Vuoden 2012 blogi valittu

Viime vuonna TAMKin Vuoden blogi -palkinnon saajana minulla oli iso kunnia saada valita seuraaja. Jotenkin oli kafkamainen tilanne, kun yliopettaja Cai Melakoski oli minun blogini alkuunpanija ja ohjaajani pitkin matkaa.Eli tässä kävi niin, että muna tuli ennen kanaa. Ikinä en unohda sitä, kun tosi pitkään yhdessä blogiani kasattuamme sen ollessa ulkoisilta puitteiltaan ja asetuksiltaan melkein valmis, unohdin salasanani.
Ei muuta kuin kaikki alusta. Cai kesti tämänkin kuin mies!
Ohessa perusteluni TAMK taide & viestintä -blogin valinnalle:

"TAMK taide & viestintä -blogi on toiminut yli viisi vuotta. Blogissa on vuosittain ollut enimmillään 279 ja vähimmillään 146 artikkelia. Koko tuotanto on mahtava lukupaketti taiteen ja viestinnän maailmasta. Artikkeleiden kautta saa hyvän perspektiivin alan toimintaympäristöön. Blogi profiloi tyylikkäällä tavalla taiteen ja viestinnän koulutusohjelmia tarjoten siten arvokasta tietoa opiskelemaan aikoville, opiskeluissa mukana oleville sekä sosiaalisen median käyttäjille laajemminkin, myös englanninkielisenä. Blogi on ulkoasultaan selkeä, värimaailmaltaan kaunis ja elegantti, kypsyneellä tavalla kansainvälinen, monipuolinen ja informatiivinen.  TAMK taide & viestintä -blogi toimii myös esimerkkinä meille muille blogisteille. Se on TAMKin blogien lippulaiva. Maailma tarvitsee esikuvia. "

Arja Hautala viestinnästä sekä Cai Melakoski

Onneksi olkoon Cai ja suomenkielisen version toteuttaja Sohvi Sirkesalo, joka ei päässyt meidän mukavaan kahvitilaisuuteemme, joka järjestettiin TAMKin viestintäosastolla. Se on saanut uudet tilat saneeratussa rakennuksessa Kuntokatu 3:ssa. Taustalla kuvassa näkyy Essi Kannelkoski, joka oli juuri aloittanut työnsä viestinnässä. Tervetuloa Essi!
Tutustukaa voittaja-blogiin. Laajennatte siten näkökulmaanne positiiviseen taiteen ja viestinnän maailmaan ja saatte paitsi lukuelämyksiä myös esteettisiä kokemuksia hienoista kuvista ja väreistä.

Seija Telaranta

Ole proaktiivinen niin kehityt

Hiihtolomalla on sopiva aika tarkastella itseään ja edistää hyvää oloaan, kukin tyylillään. Lomankaan ei pitäisi olla tiedotonta/tajutonta aikaa, vaan paikka kehittää itseään ja kasvaa.

Eteenpäin...

Loma-aamun kunniaksi avasin suosikkikirjani Stephen R. Coveyn "Tie menestykseen". Ikäänkuin päivän sanana aukesi kohta, jossa tarkastellaan  proaktiivisuutta johtajan elämänasenteena. Perimmältään sillä tarkoitetaan aktiivisuutta ja aloitteellisuutta. Itse asiassa sitä, että olemme ihmisinä aina viime kädessä vastuussa omasta elämästämme. Ei joku muu. Ihminen voi itse päättää ja ottaa vastuun siitä, että jotain tapahtuu. Proaktiiviset ihmiset ymmärtävät vastuunsa ja pystyvät valitsemaan omat reaktionsa. He eivät syytä olosuhteita tai elämäntilannetta, sillä he käyttäytyvät oman tietoisen valintansa ja arvojensa mukaisesti.
Vastapari on reaktiivinen ihminen. Minua viehätti kirjassa oleva esimerkki: "Jos sää on hyvä, hän tuntee olonsa hyväksi. Jos se on huono, se vaikuttaa hänen toimintaansa ja asenteisiinsa. Proaktiivinen ihminen pystyy kantamaan oman säänsä mukanaan. Hänelle on yhdentekevää, sataako vai paistaako. Hänen pontimenaan ovat arvot, ja ne voivat saada hänet tekemään laadukasta työtä riippumatta siitä, auttaako sää häntä onnistumaan vai ei."

Paitsi säällä, mikä nyt ikkunasta ulos katsoessa aukeaa, merkitystä on myös sosiaalisella säällä, johon reaktiiviset ja proaktiiviset ihmiset reagoivat eri tavalla. Reaktiivinen ihminen rakentaa tunne-elämänsä muiden käyttäytymisen ympärille ja sallii heidän hallita, proaktiivinen johtaa itseään kaikissa olosuhteissa.

Eleonor Roosevelt

Eleonor Roosevelt, presidentti Franklin D. Rooseveltin aktiivinen puoliso, joka on tähän mennessä pisimpään, neljä kautta (1933-1945) "virassa" ollut ensimmäinen nainen, on sanonut: " Kukaan ei voi loukata sinua ilman suostumustasi".
Mahatma Gandhi puolestaan on ilmaissut saman asian: "He eivät voi riistää meiltä itsekunnioitustamme, ellemme anna sitä heille." Antamamme lupa tai suostumuksemme siihen, mitä meille tapahtuu, vahingoittaa meitä paljon enemmän kuin nämä tapahtumat sinänsä.
Olemme tänään tässä tilanteessa, missä nyt kukin olemme, eilisten valintojemme tähden.
Mukava on tietää, että vaikeimmatkin kokemukset voivat olla meille vaan eduksi. Ne ovat tulikokeita, jotka muovaavat luonnettamme ja kehittävät sisäistä voimaamme ja vapauttamme, joiden avulla pystymme selviytymään vaikeista tilanteista.
Kun ajattelet, että en voi tälle asialle mitään, mietipä, mitä vaihtoehtoja on tarjolla. Ja kun tulee tunne, että henkilöstöni ei tähän suostu, päätät vain, että pystyt saamaan heidät asian taakse, kun vain löydät sopivat keinot.

Jokaisesta löytyy myös kalastaja. Faina Kanervan ottama kuva

Reaktiivisille ihmisille rakastaminenkin on tekemistä. He tekevät siitä tunteen ja ajautuvat tunteiden vietäviksi. Proaktiivinen ihminen puolestaan saa aikaan rakkautta, joka koostuu teoista; uhrautumisesta ja  pyyteettömyydestä, Heille rakkaus on arvo, joka ilmenee rakastavissa teoissa.
Niinpä. Hyvää proaktiivista hiihtolomaa!
Seija Telaranta

Onnekkuus ja paremmuus

Jim Collins & Morten T. Hansen

Jim Collinsilta on ilmestynyt useita menestyneitä johtamisen alan teoksia viime vuosina. Niistä mainittakoon Hyvästä paras ja Pysy parhaana. Juuri nyt on tullut painosta kuvan kirja. Ja kun olen aikaisemmatkin lukenut, oli pakko tutustua myös tähän viimeisimpään. En fanita Collinsin kirjoja mitenkään erityisesti, mutta jokaisesta on jäänyt käteen jotakin. Niin tästäkin. Kirja perustuu yhdeksän vuoden tutkimusprojektiin, joka tarjoaa tieteellistä analyysia, päätelmiä ja todella mielenkiintoisia tarinoita, jotka ihan oikeasti kiehtovat."Tapahtumapaikkana" on epävarma ja kaoottinen nykyaika, todellisuus, jossa ihmiset ja organisaatiot nyt elävät.
Jos olisin aloittamassa jotain johtamisen alan tutkimusta, nappaisin tästä kirjasta siinä käytetyn tutkimusmetodin, joka on selvitetty aivan riittävällä tarkkuudella, jotta sitä voisi käyttää oppaana. Metodi perustuu yhteensovitettujen (kaltaistettujen) tapausparien vertailuun. Valitaan siis keskenään vertailukelpoisia organisaatioita, jotka eroavat toisistaan jossain tärkeässä ulottuvuudessa. Tässä kirjassa se oli menestyminen pitkällä aikavälillä.Kuhunkin pariin valittiin seitsemän yritystä, jotka olivat selvinneet turbulenssissa hyvin ja vastinpariksi (verrokiksi) yritys, jonka lähtökohdat olivat vastaavat, mutta tulokset vain keskinkertaisia jos sitäkään.

Pientä eroa?

Johtajilla, jotka onnistuivat pitämään yrityksensä pinnalla vaikeina aikoina, havaittiin kolme keskeistä käyttäytymispiirrettä, jotka erottivat heidät heikommin menestyvistä vertailupareistaan.

• Tinkimätön kurinalaisuus. Menestyjät pitivät johdonmukaisesti kiinni arvoistaan, omaksumistaan päämääristä, itse asettamistaan standardeista ja valitsemistaan menetelmistä.
• Kokemuslähtöinen luovuus. Kun oltiin epävarmuuden tilassa, menestyvä johtaja ei tukeutunut toisiin ihmisiin, perinteisiin, auktoriteetteihin tai vertaishenkilöihin, vaan hän luotti kokemukseen ja sen tuottamaan näyttöön. He tekivät rohkeita ja luovia ratkaisuja vankalta kokemusperäiseltä pohjalta. 
• Rakentava vainoharhaisuus. Hyvinäkin aikoina johtaja on valpas.Hän seuraa ilmiöitä ja haistelee tuulia, jotta ei tule yllätetyksi. Hän ei pelkää vaan valmistautuu, tekee varasuunnitelmia, puskureita ja turvamarginaaleja. Kun hyökyaalto tulee, sen tuhojen estämiseksi on jo paljon tehty.

Onneakin tarvitaan..

Minua viehätti kirjassa erityisesti myös kappale nimeltä Onnekkuus.  Kuinka paljon on kiinni siitä, että on huolellisesti varautunut ja valmistautunut, vai riittääkö se, että luottaa onneensa. Collins määrittelee onnekkaaksi tapahtuman, joka täyttää kolme ehtoa; ensinnäkin jotain hyvää voi tapahtua ilman, että toimijoilla on osaa tai  arpaa, tapahtumalla voi potentiaalisesti olla sekä hyviä että huonoja seurauksia tai että tapahtuma on sellainen, että sitä ei olisi voinut ennakoida. Onnekkuudessa on lisäksi kaksi astetta: Puhdas onni on tapahtuma, joka on täysin riippumaton siitä, mitä yrityksessä on tehty tai osittainen onni, jossa tapahtumat ja niiden kulku ovat suuressa määrin, mutteivat kokonaan ruiippumattomia siitä, mitä yrityksessä on tehty.

Onni on hyvä sadonkorjuusää

Oli kuinka oli, aina kannattaa luottaa myös onneen. Onni oli sekin, että sain nämä kauniit kuvat ystävältäni Faina Kanervalta, joka on juuri palannut Myanmarista. Matkalla hän oli ottanut monta "rullaa" aivan upeita otoksia, jotka nyt tulevat lukijoiden iloksi talven keskelle. Kiitos Faina!
Seija Telaranta

Vahvana ajan virrassa, Niina Meskus

Niina Meskus

Niina Meskus on aloittanut tammikuussa 2013 opiskelun Johtaminen sosiaali- ja terveysalalla -erikoistumisopinnoissa. Hän työskentelee yksikön päällikkönä Esperi Oy:n Käpytien yksikössä Tampereella. Hänestä jos kenestä voi sanoa, että uralla on tullut nähtyä ja koettua monenlaisia organisaatioita, vierivä kivi ei ole päässyt sammaloitumaan. Niina on valmistunut sairaanhoitajaksi vuonna 1999 Turun terveydenhuolto-oppilaitoksesta. Hän  työskenteli aluksi yliopistosairaalan syöpäsairauksien osastolla ja suoritti siellä myös Lääkemarkkinoinnin erikoistumisopinnot. Hän ei kuitenkaan siirtynyt lääketeollisuuteen, vaan jatkoi valmistuttuaan syöpäsairaiden hoitotyössä. Hän koki, että osaamista tulisi laajentaa potilaiden henkisen hyvinvoinnin alueella ja työn ohella tuli suoritettua myös psykoterapeuttiset opinnot. Elämä heitti siinä vaiheessa Tampereelle, jossa hän aloitti yliopistosairaalan urologisella poliklinikalla, työskennellen samalla myös muilla osastoilla ja myös Tekonivelsairaala Coxassa. Tammenlehväkeskuksessa hän sai vakituisen työpaikan, mutta kolmivuorotyö ei siinä vaiheessa tuntunut omalta. Attendosta Nokialta hän sai "osaesimiehen" työn ja varsin pian hän siirtyi kokonaan esimiestehtäviin ja viime keväänä kilpailijalle Esperiin.

Toimipaikka Käpytiellä

Käpytien Esperissä hän toimii esimiehenä 12  vakituiselle kotipalvelun työntekijälle ja kirjoilla on kolmisenkymmentä keikkatyötä tekevää lisäksi. Etäjohtamista on lisäksi Mänttä/Vilppulan, Ruoveden ja Forssan alueilla toimivalle Esperin henkilöstölle. Käpytiellä toimiva Esperi toteuttaa Tampereen kaupungin ostamaa kotipalvelua ja myös Kangasalalla on asiakkaita. Käytössä on 11 autoa ja toiminta on ympärivuorokautista.Käpytieltä käsin toimii myös turvapuhelin-palvelu, työvuorossa on  ympärivuorokautisesti 3 lähihoitajaa. Hälytyksiä on vuorokaudessa 20-30. Tehtävät vaihtelevat laidasta laitaan, vakavia sairauskohtauksia, kaatumisia ja myös turvan hakemista. Maksajana Tampereen kaupunki säätelee tarkasti palvelun toteutumista, samoin myös kotipalvelun laatua.
Niina kokee haasteellisimmaksi työssään rekrytoinnin ja työvuorojen miehittämisen ja tietysti sen, että henkilöstö jaksaa tehdä haasteeellista ja monipuolista työtään lämmöllä ja palvellen. Toistaiseksi työntekijöitä on riittänyt, mutta kilpailu hyvästä ja laadukkaasta työvoimasta on tosiasia Tampereellakin. Maahanmuuttajia ei vielä ole pystytty rekrytoimaan, koska kielitaito ei ole hakijoilla riittänyt. Kesäksi on suunnitteilla asiakkaiden ulkoilutus-palvelua työllistämistuella.
Capmanilla on suurin omistus-osuus Esperissä ja yritysostot arkipäivää. Bonusjärjestelmä on käytössä ja Niinakin odottaa nyt bonusrahoja, jotka voi käyttää henkilöstön hyväksi.
Niina on oiva esimerkki sellaisesta johtajasta, joka on ansainnut  kannuksensa hankkimalla osaamista monipuolisesti erilaisista työpaikoista sekä lisäkoulutusta sopivin väliajoin. Johtaja saa itsevarmuutta, kun on moniosaaja eikä sormi mene suuhun minkään tehtävän edessä asiakastyössäkään.
Johtaminen tuntuu omalta alalta. Koulutuksen hyödyn Niina on jo nyt kokenut. Omassa jaksamisessa on tukena positiivinen esimies, vaikkei hän Tampereella olekaan, etäsuhteena siis sekin. Niinasta tuntuu tosi hyvältä, että esimieheltä saa kannustavaa palautetta ja hän on tukena tarvittaessa.
Seija Telaranta

Tulevaisuuden asiakas sosiaali- ja terveysalalla?

Muistatte Pandoran lippaan? Sehän on se rasia, jonka avautuessa purkautuvat ulos kaikenlaiset vitsaukset ihmiskunnan kiukuksi. Zeus oli kiukustunut Prometheukseen, titaaniin, joka varasti ihmisille tulen. Hän lähetti maailman ensimmäisen naisen, Pandoran, Prometheuksen ja hänen veljensä Epimetheuksen luo tyrkylle. Prometheus aavisti, että tuosta neidosta, eikä etenkään hänen lippaastaan hyvää seuraa ja varoitti veljeään ottamasta jumalilta mitään lahjusta vastaan.  Veli Epimetheus ei ollut näin kaukonäköinen, vaan rynnisti suhteeseen, nai Pandoran ja siitäpä sitten ihmiskunta on saanut sittemmin kärsiä. Proaktiivisuus eli ennalta reagoiminen, ennakointi kantaa sisällään Prometheuksen nimeä: Prometheus = ennalta tietää. Tulevaisuutta ei voi ennustaa, mutta sitä voi ja tulee ennakoida. 

Kohti tulevaisuutta...

TAMKin Sosiaali- ja terveysalan ylempien ammattikorkeakoulututkintojen Tulevaisuusseminaarissa tammikuussa 2013 pohdittiin tulevaisuuden asiakasta ja asiakasosallisuutta asiantuntijapuheenvuorojen ja sosiaali- ja terveysjohtamisen opiskelijoitten (Kehittämisen ja johtamisen YAMK 11 -ryhmä) laatimien esitysten avulla.

Yliopettaja, dosentti Timo Toikko Seinäjoen ammattikorkeakoulusta nosti puheenvuorossaan esiin asiakasosallisuuden ja sen toteutumisen palveluiden suunnittelussa, toteutuksessa ja kehittämisessä. Suomi on yhä jälkijunassa asiakasosallisuuden toteuttamisessa verrattuna vaikka Britanniaan. Siellä on jo yli  kymmenen vuoden ajan asiakasryhmien edustajat osallistuneet sekä sote -alojen opetussuunnitelman laadintaan, opiskelijavalintaan että opetuksen toteutukseen korkeakouluissa. Eri asiakasryhmät ovat omien järjestöjensä kautta aktiivisia sekä palvelujen tuottajina että vaikuttajina. Suomessa asiakkaitten ja potilaitten osallistuminen aidosti omien palvelujensa suunnitteluun tai arviointiin toteutuu paikoittain ja pirstaleisesti, ei vielä systemaattisesti. Se, mikä on oikein ja tarpeellista, on vielä varsin usein professioiden määrittämää. Asiakkaan roolina on usein vain hyväksyä tai hylätä tarjottu vaihtoehto.

Pirkanmaan sairaanhoitopiirin asiakaspalvelupäällikön Marika Järvisen puheenvuorossa kuultiin esimerkkejä siitä, miten asiakasosallisuutta on alettu toteuttaa palvelumuotoilussa TAYSissa. Palvelumuotoilussa lähdetään palveluja ja palvelupolkuja arvioimaan yhdessä asiakkaan ja omaisten kanssa käytännönläheisesti havainnollistaen yhdessä, mitä missäkin vaiheessa tapahtuu ja mitkä ovat osallisten kokemukset ja toiveet. Palvelumuotoilun tuloksena on kehitetty työmenetelmiä ja apuvälineitä sekä uudistettu palvelukonseptia kokonaisuudessaan. Muutoksissa ei ole kyse välttämättä isoista eikä rahaa vievistä suurista innovaatioista, vaan pienistä, käytännön työn ja/tai työympäristön muutoksista, joilla on iso vaikutus asiakaskokemukseen että työn sujuvuuteen. 

Mikä Z:n jälkeen?

Opiskelijaryhmien esityksissä dramatisoitiin muun muassa XYZ -sukupolvien eroja palveluiden käyttäjinä ja työntekijöinä. Vaikka sukupolviteoria onkin pelkistys ja osin karikatyyrinenkin tyypittely, se nostaa esiin merkittäviä piirteitä. Nyt parikymppiset nuoret ovat aktiivisia, vaihtelunhaluisia, omatoimisia digi-ihmisiä, jotka mieluummin lukevat lehtensä Ipadista, käyttävät emailien sijasta facebook-viestejä ja hoitavat raha- ja veroasiansa vain netissä. Terveys- ja sosiaaliongelmissa kysytään ensin kaverilta Naamakirjassa, sitten keskusteluryhmässä ja sen jälkeen tai siinä välissä tarkistetaan mitä tohtori.fi asiasta tai muu nettilääkäripalvelu sanoo. Terapiaakin saa jo virtuaalisesti, ja paljon halvemmalla kuin psykologin sohvalla könöttäen. Virtuaaliset, e-health, nettisosiaaliapu tai nettinuorisotyö palveluja on toteutettu jo hyvin tuloksin. 

Muun muassa nettiterapian on todettu esimerkiksi lievässä masennuksessa olevan yhtä tehokas kuin perinteistenkin muotojen ja niinpä muun muassa HUS on jo toimintaa aloittanut. Verkkonuorisotyö on jo vakiintunut käsite. Alan ammattilaiset sanovat, että on oltava siellä, missä nuoretkin ovat: sosiaalisessa mediassa. Tämä kaikki edellä sanottu ei tarkoita, että kasvokkaiset palvelut ovat turhia vaan sitä, että palveluissa, myös sosiaali- ja terveyspalveluissa, monikanavaisuus ja palvelukynnyksen mataluus ovat tulevaisuuden palvelujen laadun avain. Kullekin tarpeensa mukaan ja asiakkaalle sopivalla tavalla.

Kuten tavaratuotannossa, olemme siirtyneet massatuotannosta palvelujen asiakaskohtaiseen räätälöintiin. Tämä tarkoittaa myös sitä, että tulevaisuuden palvelukirjossa on varmaankin niin sanottu ”peruspaketti” ja sitten ”plussaosat”, jotka todennäköisesti myös maksavat enemmän. Palvelujen modulaarisuutta tutkitaan jo tällä hetkellä Suomessakin useassa eri kunnassa, Tekesin rahoituksella,  yhtenä ratkaisumallina sosiaali- ja terveyspalvelujen kustannus-tehokkuus-vaikuttavuus –ongelmaan. 

Mahdollisuuksien maisema

 Mikä osa näin räätälöidyistä palveluista kuuluu yhteiskunnan maksettavaksi ja minkä asiakas kustantaa itse on modulaarisen mallin poliittinen kysymys. Hollannissa toteutetaan ”mutual self-reliance” -mallia joissain kunnallisissa palveluissa. Tästä esimerkkinä se, että eräällä alueella kunta antoi asuinalueelle rahaa skeittirampin rakentamiseen ja ylläpitoon. Ehtona oli, että asuinalueen asukkaat pitävät huolen siitä, että alue pysyy siistinä eikä ramppia vandalisoida. Mikäli näin tapahtuu, korjauskustannukset otetaan pois asuinalueelle annetusta rahasta. Rakennusprojektin jälkeen alueen ihmiset omatoimisesti vahtivat ja puuttuivat välittömästi, mikäli rampilla tai lähistöllä tapahtui jotain ilkivaltaa,  roskaamista tai muuta hälyttävää. Toisin sanoen yhteisö vastuutettiin pitämään huolta paitsi ympäristöstä myös nuoristaan. Voisiko tätä soveltaa meilläkin? Kuten Putous -hahmo Samppa Linna sanoisi: Saa käyttää hei, muttei oo pakko.

Jokainen voi miettiä kohdallaan, millaisen palvelujärjestelmän ja palvelukonseptin haluaa ja mitä siitä on valmis itse maksamaan. Jos tulevaisuudessa mikään on varmaa niin se, että verovaroin kustannettavat ilmaispalvelut tulevat vähenemään ja ihmisten ja yhteisöjen omavastuu (self-reliance ja mutual self-reliance) tulee lisääntymään. Se, miten tämä muutos tapahtuu ja kenen ehdoilla, on yhteiskunnallisen vaikuttamisen paikka sekä poliittisella että professionaalisella areenalla.

Ulla-Maija Koivula

YTL, SoTeMBA, Yliopettaja

 Lue myös:

Tulevaisuusseminaari 15.1.2013