Heikko johtaja pilaa koko organisaation

Monet tutkimukset aina keskiajalta saakka ovat nostaneet esille, että mitä vahvempi johtaja on, sen paremmin organisaatio voi. Sekä taloudellisen menestyksen että henkilöstön näkökulmasta. Vahva johtaja on kuin naarasleijona, joka antaa vapauden ja vastuun.  Vasta kun on todellinen aihe, hän puuttuu asioiden kulkuun.Sillä tavalla hän kasvattaa laumastaan vahvan, jossa yksilöt selviävät senkin jälkeen kun heillä ei ole emon turvaa. Kun johtaja taas on heikko, koko laumasta tulee epävarma. Mistä sitten tunnistaa kummasta on kysymys juuri minun kohdallani? Onko esimieheni vahva vai heikko?
Kauppalehdessä oli eilen artikkeli, jossa valotettiin elämää heikon johtajan organisaatiossa.
Linkki artikkeliin
Ongelma on usein siinä, että ei tunnisteta sitä, että nyt on kyse heikon johtajan syndroomasta. Heikko johtaja nimittäin ei itsekään  tiedosta sitä, että ei olekaan vahva vaan päinvastoin. Hän tietää itse mielestään kaiken paremmin kuin muut ja esiintyy "enempi osaajana". Hän ei ota neuvoja vastaan eikä tietenkään ymmärrä eriäviä mielipiteitä. Jos yrittää esittää jotain vastakkaista, varsin pian huomaa, ettei sitä noteerata millään tavalla. Tällaisen kaikkitietävän heikon johtajan vetämät kokoukset ovat hyvä esimerkki tästä. Esityslistat tulevat myöhään ja ovat epämääräisiä, juuri sillä tavalla, että henkilöstö ei ehdi joko perehtyä tai muodostaa kantaansa. Ollaan yksinpuhelun kulttuurisssa.

Niccolo Macchiavelli 1469-1527

Jo Macchiavelli keskiajalla kehotti hallitsijoita olemaan vahvoja joukkojensa edessä. Vaikka hallitsija näyttäisikin "pahalta", voi hän johtaa maansa ja kansalaiset turvallisuuden ja hyvinvoinnin tilaan. Hänen tulee aina toimia maltillisesti, viisaasti ja ihmisiä arvostavasti. Heikko johtaja ei juuri kykene kohtaamaan henkilöstöään arvostavasti.
Heikon johtajan toinen tunnuspiirre on, että hän on aina kiireinen. Se osoittaa paitsi sen, että hän ei osaa johtaa itseään myös, että sillä tavalla hänen ei tarvitse pysähtyä henkilöstönsä kanssa keskustelemaan. Hän ei koskaan tule spontaanisti kysymään, mitä teille kuuluu, kuinka voitte eikä häntä nähdä työympäristössä rauhallisesti kulkemassa.
Heikon johtajan kolmas piirre on, että hän näkee muissa huonoa, ei sitä hyvää, mitä meistä kaikista ainakin joskus löytyy. Hän etenee uhkakuvien ja epäonnistumisten kautta ja hänelle tuottaa suurta hämennystä, jos joku näyttävästi onnistuu. Sosiaalista mediaa seuranneena olen usein lukenut sanoisinko uuden kulttuurin esimiesten juttuja, joissa he kehuvat henkilöstönsä saavutuksia.  Nostavat heidät esiin eivätkä itseään. Siis nämä vahvat johtajat, joiden ei tarvitse pönöttää.

Vahvoista johtajista voi ottaa oppia

Kaikilla asioilla on monta puolta, harvoin vain yksi oikea tapa. Heikolle johtajalle on tyypillistä, että hänelle elämä on vain joko tai, on-off, eikä mitään siltä väliltä. Bill Clintoninkin ohje hallinnossaan oli, että aina piti hakea sitä kolmatta vaihtoehtoa, ei tyytyä kahden vastakkaisen mielipiteen kompromissiin, sillä se pysäyttää kehityksen. Clintonhan oli vahva leijona-johtaja.

Heikon johtajan johdolla organisaatio pysähtyy, taantuu ja henkilöstö uupuu.  Jim Collins toteaa kirjassaan Parhaasta pohjalle vai vahvana eteenpäin (Talentum 2010) seuraavasti: "Organisaation taantuminen on kuin vähitellen etenevä sairaus: alussa vaikea tunnistaa mutta helpompi parantaa - myöhemmin diagnoosi on helppo mutta parantaminen työlästä. Myös yritykset ja instituutiot voivat näyttää vahvoilta vaikka ovat jo sisältä sairaita ja alkavan kriisin partaalla."

Johtajan kannattaa analysoida itseään myös heikkouden näkökulmasta vaikka peilistä katsoisikin kova kundi/leidi.
Seija Telaranta