Mestareiden liigan saatua juuri loppuhuipennuksen ja jalkapallon MM-kisojen alkaessa kohta Brasiliassa, oli ihan velvollisuus tutustua Diego Maradonaan, maailman parhaimmaksi jalkapalloilijaksi tituleerattuun argentiinalaiseen tähteen. Hän on tietysti nyt, jo yli 50-vuotiaana, tähti eilisen taivaan, mutta legenda elää ja uusia tarinoita syntyy edelleen.
Käteeni tarttui divarista Minerva Kustannus Oy:n kirja, joka on ilmestynyt tänä vuonna suomeksi: Maradona - Maailman paras jalkapalloilija? Kirjan on kirjoittanut palkittu englantilainen toimittaja ja tietokirjailija Jimmy Burns, joka toimii Financial Times -lehden reportterina. Maradona itse ei ole osallistunut kirjan tekemiseen, vaan tiedot on koottu eri lähteistä ja dokumenteista.
Oli jotenkin järkyttävää lukea Diego Maradonan tarinaa jo siinäkin mielessä, että miten jo lasta, jolla huomattiin olevan poikkeavat taidot käsitellä palloa, piikitettiin eri lääkkeillä, jotta hän olisi vahvistunut ja voimistunut. Asialla olivat ihan oikeat lääkärit, liuta erilaisia valmentajia, puoskareita ja taikauskoon taipuvaisen tähden tukijoita ja luottohenkilöitä.
Diego Maradona syntyi vuonna 1960 Buenos Airesin Avellandan köyhälistökortteliin lokakuun 30. päivänä, sunnuntaina - jumalanpalvelusten ja jalkapallon päivänä. Lapsuuteen eivät kuuluneet pehmolelut, mutta setä lahjoitti nahkaisen jalkapallon 3-vuotispäivänä. Pölyn ja lian peittämällä hiekkakentällä pallosta tuli inspiroiva kaveri, joka tarjosi koko ajan uusia haasteita. Perhe ja varsinkin äiti Dona Dalma eli Tota on muodostanut tiiviin tukiverkon maan tavan mukaan kaikissa vaiheissa. Jo paljon ennen kuin Diegosta tuli aikuinen, hän siirtyi kovaan pelimaailmaan, josta ei puuttunut juonittelijoita, hyväksikäyttäjiä eikä houkutuksia. Menestykset ja voitot seurasivat toistaan, pallo kulki taianomaisesti ja rahaa tuli ja meni kaikista ovista. Argentiina jäi taakse ja 21-vuotiaana Diego solmi yhden jalkapallohistorian suurimmista siirtosopimuksista FC Barcelonan kanssa. Joukko sukulaisia ja "perhettä" seurasi mukana. Kuten myös monenlaiset fyysiset ja psyykkiset ongelmat, jotka tekivät nuoresta tähdestä arvaamattoman. Ongelmia siivitti raju juhliminen, ilotytöt, juomingit ja toisaalta taikauskoisuus, epäluuloisuus ja lääkkeiden käyttö. Jo silloin oli merkkejä myös kokaiinista, mikä kuitenkin kiellettiin. Paino nousi ja laski, joskus hän oli elämänsä kunnossa ja hetkessä taas turvonnut niin, ettei pystynyt pelaamaan.
Koko maailma seisahtui kun Meksikon 1986 MM-kisojen puolivärierissä nähtiin jalkapallohistorian uskomattomin maali. "Jumalan käsi" ohjasi pallon maaliin Argentiinan ja Englannin välisessä ottelussa. Silmänkääntötemppu ilmeisesti, mistä edelleen kiistellään. Argentiina voitti maailmanmestaruuden ja Maradonan sankaritarina nousi uusiin ulottuvuuksiin.
Napoli oli seuraava valloituksen kohde Euroopassa ja Maradonan johdolla Napoli voitti seuran kaikkien aikojen ensimmäisen Italian mestaruuden keväällä 1987. Ken on käynyt Napolissa vähänkin merkittävämmän jalkapallopelin aikaan, tietää kyllä, mikä merkitys jalkapallolla on kaupungille. Sen mukana sykkii koko elämä. Maradonan vauhti myös kiihtyi ja mukaan tuli kokaiini ja sen mukana isot ongelmat. Tarvittiin yhä enemmän peitetarinoita ja mafiaakin. Maradonaa oli yhä vaikeampi hallita, eikä hän suostunut muiden johdettavaksi. Neroilla ei ole pomoja.
Kun hänen virtasastaan löytyi kokaiinia vuonna 1991, Napolikaan ei enää halunnut suojella eikä pystynyt asiaa peittelemään. Maradona kuitenkin jatkoi Argentiinan maajoukkueessa. Jimmy Burns kirjoittaa kirjassaan, että varsinainen jytky tuli Dallasista kesäkuussa 1994, kun maailmalle levisi uutinen Diego Maradonan doping-kärystä MM-kisoissa. Toisen tyttären mies kuului myös maajoukkueeseen.
2010-luvulle tultaessa Maradona on palannut Argentiinaan ja jonkinlainen tasapaino on löytynyt, kuten uusi tyttöystävä. Pitkään matkassa ollut ex-vaimo Claudia toimii nyt mestarin raha-asioiden hoitajana ja sopu on löytynyt myös tyttärien kanssa ja toinen tytär on jo tehnyt hänestä isoisän.
Diego Maradona toimi Argentiinan jalkapallomaajoukkueen päävalmentajana vielä vuodet 2008-2010. Etelä-Afrikan MM-kisoissa oli jo Messikin mukana, mutta Argentiina ei menestynyt ja siihen loppui Maradonankin päävalmentajan pesti.
Kirjaa lukiessani mietin usein, mihin sotkuun tällainen palvottu "nero" vei valmentajansa ja joukkueiden johtajat. Mitä syvemmälle hän vajosi ja kun kaikki luulivat jo lopun tulleen, sitä hämmästyttävämmän comebackin hän teki. Miten muita pelaajia pystyi motivoimaan kun tällainen "Jumalan lähettiläs" sai tehdä mitä vaan ilman rajoja? Voiko jalkapallo olla niin ihmeellistä, että "kaiken se kestää...". Kohta saamme seurata ja analysoida ketkä ovat Brasilian kisojen tähdet ja miten heitä johdetaan. Toivottavasti urheiluhenki ei ole sitä, mitä Maradonan kultavuosina.
Näissä merkeissä, seuraavaksi jalkapalloa!
Terkuin Seija Telaranta
Napoli oli seuraava valloituksen kohde Euroopassa ja Maradonan johdolla Napoli voitti seuran kaikkien aikojen ensimmäisen Italian mestaruuden keväällä 1987. Ken on käynyt Napolissa vähänkin merkittävämmän jalkapallopelin aikaan, tietää kyllä, mikä merkitys jalkapallolla on kaupungille. Sen mukana sykkii koko elämä. Maradonan vauhti myös kiihtyi ja mukaan tuli kokaiini ja sen mukana isot ongelmat. Tarvittiin yhä enemmän peitetarinoita ja mafiaakin. Maradonaa oli yhä vaikeampi hallita, eikä hän suostunut muiden johdettavaksi. Neroilla ei ole pomoja.
Kun hänen virtasastaan löytyi kokaiinia vuonna 1991, Napolikaan ei enää halunnut suojella eikä pystynyt asiaa peittelemään. Maradona kuitenkin jatkoi Argentiinan maajoukkueessa. Jimmy Burns kirjoittaa kirjassaan, että varsinainen jytky tuli Dallasista kesäkuussa 1994, kun maailmalle levisi uutinen Diego Maradonan doping-kärystä MM-kisoissa. Toisen tyttären mies kuului myös maajoukkueeseen.
2010-luvulle tultaessa Maradona on palannut Argentiinaan ja jonkinlainen tasapaino on löytynyt, kuten uusi tyttöystävä. Pitkään matkassa ollut ex-vaimo Claudia toimii nyt mestarin raha-asioiden hoitajana ja sopu on löytynyt myös tyttärien kanssa ja toinen tytär on jo tehnyt hänestä isoisän.
Diego Maradona toimi Argentiinan jalkapallomaajoukkueen päävalmentajana vielä vuodet 2008-2010. Etelä-Afrikan MM-kisoissa oli jo Messikin mukana, mutta Argentiina ei menestynyt ja siihen loppui Maradonankin päävalmentajan pesti.
Kirjaa lukiessani mietin usein, mihin sotkuun tällainen palvottu "nero" vei valmentajansa ja joukkueiden johtajat. Mitä syvemmälle hän vajosi ja kun kaikki luulivat jo lopun tulleen, sitä hämmästyttävämmän comebackin hän teki. Miten muita pelaajia pystyi motivoimaan kun tällainen "Jumalan lähettiläs" sai tehdä mitä vaan ilman rajoja? Voiko jalkapallo olla niin ihmeellistä, että "kaiken se kestää...". Kohta saamme seurata ja analysoida ketkä ovat Brasilian kisojen tähdet ja miten heitä johdetaan. Toivottavasti urheiluhenki ei ole sitä, mitä Maradonan kultavuosina.
Näissä merkeissä, seuraavaksi jalkapalloa!
Terkuin Seija Telaranta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ilmestyvät pienellä viiveellä. Jouduimme ottamaan käyttöön kommenttien moderoinnin, koska mainoksia alkoi tulvia kommentteina.