Potilasturvallisuutta asenteella

Kuuntelin  viime viikolla aimo annoksen potilasturvallisuusasiaa valtakunnallisilla Potilasturvallisuuspäivillä Tampere-talossa.  Muistan hyvin ne ajat kun turvallisuuteen liittyviä asioita pidettiin sisään leivottuna taitoina terveydenhuoltoalojen ammatteihin. Asenteella mentiin; ”Kyllähän me nyt lääkitykseen liittyvät hommat hallitaan. Sairaalalaitteiden käyttöönhän saa aina koulutuksen. Leikkaukset tehdään aina todellisten ammattilaisten toimesta.” Näin uskottiin ja virheitä sattui, mutta niistä ei juurikaan puhuttu.

Tiina Runne vierailulla Sophiahemmetissa

Jonain päivänä ryhdyttiin käyttämään terveydenhuollossa termiä potilasturvallisuus. Olisikohan termi kantautunut korviini joskus kymmenisen vuotta sitten. Uuden termin voimin ryhdyttiin muuttamaan turvallisuuskulttuuria. Helppoa tämä työ ei ole ollut, eikä tule olemaan. Jutun juoni piilee siinä, ettei terveydenhuollossa syyllistä haluta paljastaan ja tunnetusti kukaan ei halua potilasturvallisuutta vaarantaa.  Asiasta voidaan onneksi silti keskustella. Hyvä väline lähestyä potilasturvallisuusasioita on Haipro-systeemi. Lähes kaikille terveydenhuollon ammattilaisille tuttu työkalu, jonka avulla voi ilmoittaa anonyymisti potilastyössä tapahtuneen vaara- tai haittatapahtuman. Näitä ilmoituksia keräämällä on päästy kirjaamaan onnahduksia, joita potilastyössä sattuu ja tapahtuu. Samalla kun tietoa karttuu, kehittyy ymmärrys asian tilasta ja havaitaan, että  potilasturvallisuusasioitten eteen voidaan tehdä systemaattista työtä ja parantaa turvallisuutta omalla toiminnalla. Eikä kenenkään tarvitse syyllistyä!

Tänä päivänä suoritellaan passeja ja verkkokursseja aseptiikkaan, lääkehoitoon, turvallisuuteen ja monen muun potilasturvallisuuteen liittyvän asian hallitsemisen todentamiseksi ja tärkeyden korostamiseksi. Lisäksi toimintaa mittaroidaan ja saatujen tulosten perusteella parannetaan toimintaa jatkuen.  Kuulostaa hyvältä kun Potilasturvallisuuspäivillä puhutaan lento- turvallisuudesta, jonka kaikki mieltävät korkean tason toiminnaksi. Tästä maailmasta on otettu käyttöön terveydenhuoltoon esim. tsekkauslistoista, joilla varmistetaan, että kaikki turvallisuusasiat on huomioitu ennen potilaan leikkausta. Ilahduttavaa oli Potilasturvallisuuspäivillä lisäksi se, että potilas tuntuu löytyvät tämänkin ahkeran kehittämistyön keskeltä. Päivillä toimi puheenjohtajana potilasjärjestön edustaja ja ihan oikeaa potilastakin kuunneltiin.

Lyhyessä ajassa on siis tapahtunut tosi paljon potilasturvallisuusasioitten parantamiseksi. Nyt on pelit ja vehkeet luotuina  potilasturvallisuusasioiden parantamiseksi ja asiaa pidetään keskiössä koulutuksen- ja keskustelun avulla. Kuinka kauan tarvitaan asenteitten muokkaamiseen niin, että voidaan alkaa keskustella potilasturvallisuusomastatunnosta? Veikkaan, että johtajille riittää puuhaa.

Kirjoittaja on kehittämispäällikkö Tiina Runne