Valta ja karisma

Johtamisesta, vallasta ja siitä, mikä on soveliasta johtajalle kirjoitetaan kaikissa medioissa joka päivä. Johtajilla ei ole puutetta reflektiopinnasta omille ajatuksilleen. Aamulehden kronikan otsikko on  tänään: "Äijät saavat mennä". 

Kaikki johtajan tekemiset ja sanomiset ovat läpinäkyviä  ja tulevat ihmisten tietoon pienemmässäkin mittakaavassa kuin Paperiliitossa. Jokainen kokous ja vuorovaikutus-tilanne on sellainen, että sen perusteella voi tehdä johtopäätöksiä johtajan arvomaailmasta ja siitä, miten hän hallitsee johtajuuttaan ja käyttää valtaa. Jos käyttää henkilöstöstään termiä alainen, turha on sanoa arvostavansa henkilöstöään. Alainen on hyvä termi kun käsitellään aihetta teoreettisesti, luokkahuoneessa, mutta sinne se on jätettävä.

Valta on aina kiehtonut ihmismieltä. Filosofi Timo Airaksinen on todennut, että valta vetää puoleensa ja sen läheisyydessä on aina ruokaa, viiniä ja sikareita. Valta on hyvä polttoaine kun osaa  käyttää sitä viisaaasti, mutta valta myös turmelee.Jotta vallankäyttö tuottaa toivottua tulosta ja on oikeansuuntaista, esimiehen on tunnettava ja tunnistettava vallan lähteet, vallan olemus ja mahdollisuudet, jotta vallankäyttö koituu kaikkien parhaaksi.

Vallan keskeisyys ei ole vuosisatojen saatossa paljoakaan muuttunut. Samalla tavalla vallasta kirjoitti jo Niccolo Machiavelli 1500-luvulla.Tuoko sosiaalinen media tähän muutoksen? Artikkelissaan "Keskustelun jalo taito" Alex Nieminen toteaa, että verkon sosiaalistuminen on ensimmäinen asia, joka haastaa vallan  johtamisessa. Sosiaalisessa internetissä toimimisessa avainasemassa on vallasta ja kontrollista luopuminen. Vallan sijasta johtamisen uusiksi attribuuteiksi ovat nousseet inhimillisyys, luonnollisuus ja organisoimattomuus.
Ihmiset eivät luota vain viralliseen tietoon, vaan iso merkitys on verkkoyhteisöjen mielipiteillä ja arvostuksilla.

Mikään ei voimaannuta organisaatiota enempää kuin positiivisella tavalla karismaattinen johtaja.Hän tuntee omat vahvuutensa ja tunnistaa heikkoutensa, mutta työskentelee niiden vähentämiseksi. Henkilöstön ei tarvitse kannatella eikä mielistellä johtajaansa, vaan johtaja tukee henkilöstöään ja auttaa heitä löytämään omat vahvuutensa. Ruotsissa myös sosiaali- ja terveysalalla on määräaikainen johtajuus. Johtaja voi olla vain 3 tai 4 vuotta esimiehenä ja sitten on suunnattava muualle. Toiseen paikkaan esimieheksi tai takaisin kliiniseen työhön, opetuksen ja ohjauksen asiantuntijaksi tai tutkimustyöhön, tietysti koulutuksen ja perehdytyksen jälkeen.

Johtajalla on myös oltava taito nähdä omat kykynsä suhteessa työn vaatimuksiin, olla oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Käytännössä se merkitsee oikeaa ajoitusta; taitoa olla lujasti kiinni ja hellittää kun aika on, valmiutta myös jättää organisaaatio, jos pätevyys ei enää kanna tai into ponnistella on laantunut. Yllä mainittu Alex Nieminen totesi Aamulehden haastattelussa 15.2.1999 seuraavasti: " Olen paras ihminen, jonka yritys voi palkata ensimmäiseksi kahdeksi vuodeksi, mutta sitten minusta on päästävä äkkiä eroon".
On siis tunnistettava omat kykynsä suhteessa organisaation tarpeisiin.

– Seija Telaranta