Sairaanhoitopiirissä eletään kuin Via Venetolla

Mikäli päivän Aamulehdessä olevaa työsuojeluvaltuutettujen kirjoitusta "Sairaanhoitopiirissä huono johtamiskulttuuri" on uskominen, elämä on Taysissa  jymähtänyt harmaaseen menneisyyteen, missä mikään ei ole liikkunut pitkään aikaan. Ihan tuli mieleen Via Veneto tammikuun loppupuolella kun  kuuluisassa Harry's Barissa olivat jääneet joulukoristeet päälle, vaikka kevät teki tuloaan. Kaukana oli aika, jolloin Via Veneto oli esikuva muodin, kauneuden ja taiteiden maailmassa. Dolce Vita houkutteli ihmisiä kaikkialta maailmasta. Niin kait Tayskin joskus, oli edelläkävijä.

"Johtamisen arkipäiväisiä keinoja ovat tietojen salaaminen, asiakirjojen vääristely ja panttaaminen, epäkohtiin puuttuvan henkilöstön vaientaminen ja painostaminen." Lainaus on kamalaa luettavaa valtakunnan mediassa, varsinkin, kun työsuojeluvaltuutetut ovat tulleet esiin omilla nimillään. He ovat kirjoituksessaan myös osoittaneet, missä mätäpesäkkeet ovat. Ne ovat ylimmässä johdossa. Kirjoituksessa viitattiin myös huonon johtamisen vaikutuksiin. Henkilöstö ei jaksa eikä välitä. Huono johtaminen näkyy asiakkaille epämiellyttävinä asiakaskokemuksina. Ikävintä on, jos johto seuraavaksi tulee yhtenä rintamana puolustamaan itseään. Ei niin pientä pilaa, jossa ei ole totta toinen puoli. Jos puoletkin siis on totta, oikea johtopäätös on, että henkilöt vaihdetaan ja etsitään uudet tekijät ja poistuville kunniallinen siirtyminen toisiin tehtäviin, ei johtajiksi.
Yhdessä rintamassa

En kilauttanut kavereille, vaan hain taas Peter Druckerin klassikon "Voittoa tavoittelemattoman organisaation johtaminen". Drucker nostaa kirjassa esiin sen, että juuri näissä julkisissa organisaatioissa, joissa käytetään verorahoja, erityisen tärkeätä on etiikka, moraali, arvot, ja läpinäkyvyys. Firmoissahan pääsääntöisesti kasvatetaan tai hukataan omia rahoja.
Jokaisella johtajalla on aikansa. Kaikki ovat varmaan olleet hyviä joskus, mutta jotkut ovat jääneet Via Venetolle, loistonsa raunioille. Seurauksista on tämäkin artikkeli noussut.

Johtajan peruspätevyyksiin kuuluu halukkuus, kyky ja itsekuri kuunnella. Toiseksi Drucker  nostaa esiin halukkuuden kommunikoida, olla näkyvä henkilöstönsä keskuudessa. Tekosyyt ja verukkeet ovat heikon johtajan keinoja. Jos asiat eivät etene, on myönnettävä epäonnistuminen ja haettava uusi suunta. Johtajan tulee aina pitää tehtävää tärkeämpänä kuin itseään ja ymmärtää, että hän on aina ikäänkuin koeajalla, henkilöstöltään valtuudet ja arvostuksensa hankkien kerta toisensa jälkeen.
Hyvä kysymys tässä Taysin tilanteessa on, missä on johtajien jatkuva arviointi, palautteiden ottaminen, tiedottaminen ja toimenpiteisiin ryhtyminen, mentorit, tutorit ja työterveys?
HALOO! Seija Telaranta