Pikkujoulu on organisaationsa näköinen

Näinä pimeinä iltoina ilma on sakeana pikkujoulutunnelmaa. Suomalaiseen työpaikan pikkujouluun kuuluu draamaa ja latausta jollain kummallisella tavalla. Syksyn harmauteen ovat syttyneet jouluvalot, lehdet ovat täynnä pikkujouluvirityksiä; vaatteita, meikkejä, ruokia ja juomia. Iloinen odotus täyttää mielet. Samanaikaisesti saa lukea otsikoita.... töppasitkö pikkujouluissa, karkasiko mopo käsistä, esimies strippasi, esimies drag show -tähtenä, tittelit narikkaan, nyrkkitappelu...

Kannat kattoon?

Pikkujoulu, josta yleensä käytetään monikkomuotoa pikkujoulut on tullut suomalaiseen kulttuuriin ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Sille on tyypillistä vapaamuotoisuus ja se kuuluu erilaisten yhteisöjen, yritysten ja organisaatioiden kulttuuriin. Siihen liittyy ikävä kyllä usein myös runsas alkoholinkäyttö, joka tekee juhlasta arvaamattoman. Pekka Lähteenmäen kirjoittamassa artikkelissa Talouselämä -lehdessä (8.2.2012) on esitelty erilaisia näkemyksiä johtajan roolista pikkujouluissa. "On hyvä, jos johtaja on valmis pikkujouluissa rikkomaan rajoja ja tekemään itseään vaikka vähän naurunalaiseksi". Ja toinen mielipide: " en ymmärrä, mikä on pointti, jos pomo nostetaan esiin. Tietysti asia riippuu yrityskulttuurista. Luovilla aloilla ja vapaassa yrityskulttuurissa tämä voi olla luontevaa". "Jos pomo improvisoiden esittää jotain yllättävää, ennen kokematonta, voi se nostaa pomon arvoa henkilöstön silmissä".

Pikkujoulujen vaara:alkoholi

Esimiehen tehtävänä on johtaa myös pikkujoulut. Ne on suunniteltava yhteistyössä henkilöstön kanssa ja tehtävä "riskikartoitus" paikan, tarjoilun, ohjelman ja turvallisuuden suhteen. Jos työpaikan ilmapiiri on ikävä ja kireä, ristiriitoja on omaksi tarpeeksi ja  vallitsee arvostuksen puute, ei ole järkeä lähteä korpihotelliin. Ei työpaikan ongelmia ratkaista pikkujouluissa. On myös ajateltava perheitä ja järjestettävä pikkujoulut paikkaan mikä on helppo kertoa kotona. Pikkujoulut herättävät jännitystä kotioloihin, joten esimiehenä tulee erityinen huomio kiinnittää siihen, ettei ruokita ikävyyksiä.

Se että esimies on esimies pikkujouluissakin ei suinkaan tarkoita sitä, ettei hän voi rentoutua ja olla ihminen muiden joukossa. Jos paikalla on useampia esimiehiä, ikävän kuvan antaa, jos he seurustelevat vain keskenään. Pikkujoulu on paikka jalkautua, keskustella ihmisten kanssa vapaasti. Jos on tarkoitus tanssia, sitäkin tilannetta on johdettava. Ei ole kiva katsella tyhjää parkettia ja orkesterin epätoivoa, kun kukaan ei uskalla aloittaa.On siis otettava vastuu siitä, että ohjelma kulkee ja flow on hyvä. On myös ohjeita siitä, kuinka kauan on sopiva viipyä. Jossain on ohjeistettu, että esimiehen olisi syytä lähteä ensimmäisenä ja delegoida vastuu jatkosta, toisissa ohjeissa taas, että ei saa lähteä ensimmäisenä eikä viimeisenä. Tilanteen mukaan, sanoisin, mutta ei häipyen vähin äänin vaan avoimesti.
Pikkujoulut on hauska juttu ja erityisen mukavaa on, jos työyhteisönä viihdytään yhdessä ja tehdään yhteistä positiivista kulttuuria työpaikalle mintzbergiläisessä hengessä. Jälkikäteen on hyvä istua alas ja arvioida pikkujoulut. Säilyttää se mikä onnistui ja poistaa huonot elementit.Pikkujoulukoreografiassa ei kannata katsoa ulos organisaatiosta vaan sisälle, mitä me itse haluamme ja mikä on kulttuurimme mukaista.

Pikkujoulun jälkeen perheen kanssa kuusen hakuun

Sain tämän kuvan aamulla Valkoisesta talosta. Sen mukana Michellen vinkki pukeutumiseen kun tuntee ettei mikään matsaa: Pukeudu aina vaatteisiin joissa on hyvä olla. Silloin näytät myös kauniilta.
Hauskaa pikkujoulua esimiehenäkin! Seija Telaranta