Mitä kerron itsestäni työyhteisölle

Viime viikon lopulla eikä tänäänkään ole voinut välttyä lukemasta Finanssivalvonnan toimistopäälliköstä Arja Voipiosta ja hänen sukupuolen vaihdoksestaan juuri uuden nimityksen tapahduttua.Oleellista asiassa on, että kun hän esimiestensä kanssa neuvoteltuaan päätyi siihen, että hän lähettää henkilöstölleen sähköpostin, missä kertoo, että nimi muuttuu ja hänelle tehdään sukupuolenvaihdos, muutamassa päivässä yksikköön kehittyi kaaos kolmen asiaan eri tavalla suhteutuvan ryhmän välillä. Olivat ne, jotka olivat asian suhteen positiivisia, ne jotka kauhistuivat ja olivat aggressiivisia ja ne, jotka halusivat olla asian ulkopuolella, ottamatta sen kummemmin kantaa. Talouselämä -lehdessä numero 2/2011 on asiasta kattava artikkeli sivuilla 34-39. Suosittelen, että kaikki johtamisen alalla toimivat luette sen.

Artikkeli sai minut miettimään ilmiötä laajemmin, mikä on johtajan rooli ja mitä on sopivaa kertoa itsestään henkilöstölle.Työroolistamme huolimatta olemme ihmisiä, jokaisella meistä on oma taustamme. Johtamisen koulutuksissa korostetaan sitä, että myös esimiesasemassa olevan on saatava toimia arvojensa ja periaatteidensa mukaisesti, jotta hän on luonnollinen ja aito.Toivomme avoimuutta ja läpinäkyvyyttä, mutta missä on raja kun kerromme itsestämme.Tuleeko henkilöstön tietää kenen kanssa asumme, mikä on seksuaalinen suuntautumisemme vai olemmeko peräti vaihtaneet sukupuolta?
Etsin johtamisen kirjoista vastausta eilen illalla. Käteeni tarttuivat Pekka Järvisen kirja Esimiestyö ongelmatilanteissa  (WSOY 1998)  ja Pentti Sydänmaanlakan Älykäs johtajuus (Talentum 2004). Suoraa vastausta tähän nimenomaiseen kysymykseen ei tietenkään ole, mutta otan poimintoja, minkä perusteella voi miettiä omaa kantaansa ja omaa rooliaan johtajana.
Johtajan tulee pitää henkistä välimatkaa työyhteisön tunnevaltaiseen keskustaan.
Työyhteisöltä ei pidä odottaa, saatika vaatia, että se hoitaa esimiestään, oli kyse työstä tai yksityiselämästä. Pekka Järvisen mukaan työyhteisössä liikutaan työn maailman ja sisäisen maailman alueilla. Esimiehen tärkeä tehtävä on pitää henkilöstönsä työn maailmassa, jossa keskeistä on yhteinen työtehtävä ja  asiakkaat. Ihmisten tulisi myös olla työrooleissaan eikä vaipua henkilökohtaisten asioiden vatvomiseen eikä ihmissuhteisiin. Sisäisessä maailmassa toimitaan lapsenomaisesti ja muodostetaan milloin mitäkin klikkejä. Jos tätä ajattelua soveltaa Finanssivalvonnan tapaukseen, voisi tulkita niin, että esimiehen ei pidä syöttää henkilöstölle sellaista tietoa, mikä ruokkii sisäiseen maailmaan putoamista ja klikkiytymistä. Siksi omasta henkilökohtaisesta asiasta tiedottaminen ei ollut hyvä juttu, koska on sanomattakin selvä, että ihmiset putosivat tunnemyrskyihin.
Pentti Sydänmaanlakan kirjassa on säännöt oman esimiehen johtamiseen sivulla 123. Siinä annetaan ohjeita kuinka toimin suhteessa esimieheeni. Älä vaivaa esimeistäsi turhilla asioilla. Muista, ettei hänen tarvitse tietää kaikkea mitä sinä tiedät. Minusta tämä ohje koskee yhtä hyvin esimiestä suhteessa henkilöstöön. Ei henkilöstöä pidä rasittaa asioilla, jotka eivät sille kuulu ja jolla ei ole merkitystä työtehtäviin.
Olisi tärkeätä, että tulevaisuudessa johtajiksi valikoituisi lahjakkaita ja kyvykkäitä henkilöitä, jotka asettavat organisaationsa tavoitteet omien henkilökohtaisten tavoitteidensa edelle. Johtaminen on pohjimmiltaan palvelemista. (Sydänmaanlakka, 168.)
Harmaantuva Suomi tarvitsisi kaikki osaajansa töihin. Suomalainen työelämä on kuitenkin ahdas paikka. Erilaisuuden sietokyky on monissa työyhteisöissä yhä heikkoa. Jokainen meistä voi esimiestyössään olla hyvä esimerkki suvaitsevuudesta.
Seija Telaranta
Ps. Kohtaan KJ10YAMK on tullut tänään uusi artikkeli Eduskuntavierailu sekä kuvakavalkadi ryhmän 23 muisteluillasta. Koonnin on tehnyt ryhmän "valokuvavastaava" Annikki Härmä. Hän on osastonhoitaja Koukkuniemessä.