sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Yli-ikäiset johtajat, organisaation onni vai onnettomuus?

Eläke-keskustelun käydessä kuumana Suomessa on keskitytty ikään, jolloin työstä pääsee eläkkeelle. Ratkaisua ei ole vieläkään, vain se on yleisesti tiedossa, että eläke-ikä tulee nousemaan. Nyt on menossa listaus siitä, mitkä ammatit ovat sellaisia, joissa työ on erityisen raskasta ja kuluttavaa. Kun näin on, eläke-iän tulisi olla alhaisempi. Luulen, että useimmat meistä ymmärtävät ja hyväksyvät sen. Tietysti on töitä, jotka fyysisesti ovat raskaita, mutta on myös niitä, jotka ovat henkisesti raskaita, vaikka ei suoranaista fyysistä rasitusta olisikaan. Henkilökohtaisesti minulle tulee mieleen silmätautien vuodeosasto, jossa yössä yksin valvoen elämä tuntui oikeasti raskaalta. Silmänpaineet ja tipat klo 22 ja sama aamulla klo 6. Eli pidä nyt itsesi hereillä siltä varalta, että jotain tapahtuisi. En tiedä mikä se kauhuskenaario oli, mitä olisi voinut tapahtua? Onneksi maailma on muuttunut ja sentyyppisiä "makuupaikkoja" ei enää sairaaloissa ole, ei myöskään turhan panttina yötyössä odottamista, toivottavasti.

Jokaiseen päivään...

Johtajan työ mielletään fyysisesti kevyeksi, joskin henkisesti raskaaksi. Negatiivista huomiota ovat herättäneet ne yritysjohtajat, jotka kuusikymppisinä ovat siirtyneet eläkkeelle. Onko se sopivaa?
Löysin taas kirjahyllystä yhden suosikeistani, jossa johtamisen guru Peter Drucker nostaa esiin vuoden jokaisena päivänä jonkin tärkeän johtamisen teeman.

Päivän sana 22.9. on "Overage Executives" eli yli-ikäiset johtajat. Siinä on selkeä vastaus siihen, milloin johtajan tulee jättää työnsä. Se ei tarkoita sitä, että hänen pitäisi jäädä eläkkeelle. Druckerin ohje on yksinkertaisesti se, että ikääntyvä johtaja ei saa olla päättämässä niistä asioista, jotka toteutuvat vasta sitten kun hän on jäänyt eläkkeelle. Johtajalle on siis luotava oikeanlainen toimenkuva viimeisiksi työvuosiksi. Ensinnäkin jokaisessa organisaatiossa tulisi olla aukikirjoitettu ohjelma ikääntyvien työntekijöiden hyvinvoinnin varmistamiseksi. Se sisältää koko henkilöstön, myös johtajan roolin. Mitä johtajan tulisi sitten tehdä viimeiset työvuotensa?

Hänen tulisi erikoistua ja keskittyä tukemaan työntekijöitä, ohjaamaan, neuvomaan, asettamaan tavoitteita ja ratkaisemaan riita-asioita. Hänellä on kokemusta ja näkemystä näihin asioihin johtajan roolinsa ajoilta. Ikä ja kokemus tuovat tähän "tukityöhön" myös arvovaltaa ja auktoriteettia.
Ikääntyvien johtajien toimenkuvan miettiminen on erityisen tärkeätä rauhallisessa vaiheessa, eli silloin, kun se ei henkilöidy. Monilla meistä on kokemusta siitä, kun kuiske kuuluu, miksi ihmeessä  johtaja ei  ymmärrä, että olisi aika vetäytyä ja olla päättämättä asioista, joiden toteutumista ei ole näkemässä.
Syksy on työpaikoilla aktiivista aikaa, nosta käsittelyyn myös ikäohjelma.

Kesän ja syksyn vaihde Eteläpuistossa
Mukavaa ensimmäistä syksyistä työviikkoa!
Terkuin Seija Telaranta

1 kommentti:

  1. Aamulehden pääkirjoituksen otsikko on tänään "Toisen kauden kirous". Siinä viitataan Barack Obaman tahmeasti alkaneeseen toiseen kauteen ja kansansuosion romahtamiseen. Se ei kuitenkaan ole mitään tavatonta, että toisella kaudella viilenee. Niin on käynyt monille muillekin presidenteille ja johtajille. Yksi syy on myös se, että kun nyt päätöksiä tekee, ei ole itse näkemässä niiden vaikutusta.
    "Presidentti ei enää tässä vaiheessa voi tehdä pitkävaikutteisia sitoumuksia, koska hän ei voi itse taata niiden lunastamista. Muiden katseet kääntyvät jo seuraavan johtajan valintaan, joka on edessä runsaan kahden vuoden kuluttua."
    Eli tilanne on sama kuin yli-ikäisellä johtajalla missä hyvänsä organisaatiossa.

    VastaaPoista

Kommentit ilmestyvät pienellä viiveellä. Jouduimme ottamaan käyttöön kommenttien moderoinnin, koska mainoksia alkoi tulvia kommentteina.