Elämä ilman kompromisseja

Bill Clintonin yksi  kolmesta  tärkeimmästä  ohjenuorasta johtajan työssä oli, että kompromisseihin ei kannata tyytyä. Ne eivät vie koskaan eteenpäin vaan hyydyttävät sekä organisaatiossa että elämässä muutenkin. Samaan tulokseen on tullut viime kuussa 50 vuotta täyttänyt rokkitähtemme Michael Monroe elämäkerrassaan.

Ari Väntänen. Michael Monroe. LIKE.2011

Sain eilen luettua massiivisen ja vauhdikkaan kirjan, johon tartuin ihan Stephen R. Coveyn tärkeän ohjeen innoittamana: "estä aivojen näivettyminen lukemalla monipuolista kirjallisuutta, klassikkoja, elämäkertoja ja periaatteessa mitä hyvänsä, mikä laajentaa näkökulmaa". Monien ulkomaisten rokkistarojen elämäkerrat luettuani Monroen vastaava ei tuonut mitään oleellista uutta, mutta mielenkiintoista oli tietysti katsoa asioita suomalaisena tarinana.
Intohimo ja usko omaan tekemiseen oli voimakas Michaelilla lapsuudesta lähtien. Oppikoulun viimeisen luokan luokkaretkellä Tukholmassa hän ilmoitti jäävänsä sinne, koska ura oli jo jollain lailla käynnistynyt, tapaaminen Andy McGoyn kanssa oli tehnyt vaikutuksen ja yhteinen sävel alkoi hahmottua. Alku oli todella kaoottinen, sillä Tukholma tuotti ainakin musiikillisesti pettymyksen, yhteistyöstä ei tullut mitään ja nuori poika ajautui asunnottomaksi ja huumeiden vietäväksi. Ihme oli, että tämäkin lupaava alku, kuten niin monen muun, ei päättynyt Slussenin sokkeloihin. Edellisinä vuosikymmeninä viina vei, mutta Michaelin sukupolvi tuli keskelle huumeita.
Pari kuukautta sitten arvostettu Wall Street Journal teki Monroesta artikkelin, jossa hänet nimettiin maailman arvostetuimmaksi mutta samaan aikaan tuntemattomimmaksi rokkistaraksi.

Viisikymppisenä

Ura on ollut vaikuttava, mutta se jäi ihmetyttämään, miksi valtava menestys ja suosio eivät tuoneet  taloudellista hyvää, vaan palattuaan Suomeen alkusyksystä 1995 vaimonsa Juden kanssa, rahaa ei ollut edes vaatimattomaan elämiseen Kiikalan mökillä.Vastaavat ulkomaiset rokkistarat sensijaan kylpivät ylellisyydessä ja asustelivat ja elivät loistokkaasti. Ehkä se oli suomalaisuutta, ettei osannut markkinoida itseään tai hyödyntää osaamistaan taloudellisesti. Monroe vertaa tätä Afrikan tähti -peliin, jossa aina välillä tulee rosvo ja vie kaiken. Joka tapauksessa elämä tuntui aluksi suomalaismetsissä hohdokaalta. "Lunta tuli niin paljon, että mä tein pihalle yli kymmenen jättimäistä lumiukkoa. Ne olivat pari kolme metriä korkeita. Biisien tekemisen lomassa se oli kivaa ja terapeuttista puuhaa."
Vähitellen idylli maalla kaatui ajokortittomalta mieheltä omaan mahdottomuuteensa ja erilaisia kokoonpanoja musiikin merkeissä syttyi ja sammui. Hanoi Rocks -bändikin perustettiin uudelleen ja maailmaa kierrettiin. Vaimo Juden elämä hiipui ja kuolema korjasi.
Johtamisen näkökulmasta oli mielenkiintoista, että useat kokoonpanot kaatuivat jo ennenkuin ensimmäistäkään tahtia oli soitettu ja syyksi tuli usein se, että kemiat eivät toimineet eikä yhdessä soittamisesta tullut mitään vaikka teoreettisesti kaikki oli kunnossa. Michael oli ehdoton ja halusi tehdä musiikkia ilman kompromisseja sekä viilata asioita viimeiseen asti sellaiseen muotoon, että hän pystyi sen hyväksymään. Hänellä oli visio mutta niin oli kaikilla muillakin. Valitettavasti jokaisella visio oli omanlaisensa eikä yhteistä löytynyt. 

Presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolla 2011

Hyvä työ palkitsee aina, joskus viiveellä. Iltalehden kuvassa Michael Monroe on uuden vaimonsa Johannan kanssa ja näyttää onnelliselta. Kirjansa lopussa hän toteaa olevansa ylpeä itsestään ja siitä, että on pysynyt uskollisena tyylilleen ja itselleen, eikä ole tyytynyt kompromisseihin. Hänellä on hyvä maine ja hän kokee saavansa arvostusta. Sitä osoittaa myös Wall Street Journalin artikkeli, paljon suosiota  saanut televisio-ohjelma The Voice of Finland sekä laajat haastattelut ja artikkelit syntymäpäivän kunniaksi. Kirja päättyy positiivisissa tunnelmissa: "Jokainen päivä maan päällä on hyvä. Tämä päivä voi olla elämäsi paras, jos teet siitä sellaisen. Olet kaiken sen luoja, mitä elämässäsi on."
Artikkelin Keith Richardsin elämäkerrasta löydät osoitteesta: http://tamk-johtaminen.blogspot.fi/2010/11/naivettymisen-estaminen.html
Seija Telaranta