Perhe ja ystävät vahvistavat johtajaa

Clintoneiden isovanhemmuus-onnea!

Suosikkijohtajaani Bill Clintonia on kohdannut hänen elämänsä yksi merkittävimmistä onnellisista tapahtumista, kun hänen tyttärensä Chelsea synnytti tyttären perjantaina. Vastasyntynyt Charlotte on koko perheen toiveiden täyttymys. Niin olen ymmärtänyt molempien kirjoista ja haastatteluista.
Kirjansa "Elämäni" (WSOY 2004) Clinton aloittaa näin:

Äidilleni, jolta opin rakastamaan elämää
Hillarylle, joka antoi rakkauden elämääni 
Chelsealle, joka toi kaikkeen iloa ja tarkoitusta

Nyt nämä kauniit sanat elämänsä naisille saavat jatkoa. Harva elämäkerta on ollut niin positiivista ja lämmintä luettavaa kuin Bill Clintonin. Hän tulee ihmistä lähelle ja hänen tarinastaan ongelmista huolimatta huokuu aina kiitollisuus ja tietynlainen nöyryys, mikä ei välity sanoista vaan niiden todentumisesta  elämässä. Lainaan tässä kirjan esipuheesta Billin kuvauksen perheestään:

"Perhe-elämäni Hillaryn ja Chelsean kanssa on ollut mittaamaton siunaus. Elämämme ei ollut täydellistä, niin kuin ei  kaikissa muissakaan perheissä, mutta upeaa se on ollut. Sen viat ovat enimmäkseen minun syytäni, minkä koko maailma tietää, ja sen jatkuvuus perustuu Hillaryn ja Chelsean rakkauteen. Minulla on ollut enemmän ja parempia ystäviä kuin kenelläkään muulla tuntemallani ihmisellä."
Jotta johtaja onnistuu vaativassa työssään, isossa tai pienessä organisaatiossa, rakastava perhe ja hyvät ystävät antavat voimaa jaksaa ja elää täydellistä elämää. Näissä tunnelmissa sydämelliset onnittelut Clintoneiden perheelle.

Seija Telaranta

Yli-ikäiset johtajat, organisaation onni vai onnettomuus?

Eläke-keskustelun käydessä kuumana Suomessa on keskitytty ikään, jolloin työstä pääsee eläkkeelle. Ratkaisua ei ole vieläkään, vain se on yleisesti tiedossa, että eläke-ikä tulee nousemaan. Nyt on menossa listaus siitä, mitkä ammatit ovat sellaisia, joissa työ on erityisen raskasta ja kuluttavaa. Kun näin on, eläke-iän tulisi olla alhaisempi. Luulen, että useimmat meistä ymmärtävät ja hyväksyvät sen. Tietysti on töitä, jotka fyysisesti ovat raskaita, mutta on myös niitä, jotka ovat henkisesti raskaita, vaikka ei suoranaista fyysistä rasitusta olisikaan. Henkilökohtaisesti minulle tulee mieleen silmätautien vuodeosasto, jossa yössä yksin valvoen elämä tuntui oikeasti raskaalta. Silmänpaineet ja tipat klo 22 ja sama aamulla klo 6. Eli pidä nyt itsesi hereillä siltä varalta, että jotain tapahtuisi. En tiedä mikä se kauhuskenaario oli, mitä olisi voinut tapahtua? Onneksi maailma on muuttunut ja sentyyppisiä "makuupaikkoja" ei enää sairaaloissa ole, ei myöskään turhan panttina yötyössä odottamista, toivottavasti.

Jokaiseen päivään...

Johtajan työ mielletään fyysisesti kevyeksi, joskin henkisesti raskaaksi. Negatiivista huomiota ovat herättäneet ne yritysjohtajat, jotka kuusikymppisinä ovat siirtyneet eläkkeelle. Onko se sopivaa?
Löysin taas kirjahyllystä yhden suosikeistani, jossa johtamisen guru Peter Drucker nostaa esiin vuoden jokaisena päivänä jonkin tärkeän johtamisen teeman.

Päivän sana 22.9. on "Overage Executives" eli yli-ikäiset johtajat. Siinä on selkeä vastaus siihen, milloin johtajan tulee jättää työnsä. Se ei tarkoita sitä, että hänen pitäisi jäädä eläkkeelle. Druckerin ohje on yksinkertaisesti se, että ikääntyvä johtaja ei saa olla päättämässä niistä asioista, jotka toteutuvat vasta sitten kun hän on jäänyt eläkkeelle. Johtajalle on siis luotava oikeanlainen toimenkuva viimeisiksi työvuosiksi. Ensinnäkin jokaisessa organisaatiossa tulisi olla aukikirjoitettu ohjelma ikääntyvien työntekijöiden hyvinvoinnin varmistamiseksi. Se sisältää koko henkilöstön, myös johtajan roolin. Mitä johtajan tulisi sitten tehdä viimeiset työvuotensa?

Hänen tulisi erikoistua ja keskittyä tukemaan työntekijöitä, ohjaamaan, neuvomaan, asettamaan tavoitteita ja ratkaisemaan riita-asioita. Hänellä on kokemusta ja näkemystä näihin asioihin johtajan roolinsa ajoilta. Ikä ja kokemus tuovat tähän "tukityöhön" myös arvovaltaa ja auktoriteettia.
Ikääntyvien johtajien toimenkuvan miettiminen on erityisen tärkeätä rauhallisessa vaiheessa, eli silloin, kun se ei henkilöidy. Monilla meistä on kokemusta siitä, kun kuiske kuuluu, miksi ihmeessä  johtaja ei  ymmärrä, että olisi aika vetäytyä ja olla päättämättä asioista, joiden toteutumista ei ole näkemässä.
Syksy on työpaikoilla aktiivista aikaa, nosta käsittelyyn myös ikäohjelma.

Kesän ja syksyn vaihde Eteläpuistossa

Mukavaa ensimmäistä syksyistä työviikkoa!
Terkuin Seija Telaranta

Oletko korkean vai matalan tason neuvottelija?

Hyvissä johtamisen kirjoissa on jakamista vuosienkin jälkeen. Yksi tällainen helmi on Sami Miettisen ja Juhana Torkin "Neuvotteluvalta. Miten tulen huippuneuvottelijaksi?" Se on WSOY:n julkaisema vuodelta 2008. Olen lukenut sen merkintöjeni mukaan maaliskuussa 2008. Nyt kun neuvotteluja käydään eläkkeistä kuukausitolkulla ja muutenkin yhteiskunnassa ja työpaikoilla pitäisi hallita neuvottelut tuloksellisesti, kirjasta on apua.

Kohdassa, missä avataan neuvottelijoiden statuseroja, esitetään asioita tutkimustietoon perustuen. Missä kaksi tai kolme ihmistä kokoontuu neuvottelemaan, siellä on ihmisten välillä statuseroja, ja niistä rakentuvat myös valtasuhteet. Kuten monessa muussakin asiassa, niin tässäkin, kaikki lähtee siitä, että jokainen  itse tunnistaa ja tiedostaa oman statuksensa. Sen jälkeen on syytä analysoida neuvottelukumppanit yksitellen ja tyypitellä heidät statuksen mukaan.

Ota ensin kuva itsestäsi

Susilaumassa toiminta on tehokasta ja asioilla on järjestys. Samoin on neuvottelussa, joka susilauman tavoin on resurssien jakoa, jossa nopeimmat, vahvimmat, älykkäimmät ja äänekkäimmät korjaavat potin kotiin.

• Alfatyypit ovat nopeita päätöksentekijöitä, joista osan voi tunnistaa jo tittelin perusteella, mutta he voivat olla myös "piilotettuja" alfoja, jotka tunnistaa seuraamalla elekieltä. Kun vastapuolella on alfa, hänen puoleensa kääntyvät päät. Neuvottelun tavoite nousee juuri tästä; alfoihin tulisi pystyä vaikuttamaan, koska heillä on valtaa.
• Oomegat ovat taas sellaisia, jotka odottavat muiden kertovan, miten toimitaan.
• Beetat ovat asiantuntijoita korkealla ammattistatuksella. He ovat myös mielipidejohtajia, mutta vain oman asiantuntijuutensa puitteissa. Heillä on merkittävä rooli, sillä alfojen päätökset usein perustuvat juuri näiden asiantuntijoiden mielipiteisiin ja suosituksiin.
• Gammat ovat statisteja, joilla ei ole selvää päämäärää. Heitä kuitenkin tarvitaan eikä heitä pidä unohtaa, sillä vaatimattoman kuoren alla voi piillä alfa, jonka he ottavat paikan tullen esiin.

Onko Obamalla sylissään piiloalfa?

Miten statuseroja voidaan hyödyntää arjen tilanteissa? On tärkeätä, että kaikki saavat neuvotella vertaistensa kanssa, eli saman statuksen omaavien kanssa. Ei siis pidä laittaa neuvotteluun sellaista ryhmää, joiden statuserot ovat korkeat, sillä silloin tulee kitkaa. Jos neuvottelupöydässä on statuseroja, miten silloin toimitaan? Pääsääntö on, että jo neuvottelun alussa sovitetaan statuksia samalle tasolle, mikä tarkoittaa sitä, että jos esimerkiksi korkean tason neuvottelija heti  korostaa ylemmyyttään, peli on pelattu. Muut ryhtyvät vastustamaan häntä, vaikka asia olisikin hyväksyttävissä. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että itsensä pitää alentaa, mutta on huomioitava muut erittäin tarkasti, ettei synny ylimielisyyden tunnelmaa.

Edellä on vain pieni katkelma kirjasta, mutta se antaa vahvan näytön siitä, että neuvotteluun ei koskaan pidä mennä "siitä vaan" -meiningillä, jos haluaa saada tuloksia aikaan yhteistyössä muiden kanssa. Jos päätökset on saatu aikaan voimakkaalla alfa-menolla, toimeenpano voi vaikeutua pahastikin, kun ihmiset kokevat, etteivät ole tulleet kuulluiksi ja heidät on jyrätty.

Ja illalla 60-luvun tunnelmiin, The Hollies -konserttiin, missä äijät/alfat jyrää!

Seija Telaranta

Hyvä olla Toivionrinteen Mikevassa

Mikeva Oy on iso suomalainen kasvatus- kuntoutus-, tuki-, työtoiminta-, hoiva- ja asumispalveluita tarjoava yritys, jonka toiminta on valtakunnallista ja kattaa verkostollaan nyt koko Suomen, etelästä pohjoiseen ja idästä länteen, Espoosta Sodankylään. Yrityksen kotipesiä ovat Oulun ja Pohjanmaan seudut. Vuonna 1987 perustettiin Haapajärvelle ensimmäinen asumisyksikkö Terveyspalvelut Mendis ja sieltä on tultu kasvavalla vauhdilla "alaspäin". Yrityksen omistaa eurooppalainen pääomasijoitusyhtiö G Square ja toimiva johto. Maa on jaettu kolmeen alueeseen, joissa kussakin on tulosvastuullinen aluejohtaja. Länsi-Suomen aluejohtaja on Ari Vaaranmaa.

Minulla on kahdestakin syystä "lukkarinrakkaus" Mikevaan. Olin kaksi vuotta Mikeva Oy:n ohjausryhmässä 2000-luvun alkupuolella. Ryhmään kuului asiantuntijoita eri puolilta Suomea sekä silloinen johtoryhmä. Toimimme sparraajina ja keskustelijoina yrityksen kehittämiseksi. Ryhmä oli minullekin oppimisen paikka, hyvin antoisa tehtävä, jonka puitteissa oli mahdollisuus tutustua eri hoivakoteihin monilla paikkakunnilla. Niihin aikoihin alkoi myös systemaattinen koko yrityksen kattava laatutyö, jonka tulos on sertifioitu laatujärjestelmä, mottona "Hyvä olla".

Ohjausryhmä Tampereella vuonna 2006

Toinen kontakti on Ali Havre-Nieminen. Tutustu Ailin tarinaan osoitteessa Aili on arjen sankari Virosta
Kuvassa oikealla on Pirkko Mustonen, nykyinen Pohjois-Suomen aluejohtaja. Hän on aikoinaan käynyt Tampereella johtamisen erikoistumisopinnot ja Aili Havre-Nieminen samoin. Aili on nyt vastaavana ohjaajana Mikeva Oy:n palveluksessa, Pirkkalan palvelukoti Toivionrinteessä, joka on avattu tammikuussa 2013. Uusi kiinteistö on vuokratila, jossa on asukaspaikkoja 29.

Aili Havre-Nieminen palvelukodin sisäpihalla

Palvelukoti Toivionrinne tarjoaa ympärivuorokautista hoivaa ikäihmisille tai muista syistä sitä tarvitseville kauniissa ja toimivassa kodissa. Jokaisella asukkaalla on oma huone saniteettitiloineen ja käytössä on myös kaksi huonetta esimerkiksi pariskunnille. Pihamaan viihtyisyyden lisäämiseksi on käynnissä "Viherpiiperrysprojekti", jonka ensimmäiset tulokset oli jo nähtävissä. Toiminta pohjautuu elämänkaarimalliin, jonka perusidea on, että henkilökunta toimii asukkaan kodissa hänen apunaan ja turvanaan yhteistyössä läheisten kanssa. Erilaiset tapahtumat järjestetään asukkaiden elämänkokemuksiin nojaten, tehdään sellaista, mihin ihmiset ovat tottuneet aikaisemmin elämässään. Ei mitään ulkopuolelta tuotavia sirkushuveja, ellei toivetta ole.

Henkilöstön perustan muodostavat lähihoitajat. Heillä on perusosaamisen lisäksi asukkaiden viihtyvyyttä ja elämisen laatua parantavaa erityisosaamista. Henkilöstöön kuuluu myös fysioterapeutti ja toimintaterapeutti.  Kuntosali on ahkerassa käytössä.

Oleskelutilan tv-nurkkaus

Asukkaat tulevat lähikunnista kunnan ostopalveluna ja palvelusetelin turvin. Pitkäaikais-asukkaiden lisäksi palvelua tarjotaan myös omaishoitajien vapaiden ajoiksi sekä kuntoutushoitoa vaikka sairaalasta kotiutumisen jatkohoivana.

Vastaava ohjaaja Aili Havre-Niemisella on koulutusta, kokemusta, näkemystä, taitoa ja tahtoa toimia Toivionrinteen vastaavana. Hänellä on sairaanhoitaja (amk) -koulutus Tampereelta ja sitä ennen sairaanhoitajakoulutus Tallinnassa. Hän on saanut myös homeopaatin koulutuksen ja jo edellä mainitut johtamisen erikoistumisopinnot. Koti on jo pitkään ollut Ylöjärven Kurussa. Aviomiehen sairastuminen ja kuolema vuosi sitten vaativan kotona toteutetun saattovaiheen jälkeen ovat kasvattaneet taitoa selvitä. Päiväkoti-ikäinen poika on hyvässä kasvussa ja nyt Aili on saanut Kuruun myös jo aikuisen poikansa Virosta. Maalaistalon emännyys  hennoilla harteilla tuo lisämaustetta elämään.
Aili on kiitollinen johtamiskoulutuksessa hankkimaansa osaamiseen. Nyt on myös perspektiivia siihen, mitä on puuttunut. Palvelukodin esimies on taloudellisessa vastuussa. Paikat on oltava lähellä täyttä, jotta toiminta on kannattavaa. Jotain pitäisi jäädä viivan päällekin, jotta toimintaa ja henkilöstöä pystyy kehittämään. Arjen talousosaamista olisi saanut olla enemmän samoinkuin myynti- ja markkinointi-oppia. Sen kyllä huomasin tapaamisellani. Oli ostettava ja myytävä, neuvoteltava henkilöstön saatavuudesta ja huomioitava myös asukkaat. Hoitohenkilöstömitoitus on 0,6 ja sen on täytyttävä. Lisäksi on muuta henkilökuntaa. Siksi onkin tärkeätä, että on hyvät suhteet varatyövoimaan. Henkilöstön on viihdyttävä työssään ja johtaminen on siinä keskeisenä tekijänä. Minulla olikin viemisinä lähihoitaja Johannan yhteystiedot!

Jokaisella palvelukodillakin tulisi olla se "wau" - meidän spesiaali. Toivionrinteessä se on venäjän kieli. Ailin lisäksi sitä osaa kaksi muutakin henkilökuntaan kuuluvaa. Kansainvälistyvässä ajassa tarvitaan monipuolisuutta.
Kiitos Aili, oli tosi mukava tavata sinut, hyvää lomaa!

Älä kuulustele vaan kysele

Johtamisen kirjoja ilmestyy todella paljon, kaiken aikaa. Helmien löytäminen ei ole helppoa ja kiusallisen monet ovat osittaisia kopioita muualla ilmestyneistä vastaavista. Siksi minulla on tapana lukea uudelleen hyväksi todettuja ja toteamiani, koska ne antavat aina enemmän ja niistä löytää joka kerta uusia näkökulmia. Yksi tällaisista on Teresa Amabilen ja Steven Kramerin "Pienet suuret teot. Opi johtamaan kehitystä". Talentum. 2012. Washington Post on valinnut sen vuoden 2011 parhaaksi johtamiskirjaksi. Olen kirjoittanut siitä jo 2.3.2012. Käy lukaisemassa osoitteessa: Amabile &Kramer

Ihan syystä palkittu

Ydin siinä osassa kirjaa, joka minulle eilen avautui on, miten tärkeätä on johtajan läsnäolo arjessa. Sitä kuvattiin esimerkillä, jossa yksikkö sai negatiivisen palautteen asiakkaalta. Yksikkö oli muutenkin huonossa hapessa ja monet pelkäsivät työpaikkojensa puolesta, jota tämä palute vaan ruokki.
Johtaja pisti itsensä likoon, kääri hihat ja ryhtyi töihin. Ei syyttelemään vaan ratkaisemaan ongelman tuotteessa. Se ei ollut pieni, vaan vaati suuren työn, mutta se tehtiin avoimesti yhdessä kaikki osaaminen hyödyntäen ja siitä selvittiin. Johtaja ei jättänyt henkilöstöään yksin, vaan oli yksi heistä "yötä päivää". Tämä on vain yksi tavallinen esimerkki, mutta ilmiönä suurempi. Se, että toimittiin oikein ei johtunut sattumasta tai tuurista vaan siitä, että johtaja oli herkkä arjen tapahtumissa. Hän oli avoimesti mukana ja tunsi tilanteet ja niiden vaihtelut ihollaan. Hän ei lukenut asioista raporteista eikä sähköpostista, hän oli läsnä siellä missä toiminta tapahtui.

Hän kysyi, kyseli, mutta ei kuulustellut.  Opetus on, että johtajan tulee tehdä yhteistyötä tiiminsä kanssa ja kysellä kuulumisia säännöllisesti.  Huonot tiiminvetäjät käyttävät aikaansa kuulustelemiseen. Näillä asioilla on ero, jonka ihmiset kyllä huomaavat ja vaistoavat.

Meidän pihan kukkaloistoa

Johtajat, jotka epäonnistuvat henkilöstön kuulemisessa tekevät Amabilen ja Kramerin mukaan neljä virhettä.

• He eivät aidosti salli työntekijöiden tehdä itsenäisesti työtään. Aina on pieni kontrolli päällä.
• He kyselevät henkilöstöltään heidän työstään, mutta eivät tosi paikan tullen osaa antaa mitään vastausta. Kyselevät vain sen itsensä vuoksi tyyliin tulipas kysyttyä, jatkan matkaa. 
• Usein haetaan syyllistä. Ei tarjota apua ongelman ratkaisuun tai opettamiseen. 
• Tietoa pimitetään. Tätähän kutsutaan informaatiovallan väärinkäytöksi. Asemansa vuoksi johtajalla on paljon tietoa koko organisaation tasolta, sellaistakin, jonka jakaminen hyödyntäisi myös työntekijätasoa. Usein myös rauhoittaisi. 

Kun johtaja käyttäytyy yllä kuvatulla väärällä tavalla, sen on tutkitusti todettu tukahduttavan luovuuden ja tuottavuuden pitkällä aikavälillä. Kun työntekijöiltä puuttuu edistymiseen tarvittava itsenäisyys ja itsenäinen toimivalta, informaatio ja asiantuntija-apu, heidän ajatuksensa, tunteensa ja motivaationsa kääntyvät laskuun, mikä puolestaan johtaa tylsyyteen ja tunnelma latistuu.
Jos sinä johttajana tunnistat näitä piirteitä toiminnassasi, mitä voit tehdä?

Tee itsellesi päivittäisen edistymisen tarkistuslista, jota käytät tavoitteellisesti. Kirjaa kunkin päivän onnistumiset ja epäonnistumiset ja tee seuraavalle päivälle tavoite.

Sienimetsä odottaa, mutta myös hirvikärpäset. Näissä merkeissä mukavaa viikonloppua, terkuin Seija Telaranta

Siirtymäkauden nainen otti vallan

Hillary Rodham Clintonin "Tahtonainen" on vuodelta 2004. Se on hänen oma muistelmateoksensa Valkoisen talon -vuosilta ja elämästä Bill Clintonin rinnalla. Kuukauden kuluttua ilmestyy suomeksi uusi kirja, muistelmateos myös, ajasta oman elämänsä sankarina, New Yorkin senaattorina ja Yhdysvaltain ulkoministerinä Barack Obaman ensimmäisessä hallituksessa. Hän tavoitteli demokraattien presidenttiehdokkuutta, mutta hävisi täpärästi. Liityin hänen Facebook -sivustolleen äskettäin, kun alkoi näyttää siltä, että hän ihan oikeasti pyrkii presidentiksi Obaman jälkeen. Vai mitä sanotte tästä kuvasta?

Ready for Hillary

Tässä muistelmien välissä löysin Carl Bernsteinin kirjoittaman kirjan "Naisista ensimmäinen, Hillary". Se on vuodelta 2007.  Carl Bernstein on Pulitzerin palkinnon saanut lehtimies ja kirjailija, jonka tekstiä on ilo lukea. Kirja alkaa  Hillaryn lapsuudesta, joka oli ilmeisen normaali keskilännen keskiluokkaisen tytön siinä ajassa. Isä oli ankara ja vaativa, äiti lempeämpi. Hän olikin kokenut todella ankean lapsuuden itse ja halusi omille lapsilleen Hillarylle ja hänen kahdelle veljelleen paremman. Perhe oli konservatiivinen kuten Hillarykin mieleltään, mutta tultaessa 60-luvun pyörteisiin, hänestä tuli demokraatti sydämeltään, kuten hän itse asian ilmaisi.

Hillary oli etevä ja edistyi opinnoissaan Yalen yliopiston oikeustieteellisessä ja loi myös merkittävän uran juristina valtakunnan tasolla. Rakkaus pyörittää terävämmänkin naisen pään. Kirjassa minua huvitti ja kiinnosti juuri Clintonien seurustelun alkuvaiheet ja avioliitto. Ensitapaaminen tapahtui Yalen oikeustieteellisen tiedekunnan kirjastossa keväällä 1971. Bill oli jo silloin tunnettu naistenmies, joka oli heikkona "vaalennettuihin blondeihin, joilla oli suuret korut ja lyhyet hameet ja jotka osasivat korostaa vartaloaan". Hillary ei kuulunut suoranaisesti tähän kategoriaan, mutta alusta lähtien he muodostivat huipputiimin. "Kun he olivat tasapainossa, he täydensivät hyvin toisiaan. Heidän kumppanuutensa antoi pontta Billin johtajuudelle. Hillary oli ankkuri, Bill oli purje. Bill oli uneksija, Hillary realisti. Hillary oli strategi, Bill taktikko". Ja mikä sai Hillaryn rakastumaan Billiin? Sen hän on kertonut monissa eri yhteyksissä. "Vielä nykyisinkin hän pystyy hämmästyttämään minua kyvyllään yhdistää sanoja ja ajatuksia ja taidoillaan saada se kaikki kuulostamaan musiikilta. Rakastan yhä hänen ajattelutapaansa ja ulkonäköään. Käsien muoto oli ensimmäisiä asioita, joita huomasin Billissä. Hänellä oli kapeat ranteet ja hoikat ja näppärät sormet kuin pianistilla tai kirurgilla". Vautsi!

Todella, kun he yhdistivät voimansa, tavoitteet saavutettiin tyyliin vaikeuksien kautta voittoon. Billin presidenttiys oli unelma, jota kohti mentiin, vaikka ongelmia oli. Lopullisesti Hillary näytti kyntensä, kun vaalivoitto oli tosiasia. Siitä myös tämän kirjoituksen otsikko. Hillary vaati itselleen näkyvän roolin presidentin hallinnossa. Siirtymävaihe Valkoiseen taloon oli juuri se hetki, jolloin asema määriteltiin. Hillary vaati itselleen työhuoneen Länsisiiven valtakeskuksesta, mikä järkytti kaikki. Rouvat olivat perinteisesti kotisiivessä, mutta Hillaryn huone ykköspaikalla valtion johtamisen ytimessä. Vastustus oli kova, mutta Bill asettui vaimonsa puolelle ja sanoi, että jos Valkoisessa talossa saisi purkaa seiniä, tehtäisiiin se Hillaryn ja hänen työhuoneensa välistä. Juuri tässä "siirtymävaiheessa" Valkoiseen taloon Hillary näytti tahtonsa ja hankki paljon negatiivista huomiota. Presidenttikausien aikana aika ajoin nostettiin esiin kaksoisjohtajuus ja Hillaryn rooli maan johtamisessa.

Terveydenhuoltouudistuksesta Hillary ja Bill olivat yhtä mieltä. Jo vaalikampanja oli perustunut ihmisten hyvinvoinnin tukemiseen, jonka peruspilarina oli terveydenhuoltouudistus. Molemmat olivat varmoja siitä, että valtaosa kansalaisista kannattaisi yleistä sairausvakuutusta. Se oli myös vaalikampanjassa tuottanut eniten vastakaikua. Mutta kuten historia kertoo, Hillary epäonnistui. Myöhemmin Bill Clinton on omissa muistelmissaan kokenut sen yhdeksi ikävimmistä epäonnistumisistaan presidenttikausillaan.

Hillaryn Facebook-viestintää

Hillary Clinton on voimanainen, tahtonainen ja ulkoministerinä olleessaaan yksi vaikutusvaltaisimmista naisista maailmassa. Siksi onkin mielenkiintoista lukea näitä taustoja asioille, jotka ovat varsin avoimesti kirjoitettu. Nähtäväksi jää, pyrkiikö Hillary presidentiksi. Varsinkin nyt, kun hänen suuri unelmansa on kohta täyttymässä ja hänestä on tulossa isoäiti.

Odottelen 29.9 ilmestyvää Hillary Rodham Clintonin muistelmateosta "Tahdon voimalla". Alkuteos ilmestyi Yhdysvalloissa kesäkuussa nimellä "Hard Choices".

Näissä merkeissä mukavaa syyskuuta kaikille lukijoille.

Terkuin Seija Telaranta