Onnekkuus ja paremmuus

Jim Collins & Morten T. Hansen

Jim Collinsilta on ilmestynyt useita menestyneitä johtamisen alan teoksia viime vuosina. Niistä mainittakoon Hyvästä paras ja Pysy parhaana. Juuri nyt on tullut painosta kuvan kirja. Ja kun olen aikaisemmatkin lukenut, oli pakko tutustua myös tähän viimeisimpään. En fanita Collinsin kirjoja mitenkään erityisesti, mutta jokaisesta on jäänyt käteen jotakin. Niin tästäkin. Kirja perustuu yhdeksän vuoden tutkimusprojektiin, joka tarjoaa tieteellistä analyysia, päätelmiä ja todella mielenkiintoisia tarinoita, jotka ihan oikeasti kiehtovat."Tapahtumapaikkana" on epävarma ja kaoottinen nykyaika, todellisuus, jossa ihmiset ja organisaatiot nyt elävät.
Jos olisin aloittamassa jotain johtamisen alan tutkimusta, nappaisin tästä kirjasta siinä käytetyn tutkimusmetodin, joka on selvitetty aivan riittävällä tarkkuudella, jotta sitä voisi käyttää oppaana. Metodi perustuu yhteensovitettujen (kaltaistettujen) tapausparien vertailuun. Valitaan siis keskenään vertailukelpoisia organisaatioita, jotka eroavat toisistaan jossain tärkeässä ulottuvuudessa. Tässä kirjassa se oli menestyminen pitkällä aikavälillä.Kuhunkin pariin valittiin seitsemän yritystä, jotka olivat selvinneet turbulenssissa hyvin ja vastinpariksi (verrokiksi) yritys, jonka lähtökohdat olivat vastaavat, mutta tulokset vain keskinkertaisia jos sitäkään.

Pientä eroa?

Johtajilla, jotka onnistuivat pitämään yrityksensä pinnalla vaikeina aikoina, havaittiin kolme keskeistä käyttäytymispiirrettä, jotka erottivat heidät heikommin menestyvistä vertailupareistaan.

• Tinkimätön kurinalaisuus. Menestyjät pitivät johdonmukaisesti kiinni arvoistaan, omaksumistaan päämääristä, itse asettamistaan standardeista ja valitsemistaan menetelmistä.
• Kokemuslähtöinen luovuus. Kun oltiin epävarmuuden tilassa, menestyvä johtaja ei tukeutunut toisiin ihmisiin, perinteisiin, auktoriteetteihin tai vertaishenkilöihin, vaan hän luotti kokemukseen ja sen tuottamaan näyttöön. He tekivät rohkeita ja luovia ratkaisuja vankalta kokemusperäiseltä pohjalta. 
• Rakentava vainoharhaisuus. Hyvinäkin aikoina johtaja on valpas.Hän seuraa ilmiöitä ja haistelee tuulia, jotta ei tule yllätetyksi. Hän ei pelkää vaan valmistautuu, tekee varasuunnitelmia, puskureita ja turvamarginaaleja. Kun hyökyaalto tulee, sen tuhojen estämiseksi on jo paljon tehty.

Onneakin tarvitaan..

Minua viehätti kirjassa erityisesti myös kappale nimeltä Onnekkuus.  Kuinka paljon on kiinni siitä, että on huolellisesti varautunut ja valmistautunut, vai riittääkö se, että luottaa onneensa. Collins määrittelee onnekkaaksi tapahtuman, joka täyttää kolme ehtoa; ensinnäkin jotain hyvää voi tapahtua ilman, että toimijoilla on osaa tai  arpaa, tapahtumalla voi potentiaalisesti olla sekä hyviä että huonoja seurauksia tai että tapahtuma on sellainen, että sitä ei olisi voinut ennakoida. Onnekkuudessa on lisäksi kaksi astetta: Puhdas onni on tapahtuma, joka on täysin riippumaton siitä, mitä yrityksessä on tehty tai osittainen onni, jossa tapahtumat ja niiden kulku ovat suuressa määrin, mutteivat kokonaan ruiippumattomia siitä, mitä yrityksessä on tehty.

Onni on hyvä sadonkorjuusää

Oli kuinka oli, aina kannattaa luottaa myös onneen. Onni oli sekin, että sain nämä kauniit kuvat ystävältäni Faina Kanervalta, joka on juuri palannut Myanmarista. Matkalla hän oli ottanut monta "rullaa" aivan upeita otoksia, jotka nyt tulevat lukijoiden iloksi talven keskelle. Kiitos Faina!
Seija Telaranta