Tänään täällä, huomenna en tiedä missä!

Tämä lause tuli mieleeni, kun luin artikkeleita Y-sukupolven työntekijöistä. Hehän ovat nuoria aikuisia, 1980- ja 1990-luvulla syntyneitä työntekijöitä, jotka ovat olleet jo jonkin aikaa työmarkkinoilla. Isovanhemmat taistelivat sodissa, suuret ikäluokat rakensivat maamme hyvinvoinnin perustan ja Y-sukupolvelle koko maailma on auki. Tähän nettisukupolveen kuuluville ihmisille on tärkeätä, että he saavat työssä toteuttaa itseään. Raha ei sinänsä ole tärkeätä, kunhan sitä on riittävästi. He eivät elä työtä varten vaan tekevät sitä elämää varten. Y-sukupolvi ei halua elää kuten heidän vanhempansa; suorittaa, stressaantua, uupua ja olla poissa perheensä luota. He haluavat olla läsnä lastensa elämässä ja luoda turvallisen kodin, mutta myös onnistua työssään. Jos työ ei tunnu sopivalta, siitä voi tehdä irtioton tai suunnata jollekin muulle alalle. Koko elämä on oppimista ja osaamispääoma hankitaan monista eri lähteistä.

Alina on viittomakielen tulkki ja nyt myös toimittaja

Monella Y-sukupolven työntekijällä on esimiehenään edellisen sukupolven edustaja. Kesällä moni esimies on saanut heistä täyslaidallisen kokemusta ja oppia. Esimiehen on ansaittava heidän luottamuksensa, pystyttävä perustelemaan päätökset ja toimimaan avoimen johtamiskulttuurin mukaisesti. Vallan atribuutteja eivät enää ole kontrolli ja asema vaan inhimillisyys, luottamus ihmisiin ja luonnollisuus.Tietoa ei pidä pantata vaan sitä on jaettava ja työstettävä kuulijaystävälliseen muotoon siten, ettei synny rasittavaa tietotulvaa.

Ehkä kaikkein tärkeintä on, että nuori työntekijä kokee, että arvot, joiden mukaan työssä toimitaan, ovat yhtenevät hänen arvomaailmansa kanssa. Y-sukupolven arvomaailmaa on jo ehditty paljon tutkiakin. Helve löysi 1990-luvun alkupuolella kolme eri arvomaailmatyyppiä, mutta vuosikymmenen loppupuolella niitä oli jo seitsemän. T. Hoikkalan mukaan (2009) nuorten arvomaailma on muuttuvaa, joten harva kuuluu mihinkään tiettyyn arvoryhmittymään, vaan valitsee asenteensa tilanteiden mukaisesti.

Sosiaali- ja terveydenhuollossa nuoret työntekijät tuovat tullessaan paljon muutospaineita varsinkin silloin, jos työyksikkö on pääosin miehitetty X-sukupolveen kuuluvilla, kohta eläkkeelle lähtevillä ammattilaisilla. Ajattelen esimerkiksi raskasta kolmivuorotyötä ja viikonlopputöitä, johon vanhempi sukupolvi on sitoutunut ja tottunut jo opiskeluajoilta lähtien. Nuorten elämään ne eivät samalla tavalla sovi, sillä aikaa tulee olla myös perhe-elämälle ja harrastuksille. Kun siirryin opettajaksi terveydenhuolto-oppilaitokseen ensiapupolikan kiihkeästä rytmistä, vannoin, etten ikinä unohda sitä vapauden tunnetta. Menin opettajan työhön yhdessä leikkaussalista tulleen kollegani kanssa ja alkuaikoina nauroimme ja pyörittelimme silmiämme, voiko työ olla näin kevyttä. Vapaus tehdä lukujärjestykset, vapaus mennä ja tulla kun työnsä hoiti, oli aivan uskomatonta. Sairaalastahan ei päässyt lainkaan ulos työvuoron aikana. Mahdollisuus hoitaa asioita päiväsaikaan ja tehdä kokeita ja arviointeja omaan tahtiin, tuntui ylelliseltä.

Meimi valmistautuu tokaluokalle

Y-sukupolven työntekijät ovat mielestäni sosiaali- ja terveysalan pelastus, kun organisaatiot heidän myötään joutuvat avautumaan nykyajalle. Nuorilla individualisteilla on kyky ja halu tehdä yhdessä työtä, ottaa vastuuta, palautetta ja oppia. He motivoituvat ja sitoutuvat jos työ on haastavaa ja siitä saa osaamisen mukaisen korvauksen. Esimiehiltään he toivovat valmentavaa otetta ja kykyä luoda positiivinen ja inspiroiva työyhteisö. Välittävä  työyhteisö on aina myös työhyvinvoinnin perusta ja kun työssä voidaan hyvin, myös tulokset ovat hyviä mitataan niitä asiakaskokemusten, taloudellisen tuloksen tai vaikuttavuuden mittareilla.
Mukavaa lomaltapaluuta ja innostavaa koulujen alkua kaikille koululaisille ja heidän perheilleen.
Seija Telaranta