Hillary Clinton on ollut neljä vuosikymmentä välillisesti tai välittömästi politiikan maailmanlaajuisella näyttämöllä. Hän on ollut naisille esimerkki siitä, miten lasikatto murretaan ja terävästä rouvasta tulee maailman ykkösnainen Obaman ensimmäisen kauden ulkoministerinä. Hän ei suinkaan ole ollut mikään voitosta voittoon kulkija, vaan takkiin on tullut sekä kaatuneissa uudistuksissa että häviöinä vaaleissa poliittisella rintramalla. Täyslaidallisen antoi Bill Clinton Levinsky-skandaalilla ja sitä seuranneilla nöyryytyksillä naisena ja vaimona koko maailman katseiden edessä. Hillary Clintonia on arvosteltu viileästä pyrkyryydestä kohti päämäärää, kerta toisensa jälkeen.
Luin TIME-lehdestä (February 15, 2016) laajan haastattelun, joka oli tehty esivaalien tuoksinassa. Jotenkin tuntui niin surulliselta, että kohtuullisesti edenneen vaalikampanjan tarinassa nousee vääjäämättä esiin se, että Hillary on kulunut. Eikä kulunut nainen voita vaaleja. Hän on jotenkin säälittävä. Kannattajien takuujoukon muodostavat eläköityneet opettajat ja asianajajat. Nuoret naiset ovat kääntäneet selkänsä ja heille kelpaa mieluummin 74-vuotias senaattori Bernie Sanders, koska hän vaikuttaa vitaalilta eikä ole kulunut.
Sama on naisjohtajien kohdalla. Kuluneet naiset ovat erityisen masentavia varsinkin silloin, kun he eivät suostu poistumaan näyttämöltä ja päästämään tuoreempia kasvoja merkittäviin asemiin. Erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollossa esimies joutuu herkästi kulumaan, kun todellisia uravaihtoehtoja ei ole. Esimiesasemasta on pidettävä kynsin hampain kiinni eläkeikään saakka. Ruotsissa jo parikymmentä vuotta sitten alettiin purkaa tätä ilmiötä luomalla alan naisille monipuolinen urapolku, jossa esimieheksi eteneminen oli vain yksi vaihtoehto. Esimerkiksi sairaanhoitaja pystyy luomaan uraa opetuksen ja ohjauksen, kliinisen asiantuntijuuden sekä tutkimuksen alueilla. Osaamiseen perustuva yksilöllinen palkkaus edesauttaa sitä, että hoiva-alallakin voi ansaita samalla tavalla kuin muillakin aloilla. Mitä pätevämpi ja monipuolisempi on ammattiosaamisen suhteen, sen parempaa palkkaa saa.
Näin naisen ei tarvitse kulua eikä tylsistyä liian pitkiä aikoja samaa pyörää pyörittäen. Uraan kuuluu nousut ja laskut, opiskelun ja työn jaksottaminen sekä uusien haasteiden ottaminen vastaan eri työnantajien palveluksessa. Kysymys kuuluu, miksi meillä Suomessa täytyy hoiva-alalla saada samaa palkkaa kaikkien ja hokea sitä mantraa, että olemme kaikki yhtä hyviä? Ei olla. Yhtä kamalaa on, jos vain julkinen toimija voi toteuttaa sosiaali- ja terveydenhuoltoa maassamme.
Mukavaa Ystävänpäivää lukijoilleni. Kukkina maalaismaiseman upeat kuuset lumikuorrutuksella.
Terkuin Seija Telaranta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ilmestyvät pienellä viiveellä. Jouduimme ottamaan käyttöön kommenttien moderoinnin, koska mainoksia alkoi tulvia kommentteina.