Hyvinvointi- ja koulutuspalveluiden oligarkit

Aftonbladet 2.4.

Ei mene päivääkään, ettei Ruotsin lehdissä keskustella terveydenhuollon tai opetuksen liukumisesta yksityisten yritysten toteuttamiksi. Maakäräjät maksavat palvelun ja hoidon yrittäjälle sovitulla hinnalla verovaroista. Potilas/asiakas saa valita mistä hoivansa tai opetuksensa ostaa ja rahat tulevat hänen "mukanaan". Sehän on ihan ok myös enemmistön mielestä Ruotsissa. Uskoisin, että Suomessakin. Tuoreen Sifan tekemän tutkimuksen mukaan 46 % ruotsalaisista haluaa, että hoidon, opetuksen/koulutuksen ja hoivan tulee olla vapaasti valittavaa ja täytyy olla vaihtoehtoja. Samanaikaisesti ja edelleen Sifan tutkimuksen mukaan kuusi kymmenestä ruotsalaisesta haluaa kieltää voitot hyvinvointilan yrityksiltä. Heitä ärsyttävät kohtuuttomat voitot. Esimerkkinä mainitaan yritys, joka osti terveyskeskuksen 700 000 kruunulla ja jonkin ajan kuluttua myi sen 20 milj. kruunulla.

Tässä myllerryksessä on koulutus- ja hyvinvointialalle ilmestynyt uusi ihmisluokka, oligarkit. Tämä sana on käytössä kun puhutaan Venäjän ja diktatuurimaiden ökyrikkaista, poliittisesti sillä tarkoitetaan harvainvaltaa.

Hyvinvointi- ja koulutuspalveluiden oligarkit ovat paitsi näitä miljoonavoittajia, myös taustalla olevia konsultteja ja poliittisia vaikuttajia, jotka verkostonsa puitteissa junailevat valintoja ja päätöksiä. Suhmuroiden, kabineteissa. Hyvin lähellä ollaan myös korruptiota ja hyvä veli -järjestelmää. Academedia, joka on Ruotsin suurin yksityinen koulutusyritys, on  jälleen otsikoissa verosuunnittelun ja yritystensä ketjuttamisen vuoksi. Voittoja ohjaillaan yrityksestä toiseen eikä kukaan pysty selvittämään minne veroparatiisiin ne milloinkin päätyvät. Siis kansalaisten verorahat.  Varmaa on, että hyvin pieni joukko on rahastanut kuninkaalisesti vanhusten, heikkojen ja lasten koulutuksen tuottamilla rahoilla.

Aftonbladet 6.4.

Mitä sitten oikein halutaan? Ei ainakaan paluuta entiseen, pelkästään  julkishallinnon tuottamiin palveluihin eikä siihen, että ylhäältä ohjataan ja ihminen passiivisesti ajautuu minne käsketään. Ihminen on vapaa valitsija ja subjekti omissa asioissaan, mutta oligarkialle on pantava piste.

Ihmiset vaativat avoimuutta, läpinäkyvyyttä, osallisuutta ja  oikeutta päättää. Vaalien lähestyessä onkin tehty molemmissa puolueleireissä vasemmistoa lukuunottamatta"clintonit". Ei sanota ei yksityisille palveluille eikä vaihtoehdoille, vaan nostetaan kriteeriksi laatu. Huomio kiinnitetään siihen minkälaista ja -laatuista palvelua saa eikä niinkään siihen, kuka sen järjestää.

Luin näitä oligarkijuttuja rentoutuakseni uuden ruotsalaisdekkarin parista. Thomas Eriksonin "Pelonkylväjät" (Minerva 2014) on johtajillekin antoisa, sillä kirjoittaja on käyttäytymistieteisiin erikoistunut johtamisvalmentaja ja yrityskonsultti, joka päivätyönään valmentaa johtoryhmiä ja öisin kirjoittaa rikosromaaneja. Pelonkylväjissä käytetään hyödyksi väriteoriaa, jonka mukaan ihmiset on jaoteltavissa neljään ryhmään, joilla kullakin on omat erityispiirteensä. Punaisiin, sinisiin, keltaisiin ja vihreisiin. Siniset ovat järki-ihmisiä, uskovat faktoja ja keskittyvät asioihin.Punaiset ovat kilpailuhenkisiä, nopeita ja suorasukaisia. Keltaiset ihmiskeskeisiä, suurpiirteisiä ja tykkäävät esiintyä. Vihreät ovat ymmärtäjiä ja säilyttäjiä, auttavat muita mielellään.
Hieno juttu, opin paljon lisää tästä mielenkiintoisesta ajattelusta. Olin aina ajatellut, että olen keltainen, mutta kyllä minusta löytyy punainenkin. Lue dekkari, opit myös uutta itsestäsi.

Sunnuntaiterkuin Seija Telaranta