Hyvä puhe profiloi johtajan

Luin eilen Newsweekistä (18.1.2013) artikkelin, jossa kerrottiin ja vertailtiin Yhdysvaltojen presidenttien virkaanastujaispuheita kautta aikojen. Yllättävää kyllä, harva on onnistunut, useimmat epäonnistuneet. Kuitenkin juuri  puheella, kun ottaa tehtävän vastaan ja kertoo kansalle/henkilöstölleen, mitä tuleman pitää, on suuri merkitys. Parhaimmillaan se luo perustan luottamukselle ja uskon siihen, että johtajassamme on poweria viedä meitä oikeaan suuntaan, myös rohkeutta kohdata haasteet.Monet ovat sortuneet siihen, että yrittävät liikaa, yrittävät sanoa jotain ainutlaatuista, omasta mielestään. Kansa ei ole  osannut vastaanottaa samalla intensiteetillä kuin puhuja on sen ajatellut. Tulisi osata asettua kuulijan asemaan. Ja ihan sama, johdatko kansakuntaa vai pienimuotoista organisaatiota, sinun tulee asettua asiakkaan/kuulijan/henkilöstön asemaan. Se mikä on sinusta kivaa, ei olekaan kuulijasta. Hän katsoo asioita eri kontekstista. Kirsi Pihan kirjoitus eilisessä (19.1.) Iltasanomassa on oiva vastaus tähän ilmiöön laajemminkin. Hän viittaa liikenneministeri Merja Kyllösen työhyvinvointivetoon, jossa hän käski virkamiesten tulla villasukissa töihin. Voi olla kivaa ministeristä, mutta aika lähellä on kyllä ajatus alistamisesta.

Neljä vuotta sitten Barack Obamalla aloittaessaan 1. virkakautensa Yhdysvaltojen 44. presidenttinä, oli  puheelleen miljoonan liveyleisö; ilmassa jännitystä, onnea, toivoa, odotuksia ja kyyneleitä. Siksi puheen pitäminen olikin erityisen vaikeaa. Itse asiassa Obaman oli tyynnyteltävä liikoja muutosunelmia, koska jo silloin oli tiedossa, että vastarinta uudistuksille oli erityisen voimakas.Siksi onkin mielenkiintoista seurata hänen puhettaan huomenna, minkälaisia valintoja hän on tehnyt. Joka tapauksessa toiselle kaudelle astuu muuttunut mies. Hän on paitsi kovettunut jatkuvien paineiden alla, myös pakotettu kompromisesseihin saadakseen edes jotain liikettä tavoitteiden suunnassa.

Virallinen virkaanastujaiskuva

Parhaan virkaanastujaispuheen lehden mukaan on pitänyt Abraham Lincoln astuessaan toiselle kaudelle vuonna 1865. Ikävää tietysti on, että hänet murhattiin vain reilu kuukausi tuon puheen jälkeen. Puheen "juttu" oli kysymys " whose side is God on" . Elokuva, joka kertoo Abraham Lincolnin elämästä tulee elokuvateattereihin viikon kulutua. Ehkä siinä pääsemme arvioimaan tuota puhetta. Viiden parhaan puheen joukkoon pääsee  John F. Kennedyn puhe sata vuotta myöhemmin. Siitä puheesta on jäänyt meille jälkipolvillekin mieleen, että ei pidä aina kysyä mitä organisaatio voi tehdä sinulle, vaan miettiä mitä itse tekee yhteiseksi hyväksi.

Mikä tekee puheesta ainutlaatuisen on artikkelin mukaan rehellisyys, aitous ja läsnäolo.Ei siis tarvitse hakea apua ulkoapäin, vaan onkin katsottava itseään syvälle silmiin ja oltava aidosti sitä mitä on. Bill Clintonista, jota edelleenkin pidetään loistavana puhujana ja luennoitsijana kerrottiin, että valmistautuessaan virkaanastujaispuheeseensa hän yllättäen ei luottanutkaan itseensä vaan pyysi apua monilta arvostetuilta guruilta. Kun hän sitten piti puheen heidän oppiensa mukaan, se ei ollutkaan hänen oma puheensa vaan muiden tuotos, ei siis aito.

Ystävien häissä Chigacossa

Vaikka virkamies minussa odottaa Barack Obaman puhetta kuin kuuta nousevaa, naisena huomioni kyllä kiinnittyy ihanaan Michelleen, minkälainen puku, takki, kengät ja mikä on värikoodi. Parhaimmillaan nämä naiselliset asiat tukevat presidentin sanomaa, antavat siihen voimaa ja iloa. Huomiseen!
Seija Telaranta