Johtaja sosiaalisessa mediassa

Selailin eri sosiaali- ja terveysalan organisaatioiden sivuja. Tosi monissa oli pelkkää tekstiä ja kohdassa yhteystiedot, joista löytyi johtajien nimet ja vastuualueet, samoin. Oli tosi tylsää lukea "puheliluetteloita" vailla mitään mielikuvaa, minkälainen tai minkä näköinen ihminen toimitusjohtaja on. Pienikin kuva olisi kertonut aika paljon.  Obaman ensimmäisellä kaudella sai nauttia hänen esimerkillisestä viestinnästään. Viikottain oli Facebookissa hänen ohjelmansa ja myös se, minkälaisen kannan hän ottaa esillä oleviin kysymyksiin. Kaikelle kansalle, ihan Tampereelle asti.
Tällä hetkellä on Alexander Stubb, joka päivittäin kertoo missä mennään, avoimesti. Voisi olettaa, että sama jatkuisi, jos hänestä tulisi pääministeri.

Alexander Stubbin kuva Facebookista

Löysin Johtamisen näkökulmat julkaisusta (Telaranta S., Lepistö M. & Wickman-Viitala T (toim.) Tampereen ammattikorkeakoulun julkaisuja. Sarja C. Oppimateriaaleja 14. 2010) Alex Niemisen kirjoittaman artikkelin "Keskustelun jalo taito". Siinä hän on listannut viisi avainta johtajalle sosiaalisen median menestyksekkääksi hyödyntämiseksi.

1. Hyväksy ja kehitä avointa johtamiskulttuuria.
Sosiaalisessa mediassa kaikki lähtee avoimuudesta. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että tiedon käyttäminen vallan välineenä perustuu tiedon jakamiseen, ei sen pidättämiseen. Uuden johtamismallin  toteuttaminen pelkästään sosiaalisen median tarpeita varten ei tietysti ole järkevää tai edes mahdollista, mutta avoimella johtamiskulttuurilla saadaan sosiaalisiin verkostoihin perustuvista työvälineistä enemmän irti.

2. Näytä esimerkkiä omalla tekemisellä
Johtajan tulisi osoittaa sitoutumisensa uudenlaiseen työ- ja johtamismalliin omalla tekemisellään. Käytännössä se tarkoittaa  tiedon aktiivista jakamista ja erityisesti keskusteluihin osallistumista. Joissakin organisaatioissa johtajat käyttävät viestintään blogia. Ratkaisujen toimivuus on kuitenkin täysin kiinni siitä, onko kyseessä aito ja aktiivinen kaksisuuntainen viestintäkanava vai johtajan hajamielisesti täyttämä ilmoitustaulu.

3. Suunnittele, älä pelkää epäonnistumista
Kaksisuuntaisessa viestinnässä nopeus ja kyky toimia proaktiivisesti ovat keskeisiä menestystekijöitä.  Rajoja kokeillessa tulee myös ymmärtää ja hyväksyä epäonnistumisen mahdollisuus. Epäonnistumisesta pitäisi uskaltaa oppia, ei lannistua. Sosiaalisten verkkotyökalujen käyttöä on mahdollista suunnitella, mutta tärkeintä on asenteiden ja toimintamallien muokkaaminen sellaisiksi, että nopea toiminta mahdollistuu. Kannattaa myös benchmarkata kansainvälisiä huipputoimijoita tällä alueella.

4. Ole rehellinen
Kaikilla organisaatioilla on omia haasteita ja ongelmia. Avoimuuteen kuuluu myös rehellinen  keskustelu ikävistäkin asioista. Internetin ansiosta maailmassa on hyvin vähän salaisuuksia, joten epämukavien asioiden välttäminen keskusteluissa johtaa todenäköisesti isompiin ongelmiin kuin niistä keskusteleminen avoimesti. Hyvällä keskustelustarategialla epämukavat keskustelut voidaan pyrkiä ohjaamaan verkon ulkopuolelle, mutta yleensä ikävien asioiden korjaaminen kannattaa tehdä käytännössä eikä keskustelemalla verkossa. Yrityksen sisäiseen keskusteluun tulee luoda ohjeistot, jotta työkalut tulevat tehokkaaseen käyttöön.

5. Opettele kuuntelemaan
Tämä on säännöistä ehkä tärkein. Sosiaalisten verkostojen käytössä keskustelun jalo taito nousee edelleen arvoonsa. On paljon tärkeämpää oppia kuuntelemaan mitä oma organisaatio tai sen kumppanit sanovat, kuin se mitä itse saa sanotuksi. Parhaimmillaan tämä johtaa kasvaneeseen luottamukseen ja tuottavampaan yhteistyösuhteeseen. Aina uuteen tapaan siirtyminen ei tapahdu ilman yhteentörmäyksiä, mutta saavutettavat voitot ovat riskien arvoisia.

Alex Nieminen, toimitusjohtaja N2

Nyt jos koskaan on mielenkiintoista seurata valittujen puoluejohtajien tai ehdokkaina olevien kykyä toimia sosiaalisessa mediassa. Tavasta viestiä ja kuunnella viestejä voi myös päätellä, miten rehellisesti ja avoimesti  kukin on olemassa ja mitä teemoja hän valitsee käsiteltäväkseen. Myös se on viesti, jos ei ole lainkaan sosiaalisessa mediassa.

Perjantaiterkuin Seija Telaranta
Mukavaa viikonloppua ja onnea kaikille ylioppilaille, ammattiin valmistuneille ja pikku koululaisille, jotka saavat todistuksen.

Maradona ja "Jumalan käsi"

Mestareiden liigan saatua juuri loppuhuipennuksen ja jalkapallon MM-kisojen alkaessa kohta Brasiliassa, oli ihan velvollisuus tutustua Diego Maradonaan, maailman parhaimmaksi jalkapalloilijaksi tituleerattuun argentiinalaiseen tähteen. Hän on tietysti nyt, jo yli 50-vuotiaana, tähti eilisen taivaan, mutta legenda elää ja uusia tarinoita syntyy edelleen. 

Käteeni tarttui divarista Minerva Kustannus Oy:n kirja, joka on ilmestynyt tänä vuonna suomeksi: Maradona - Maailman paras jalkapalloilija? Kirjan on kirjoittanut  palkittu englantilainen toimittaja ja tietokirjailija Jimmy Burns, joka toimii Financial Times -lehden reportterina.  Maradona itse ei ole osallistunut kirjan tekemiseen, vaan tiedot on koottu eri lähteistä ja dokumenteista.

Oli jotenkin järkyttävää lukea Diego Maradonan tarinaa jo siinäkin mielessä, että miten jo lasta, jolla huomattiin olevan poikkeavat taidot käsitellä palloa, piikitettiin eri lääkkeillä, jotta hän olisi vahvistunut ja voimistunut. Asialla olivat ihan oikeat lääkärit, liuta erilaisia valmentajia, puoskareita ja taikauskoon taipuvaisen tähden tukijoita ja luottohenkilöitä.

Diego Maradona syntyi vuonna 1960 Buenos Airesin Avellandan köyhälistökortteliin lokakuun 30. päivänä, sunnuntaina - jumalanpalvelusten ja jalkapallon päivänä. Lapsuuteen eivät kuuluneet pehmolelut, mutta setä lahjoitti nahkaisen jalkapallon 3-vuotispäivänä. Pölyn ja lian peittämällä hiekkakentällä pallosta tuli inspiroiva kaveri, joka tarjosi koko ajan uusia haasteita. Perhe ja varsinkin äiti Dona Dalma eli Tota on muodostanut tiiviin tukiverkon maan tavan mukaan kaikissa vaiheissa. Jo paljon ennen kuin Diegosta tuli aikuinen, hän siirtyi kovaan pelimaailmaan, josta ei puuttunut juonittelijoita, hyväksikäyttäjiä eikä houkutuksia. Menestykset ja voitot seurasivat toistaan, pallo kulki taianomaisesti ja rahaa  tuli ja meni kaikista ovista. Argentiina jäi taakse ja 21-vuotiaana Diego solmi yhden jalkapallohistorian suurimmista siirtosopimuksista FC Barcelonan kanssa. Joukko sukulaisia ja "perhettä" seurasi mukana. Kuten myös  monenlaiset fyysiset ja psyykkiset ongelmat, jotka  tekivät nuoresta tähdestä arvaamattoman. Ongelmia siivitti raju juhliminen, ilotytöt, juomingit ja toisaalta taikauskoisuus, epäluuloisuus ja lääkkeiden käyttö. Jo silloin oli merkkejä myös kokaiinista, mikä kuitenkin kiellettiin. Paino nousi ja laski, joskus hän oli elämänsä kunnossa ja hetkessä taas turvonnut niin, ettei pystynyt pelaamaan. 

Koko maailma seisahtui kun Meksikon 1986 MM-kisojen puolivärierissä nähtiin jalkapallohistorian uskomattomin maali.  "Jumalan käsi" ohjasi pallon maaliin Argentiinan ja Englannin välisessä ottelussa. Silmänkääntötemppu ilmeisesti, mistä edelleen kiistellään. Argentiina voitti maailmanmestaruuden ja Maradonan sankaritarina nousi uusiin ulottuvuuksiin.

Napoli oli seuraava valloituksen kohde Euroopassa ja Maradonan johdolla Napoli voitti seuran kaikkien aikojen ensimmäisen Italian mestaruuden keväällä 1987. Ken on käynyt Napolissa vähänkin merkittävämmän jalkapallopelin aikaan, tietää kyllä, mikä merkitys jalkapallolla on kaupungille. Sen mukana sykkii koko elämä.  Maradonan vauhti myös kiihtyi ja mukaan tuli kokaiini ja sen mukana isot ongelmat. Tarvittiin yhä enemmän peitetarinoita ja mafiaakin. Maradonaa oli yhä vaikeampi hallita, eikä hän suostunut muiden johdettavaksi. Neroilla ei ole pomoja.

Kun hänen virtasastaan löytyi kokaiinia vuonna 1991, Napolikaan ei enää halunnut suojella eikä pystynyt asiaa peittelemään. Maradona kuitenkin jatkoi Argentiinan maajoukkueessa. Jimmy Burns kirjoittaa kirjassaan, että varsinainen jytky tuli Dallasista kesäkuussa 1994, kun maailmalle levisi uutinen Diego Maradonan doping-kärystä MM-kisoissa. Toisen tyttären mies kuului myös maajoukkueeseen. 
2010-luvulle tultaessa Maradona on palannut Argentiinaan ja jonkinlainen tasapaino on löytynyt, kuten uusi tyttöystävä. Pitkään matkassa ollut ex-vaimo Claudia toimii  nyt mestarin raha-asioiden hoitajana ja sopu on löytynyt myös tyttärien kanssa ja toinen tytär on jo tehnyt hänestä isoisän. 

Diego Maradona toimi Argentiinan jalkapallomaajoukkueen päävalmentajana vielä vuodet 2008-2010. Etelä-Afrikan MM-kisoissa oli jo Messikin mukana, mutta Argentiina ei menestynyt ja siihen loppui Maradonankin päävalmentajan pesti.
Kirjaa lukiessani mietin usein, mihin sotkuun tällainen palvottu "nero" vei valmentajansa ja joukkueiden johtajat. Mitä syvemmälle hän vajosi ja kun kaikki luulivat jo lopun tulleen, sitä hämmästyttävämmän comebackin hän teki. Miten muita pelaajia pystyi motivoimaan kun tällainen "Jumalan lähettiläs" sai tehdä mitä vaan ilman rajoja? Voiko jalkapallo olla niin ihmeellistä, että "kaiken se kestää...". Kohta saamme seurata ja analysoida ketkä ovat Brasilian kisojen tähdet ja miten heitä johdetaan.  Toivottavasti urheiluhenki ei ole sitä, mitä Maradonan kultavuosina.
Näissä merkeissä, seuraavaksi jalkapalloa!

Terkuin Seija Telaranta

"Siivoamisessa ei ole mitään seksikästä"

Näin radikaalisti toteaa ruotsalainen Monica Lindstedt, joka on valittu yhdeksi Ruotsin vaikutusvaltaisimmista naisista. Hän perusti ensin Metro-lehden parin kollegansa kanssa. Kaikki me tiedämme lehden, josta tuli menestys. Se ei riittänyt hänelle, vaan hänellä oli kipinä, jota ei voinut sammuttaa. Työtoverit Metrossa olivat aivan järkyttyneitä kun hän kertoi perustavansa siivousfirman. Kenenkään mielestä siinä ei ollut mitään hohtoa. Intuitio oli Monicalla kuitenkin vahva ja se oli syntynyt omasta kokemuksesta ja elämäntilanteesta. Jos kotona on uraa luovan aviomiehen lisäksi neljä lasta ja kotieläimiä, oli koko ajan tehtävä montaa asiaa yhtä aikaa.

Monica Lindstedt

Entinen työpaikka tarjosi työsuhdeauton ja paljon muitakin etuja, mutta sitä, mitä hän kaikista eniten olisi silloin tarvinnut, ei ollut tarjolla. Siivousta, ruoanlaittoa, pyykinpesua, silittämistä, huoltoa ja huolenpitoa arjessa. Kaiken kukkuraksi maassa velloi "piikakeskustelu", jossa kodinhoitotyötä pidettiin jotenkin alentavana työnä.
Näistä tunnelmista käynnistyi kuitenkin Hemfrid vuonna 1996, kotipalveluyritys, joka tällä hetkellä työllistää yli 1000 ihmistä. Vuonna 2013 Hemfrid voitti yksityisten yritysten "nobelin" Golden Gavelin, joka on arvostettu tunnustus.

Alku ei suinkaan ollut helppo, vaan meni 6 vuotta ennenkuin yritys tuli kannattavaksi. Konttori oli pitkään kotona, mutta kun perheen koira söi asiakkaan takin, Monica hankki yritykselle omat toimistotilat Tukholman Södermalmilta. Pienestä on siis ponnistettu ja saavutettu paljon. Rohkeutensa ja sinnikkyytensä Monica arvelee juontavan lapsuudesta. Metsäteollisuudessa työskennelleen isän työpaikat vaihtuivat tiheään ja uudessa paikassa oli aina selviydyttävä ja luotava "oma elämä". Yhdessä vaiheessa hän kävi koulua, jossa oli 800 poikaa ja kaksi tyttöä hänen lisäkseen.
Hemfrid on merkittävä yritys myös yhteiskunnan kannalta. Edelleenkin kodinhoito on enemmän naisen kuin miehen kontolla.  Kun nainen pääsee kotona ulkopuolisen avun turvin helpommalla, hän pystyy  luomaan uraa tasavertaisemmin miesten kanssa. Kun yritykset tukevat kotiapua, naisten pitkäaikaiset sairauspoissaolot ovat vähentyneet.
Erittäin suuri merkitys Hemfridilla on ollut maahanmuuttajanaisten työllistäjänä. Useimmille heistä Hemfrid on ollut ensimmäinen normaali työpaikka, jossa työ on säädeltyä ja ammattimaista ja josta saa palkkaa ja josta maksetaan verot. Suuressa yrityksessä on myös paljon mahdollisuuksia edetä ja laajentaa osaamistaan.

Golden Gavel 

Monica Lindstedt on nyt 61-vuotias. Koulutukseltaan hän on taloustieteiden maisteri.  Hän toimii Hemfridissa hallituksen puheenjohtajana ja viime vuonna hänestä tuli myös "Företagarna"-organisaation puheenjohtaja. Poliittisesti sitoutumattoman organisaation tavoitteena on parantaa yritysilmastoa sekä tukea pientä ja keskisuurta yrittäjyyttä Ruotsissa.
Kotiavulle on omassakin huushollissa edelleen tarvetta. Yhdessä miehensä kanssa hänellä on hevostila, jossa koulutetaan pariakymmentä hevosta sekä lapsia, lastenlapsia ja kolme koiraa.
Monica Lindstedt on tehnyt "seksittömästä" toimialasta arvokkaan ja arvostetun. Mikä muu kuin ammattimainen kodinhoitoapu antaa naiselle enemmän vapausasteita elää ja toteuttaa itseään työssä ja vapaa-aikana? Omasta elämästä tulee hohdokkaampaa ja samalla teet hyvää, työllistät.

Mukavaa viikonloppua!
Terkuin Seija Telaranta

Keskity tehtävään, älä itseesi

Tämä lause on suoraan Peter Druckerilta. Johtamisesta on kirjoitettu todella paljon, lievästi sanottuna. Kun jotain merkityksellistä haluaa sanoa tai löytää, päädyn aina Peter Druckeriin, Bill Clintoniin tai Tom Petersiin. Heitä kaikkia yhdistää yksinkertaistamisen jalo taito ja hauskuus, kepeys painavan asian profiloimiseksi.
Kummallista kyllä, aina löytää jotain tuoretta, vaikka kirjat olisi kirjoitettu jo ajat sitten.

Aina voi löytyä jotain uutta

Juuri nyt minua viehätti Peter Druckerin kirjoitus siitä, mitä johtaja ei saa tehdä. Ensinnäkään hän ei saa luulla, että henkilöstö ymmärtää asiat ilman, että heidän kanssaan on keskusteltu. Luulo ei siis ole tiedon väärtti.  On koottava väkensä ja kerrottava perusteluita ja vaihtoehtoja, joista päätökset on valittu ja miksi. Kun kerrot asioista ole rehellinen, kuuntele ja tule kuulluksi. Jos olet tylsä, sinua ei kuuntele kukaan. Puhumista ja keskustelemista voi jokainen opetella. Nytkin meillä on oiva tilaisuus siihen, kun vaalipuheita pidetään, sillä yksi hyvä keino oppia on, kun seuraa ja analysoi muita. Clintonin vahvuus lähestyä kansaa ja erilaisista ihmisistä koostuvaa kuulijakuntaa oli taito yksinkertaistaa ja älykäs huumori. Hän ei koskaan sortunut alatyyliin eikä kosiskeluun, vaan käytti huumoria, joka ei loukannut ketään ja tuntui "kotoiselta", lämpimältä ja sympaattiselta.

Toinen asia, josta Peter Drucker varoittaa on, että ei pidä pelätä organisaation voimahahmoja. Etevät ihmiset ovat aina kunnianhimoisia ja pyrkivät eteenpäin, myös paikallesi. Heitä pitää kuunnella, arvostaa ja tarjota  haastavia tehtäviä, jolloin heidän energiansa saadaan koko organisaation käyttöön eivätkä he keskity vain oman uransa pönkittämiseen.

Seuraajaansa ei tule valita yksin, sanoo Peter Drucker. Johtajilla on tapana valita seuraajikseen ihmisiä, jotka muistuttavat heitä itseään kaksikymmentä vuotta sitten. Se on karhunpalvelus organisaation tulevaisuudelle. Mielipidettä voidaan kysyä, mutta johtaja ei saa tehdä päätöstä seuraajastaan. Useat muut johtamisen tutkijat ja asiantuntijat ovat samaa mieltä, monet vieläkin ehdottomampia. Tom Peters on sitä mieltä, että seuraajansa valintaan ei saa lainkaan osallistua. Organisaation kakkosjohtajaa ei myöskään tule nostaa ykköseksi, siitä on monta varoittavaa esimerkkiä. Yhtenä niistä Nokian Olli-Pekka Kallasvuo, josta prosessista on oppimista ja sen voi lukea Ollilan muistelmista.
Käy organisaatiossa hyvin tai huonosti, johtajan ei tule ottaa siitä koskaan yksin kunniaa. Pahinta, mitä voi tehdä, on haukkua henkilöstöään. Omaa henkilöstöään on tuettava ja kiitettävä ja jos ja kun moitittavaa ilmaantuu, se on tehtävä ohjaten ja vahvuuksia etsien.

Peter Druckerilta on muuten vuonna 2004 ilmestynyt kirja The Daily Drucker. 366 Days of Insight and Motivation for Getting the Right Things Done. (HarperBusiness). Siinä on jokaiselle päivälle oma yhden sivun juttunsa. Tämän päivän sanassa puhutaan tietotyön pirstaleisuudesta. Tietotyö on korkealle erikoistunutta ja organisaatiossa on monenlaisia ja -kokoisia asiantuntija-ryhmittymiä. Hän kuvaa sairaalan hallintoa yhdeksi kaikkien monimutkaisisimmista mahdollisista. Pääjoukon muodostavat lääkärit ja sairaanhoitajat, mutta lisäksi on kymmeniä muitakin. Jotta johtaja tästä monimuotoisuudesta selviää, Druckerilla on vastaus: Tarkastele näitä ryhmittymiä analysoiden ja ulkoista ne toiminnot, jotka on mahdollista ja kokonaisuuden kannalta järkevää. Kaikkea ei tarvitse tehdä omana toimintana.
Nauti älyllisestä lukemisesta ja keväästä.

Terkuin Seija Telaranta

Oikea työpaikka, oikea esimies ja oikea tyyppi mieheksi, sanoo Annika Falkengren

49-vuotias ruotsalainen Annika Falkengren, Skandinaviska Enskilda Bankenin (SEB) johtaja loistaa talouslehtien listojen kärkipaikoilla arvioitaessa maailman vaikutusvaltaisimpia johtajia. Fortune Magazinen listalla hän oli viime vuonna yhdeksäs, 2011 kymmenes ja 2010 kahdeksas. Timessa March 17/2014 hän on 50 vaikutusvaltaisimman naisten listassa sijalla 23, ainoa pohjoismaalainen.

Annika Falkengrenin kuva on wikipediasta

Annika Falkengren on SEB:n kasvatti ja työskenneltyään Tukholman yliopistossa suoritetun taloustieteen tutkinnon jälkeen lähes 18 vuotta pankissa, hänestä tuli pääjohtaja. Omaa uraansa tarkastellessaan hän mainitsee, että ulkonäkö oli suurin este. "Du är så liten, så liten".  Pituudelleen kun ei voi mitään, Annika päätti, että hän suuntaa toimintansa asioihin, jotka huomataan ja pituus unohtuu. Hänen mielestään tulosvastuun ottaminen ja tuloksen tekeminen on se, mikä puhuu objektiivista kieltään työntekijän ammattitaidosta. Hänelle suurta tyydytystä tuotti se, kun hän päivän päätteeksi katseli saldoaan, paljonko hän oli kasvattanut asiakkaidensa ja pankkinsa tiliä.

Uraa veivät eteenpäin myös hyvät esimiehet, jotka luottivat, sparrasivat ja antoivat haasteita.
Skandinaviska Enskilda Banken on wallenbergilaista imperiumia alkuperältään, sen on jo vuonna 1856 perustanut Andrè Oscar Wallenberg ja yhdistyttyään vuonna 1972 Skandinaviska Bankenin kanssa, siitä tuli SEB. Annika arvostaa työpaikkaansa, sen perinteikästä menneisyyttä ja arvoja sekä sitä, että menneisyyteen ei ole jääty, vaan koko ajan ollaan ajassa mukana ja otetaan vastaan haasteet pää pystyssä.

Annika Falkengrenin mielestä naisjohtajien ongelma on heikko itsetunto. Naiset eivät nosta itseään esiin, vaan luulevat, että kyllä hyvä työ huomataan. Edetäkseen tarvitaan myös oman profiilin kohotusta kuten miehet tekevät. Kun ura on parhaassa vauhdissa 30-40 -vuotiailla, naisilla siihen saumaan tulee äitiys. Monet kokevat uran, perheen ja pienten lasten hoidon liian vaativaksi yhdistelmäksi. Annika Falkengrenin mielestä perheen ja uran hyvä harmonia on järjestelykysymys.

Aada Ruut, 8 kk

SEBissa satsataan tukemaan naisia, jotka ovat saaneet lapsia. He saavat kuukausittain pankin järjestämää kotiapua 10 tuntia, vuoden äitiysvapaan 90% palkalla ja mahdollisuuden myös työskennellä kotoa käsin. Joustavuus on avainsana! Annika itse sai tyttären viitisen  vuotta sitten. Ymmärtäväisen aviomiehen, kotiavun ja lastenhoitajan avulla kaikki toimii hyvin. Olennaista johtajanaiselle on löytää oikeanlainen mies. Se ei Annikan mielestä ole helppoa, sillä ei kai kukaan menestyvä nainen halua kotiinsa miestä, jonka aika kuluu imuroidessa ja ruokaa laittaessa.
Aftonbladetissa vuosi sitten Annika Falkengrenin kerrottiin elävän hulppeata luksuselämää samoin kuin kolmen muun miespuolisen vastaavan johtajan. Erona oli, että Annikan aviomies ei ole "lyxhustru" noin 100 000 euron vuosituloillaan. Avioehtokin on olemassa.  Sen  mukaan mahdollisessa erossa aviomies Ulf ei saa muuta kuin puolet vapaa-ajan asunnosta Skånessa. Vastaavasti kahden naisen avioliitossa, Eva Dahlgrenin ja Efva Attlingin, kumpikin saa avioliiton ajalta kaikki tulot ja hankitun omaisuuden puoliksi.
Naisjohtajista lukeminen on hauskaa ja ajatuksia herättävää. Vaikkei olisi muuta johdettavaa kuin itsensä.
Terkuin Seija Telaranta

Lakeuksien tähti ehdolla koko Suomen taivaalle!

Nyt kun ministeri Paula Risikko on ehdolla kokoomuksen puheenjohtajaksi ja pääministeriksi, nostin esiin uudelleen hänestä kaksi vuotta sitten kirjoittamani artikkelin (3.3.2012). Se on ajankohtainen myös tänään. Onnea kisaan, Paula! 

Kuva kokoomus.fi -sivulta

Sosiaali- ja terveysalan työntekijöillä on ylimpänä johtajanaan ministeri Paula Risikko. Hän on syntynyt vuonna 1960 ja alan koulutuksia riittää. Hän valmistui sairaanhoitajaksi Seinäjoen sairaanhoito-oppilaitoksesta, erikoistui ja opiskeli sairaanhoidon opettajaksi. Sen jälkeen terveydenhuollon maisteriksi Kuopiossa ja  terveystieteen tohtoriksi Tampereen yliopistossa vuonna 1997. Hänen väitöskirjansa on nimeltään Sairaanhoitajan työn nykyiset ja tulevaisuuden kvalifikaatiovaatimukset.

Sairaanhoitajien koulutussäätiö on palkinnut hänet vuonna 2011 Venny Snellmannin tunnusapurahalla ansioituneena sairaanhoitajien kouluttajana ja koulutuksen kehittäjänä. Väitöskirjassaan hän kuvaa sairaanhoitajan työn vaatimuksia ja tulevaisuutta seuraavasti: "Sairaanhoitajan työn vaatimuksissa korostuvat ihminen ihmiselle -vaatimukset: vuorovaikutusvalmiudet, empaattisuus, ystävällisyys, vastuullisuus, huolenpito, ihmisen monien ongelmien kokonaisvaltainen kohtaamis- ja auttamisvalmius ja muutoksen hallinta". 
"Tulevaisuudessa painottuvat entistä enemmän moniammatilliset yhteistyövalmiudet, tutkimus- ja tiedonhankkimisvalmiudet, johtamisvalmiudet ja potilaan itsehoitoa tukevat valmiudet"

Aika  hyvin nähty jo viime vuosituhannella! Väitöskirja on kokonaisuudessaankin edelleen käyttökelpoinen ja valaisevaa luettavaa.

Vaasan vaalipiirin kansanedustajaksi hänet valittiin vuonna 2003, Seinäjoen ammattikorkeakoulun vararehtorin paikalta. Vanhasen toisen hallituksen perusalveluministeriksi hän tuli vuonna 2007 ja jatkoi samassa tehtävässä Mari Kiviniemen hallituksessa. Kataisen hallituksessa Paula Risikko otti vaativan sosiaali- ja terveysministerin postin.Voiko ministeri olla paremmin koulutettu tehtäväänsä kuin Paula Risikko? Hän on asiantuntija isolla Aalla.Voimme kaikki olla hänestä ylpeitä. Nainen lakeuksilta, joka on aidosti murretta myöten pohjalainen vahva johtaja.

Muistan aina, kun me hallinnon opettajat kokoonnuimme Seinäjoelle vuosia sitten. Pääluennoitsija oli estynyt ja paikalle tuli vararehtori Paula Risikko. Odottelimme vähän ihmeissämme, kun ei oltu kuultu moista nimeä. Mutta kuiske kuului. Komeat häät oli pidetty vuosituhannen vaihtuessa, siksi nimenmuutos. Ja ovesta astui kaunis elegantti nainen korkkareissaan ja otti tilan haltuun. Hän oli tähti, kaikki sen vaistosimme ja siitä se ura sitten urkenikin.

Tiedotteesaan, jossa hän ilmoittautui kokoomuksen puheenjohtajakisaan ja samalla pääministeriehdokkaaksi hän toteaa, että hän haluaa uudistaa Suomea niin, että jokainen suomalainen saisi mahdollisuuden rakentaa omaa tulevaisuuttaan optimistisin ja turvallisin mielin. Kaikille on annettava mahdollisuus. Erityistä huolta on kannettava niistä, jotka eivät tässä syystä tai toisesta onnistu. 

Seija Telaranta