosiaan näkyy vasta sitten joskus, työpaikkaa valitessa ei näitä seikkoja tule esille. Mutta mitä sitten voi itse tehdä tälläiseen yhtiöön tullessa? Tietenkin aikaansaadut muutokset puhuvat puolestaan, mutta varsinkin yksityisillä ei tahdo kärsivällisyys riittää odottamaan kaikkea lopputulosta; yksityistä painaa palvelujen tilaajan, useinkin kunnan painostus saada asiat kuntoon nyt eikä huomenna. Mielestäni näitä asioita olisi syytä käydä enemmänkin läpi kunnan ja palvelujen tuottajan kesken. Loppujen lopuksi, itse esimiehet eivät useinkaan voi kuitenkaan tehdä muuta kuin sitä mitä heidän käsketään tehdä, todellista vapautta tehdä asioita siten kuin niitä ihan oikeasti pitäisi tehdä, ei useinkaan ole. En tiedä, tälläistä tuntua minulla tällä kertaa.
VastaaPoista