Karismaattinen johtaja

Karisma sana tulee kreikan kielestä ja sillä tarkoitetaan jumalaisesti innostusta tuottavaa lahjaa, kykyä saada aikaan ihmeitä ja ennustaa tulevaisuuden tapahtumia. Max Weberin, byrokratian luojan mielestä karismaattisuus on sellaista vaikuttamista, joka ei perustu traditioon eikä asemaan organisaatiossa. Karismaattisella johtajalla on hyvä itseluottamus, voimakas vakuuttamisen taito, varma ja rauhallinen kyky esiintyä, hyvä puhetaito ja tarkka vainu. Karismaattisuuteen liittyy usein myös edullinen ulkomuoto, komeus, seksikkyys ja vetovoima. Tai sitten ei. Ajatellaan vaikkapa Churchillia tai Mussolinia, joita pidetään esimerkkeinä karismaattisesta johtajasta.

John Kennedy

Karismaattiset johtajat tekevät vaikutuksen organisaatioidensa ulkopuolellakin, he nostattavat kokousten ja kutsujen henkeä ja kiinnostavuutta. Heidän seuraansa on tungosta, heidän ympärillään  on iloinen puheensorina. Vastakohtana teknokraattityyppinen johtaja. Häntä luonnehtii hyvin se, että kun teknokraatti tulee huoneeseen, iloinen puheensorina loppuu kuin seinään, ilmapiiri kylmenee ja jokainen yrittää päästä mahdollisimman nopeasti huoneesta ulos.
Karismaattisesta johtajasta puhutaan aina kun työntekijät kokoontuvat. Voi päätellä, että tällainen johtaja saa sanomansa leviämään luonnostaan, koska hänen tekemisistään ollaan kiinnostuneita ja hän on jatkuvasti kaikkien huulilla. Hänestä ollaan ylpeitä ja hänessä hyväksytään kielteisiä puolia, ikäänkuin hohdokkuuteen kuuluvina pikkuasioina.
Karismassa on myös vaaransa. Karismaattisella johtajalla on suuri vaikutus organisaatioon ja sen henkilöstöön, mutta se ei  aina ole positiivinen organisaation kehityksen ja tulevaisuuden kannalta. On monia esimerkkejä menestyvistä yrityksistä ja organisaatioista, joissa karismaattisena pidetyn johtajan tyrannimainen ja itsekeskeinen toimintatapa ovat olleet siemenenä tulevalle suurelle katastrofille.

Miten juuri tänään ajauduin aiheeseen karismaattinen johtaja?
Aika ajoin minun on ihan pakko lukea vaihtoehtoiseti Mick Jaggerin, Keith Richardsin tai Lee Iacoccan muistelmia. Kaksi ensimmäistä eivät välttämättä kuulu otsikon alle perinteisesti, mutta  ovat kuitenkin esimerkkejä miten karismalla viedään yhteyettä eteenpäin halki vuosikymmenten. Viimeksimainittu on todella inspiroivaa ammatillista luettavaa. Lee Iacoccan tarina on todellinen amerikkalainen legenda, italialaisen siirtolaisperheen pojan nousu ja työ amerikkalaisessa autoteollisuudessa.

Karisma ei tullut syntymälahjana vaan rakentui ja kehittyi loistavien voittojen ja kirvelevien tappioiden tuloksena. Iacocca oli merkittävä johtaja sekä Fordilla että Chryslerilla. Hän kuvaa itse yhtä nousu-laskuvaihettaan seuraavasti:

Aloitin elämäni siirtolaisen poikana ja raivasin tieni Ford Motor Companyn toimitusjohtajaksi. Kun vihdoin saavutin tavoittelemani aseman, tunsin olevani maailman huipulla. Mutta kohtalo sanoi minulle: "Odota. Meidän tilimme eivät ole vielä selvät. Nyt saat havaita miltä tuntuu tulla potkaistuksi alas Mount Everestin huipulta. Sain potkut. Olin ollut Fordin toimitusjohtajana kahdeksan vuotta ja kolmekymmentäkaksi vuotta Fordin työntekijänä. En ollut koskaan tehnyt töitä missään muualla.Ja olin äkkiä työtön. Tunne tuntui repivän sisuskuntani kappaleiksi.

Lee Iacocca tunnetaan tietysti Ford Mustangista. Ensimmäinen tuli liukuhihnalta maaliskuun 9. päivänä 1964. Auton suunnittelu, valmistus ja lanseeraus oli yhtä jännitysnäytelmää ja Iacocca kirjoittaa, että hän luki jokaisen palautteen, mitä asiakkaat autosta kirjoittivat. Tässä kohdassa tulee mieleen, että samalla tavalla meidän kaikkien johtajien tulisi olla innoissamme ja ylpeitä  omista tuotteistamme ja vaikkapa sosiaali- ja terveysalan palveluista. Sitä on aito karisma!

Koko kirja, 353 sivua on elävää kuvausta johtajan työstä. Ei ihme, että se on monissa johtajakouluissa ympäri maailmaa "oppikirjana" ja monien johtajien iltalukemista. Suomalainen kirja on : Lee Iacocca. Iacocca auto-elämäkerta. WSOY. 1990.

Seija Telaranta