Haikeina ja iloisina päättäjäisissä

Johtajakurssi 29 päättyi eilen erikoistumisopintojen yhteiseen juhlaan. Ryhmän puheenvuoron piti Eeva Nieminen. Puheessa oli tunnetta ja asiaa, kuten johtajan puheessa tuleekin.

Eeva Nieminen

Hyvät kuulijat!

Silmälaseista tämä kaikki lähti liikkeelle. Tuon viereisen koulun auditoriossa Kivisen Pirkko piti meille tammikuussa ikimuistettavan puheen silmälaseista ja siitä, mitä niiden läpi voi nähdä.  Aikuisopiskelijoina elämä on hionut jo kunkin meistä linssejä ja opettanut katselemaan joskus kokonaisuuksia, toisinaan fokusoimaan tärkeisiin yskityiskohtiin. Toiset meistä pärjäävät vielä ilman lasejakin, mutta jokaisen katselukantaan on omalla persoonalla ja historialla ollut vaikutuksensa.  Erilaisuus on rikkaus, joka täydentää meitä – se saa meidät ajattelemaan ja ymmärtämään asioita laajemmin.

Niin moni olisi tähän koulutukseen halunnut, mutta me onnekkaat jotenkin paikkamme tässä kovassa kisassa ansaitsimme. Joka viides kun jäi ulkopuolelle odottelemaan seuraavaa tilaisuutta. Arvostamme siis saamaamme mahdollisuutta oppia ja kehittyä.

Oli hienoa päästä mukaan ryhmään numero 29, jossa koulutuksen sisältö ja tehtävät oli jo viilattu ja koeponnistettu muutamaan kertaan. Anti oli sen mukaista. Ja innostus kaikilla vielä tallella.

Aikuisopiskelijan elämä on täynnä arkea ja juhlaa, surua ja murhetta sekä iloa ja riemua. Työelämässä mikään muu ei tunnu olevan yhtä pysyvää kuin muutos. Elämä ruuhkavuosina on kovin täyteläistä, mutta kummasti siihen kuitenkin järjestyi tilaa opiskelulle ja erinäisille kirjallisille töille. Joillekin meistä tämä vuosi on ollut järjestelmällistä työskentelyä tavoitteiden saavuttamiseksi, yhtä innostusta ja uusien näkökulmien riemua. Toisille tehtävät ja dead line:t tupsahtelivat kuin faksit entiselle pääministerille – pyytämättä ja yllättäin. Pakon edessä valmista ja oppia tuli näinkin.

Strategiat, visiot, missiot sekä Kaplan, Norton, Drucker ja Mintzberg alkoivat elää matkan varrella. Prosessikartat alkoivat selkeyttää toimintaamme. Asiakkaista ja henkilöstä opittiin pitämään huolta. Eikä naisjohtajuutta tai naisnäkökulmaakaan unohdettu, vaikka miehiäkin joukkoomme mahtui.

Talous- ja budjettiasioiden kanssa osa meistä löysi sisäisen matemaatikkonsa, kun taas osa totesi ettei ollut paikalla, kun talousgeenejä jaettiin. Ehkä suurin anti näiden opintojen osalta oli kyseenalaistaminen. Talousihmiset kun eivät aina annakaan oikeita ja tarkkoja lukuja, vaan niiden perustat pitää aina selvittää. Hienoja töitä kuitenkin saatiin aikaiseksi – kunhan muisti kirjata hyvät perustelut, miksi tätäkään asiaa ei tehtävässä otettu huomioon.

Lehtori Outi Wallin vasemmalla ryhmän kanssa

 

Kokemusta esiintymiseen, kirjallisen materiaalin tuottamiseen ja erilaisten tietokoneohjelmien käyttöön tuli kaikille reilusti. Tutussa porukassa oli turvallista kokeilla itselleen uusia juttuja ja saada positiivisia onnistumisen kokemuksia – sekä rakentavaa palautetta. Ja auttajia löytyi aina, kun omat taidot loppuivat. Toivottavasti tästä opimme, mitä kaikkea positiivisella johtamisella voikaan saada aikaan. Koulutuksesta jäi käteen myös hyvin kattavat lähdeluettelot ja johtamisen gurujen merkkiteokset, joihin tulee varmasti palattua vielä moneen kertaan työelämän koukeroita ihmetellessä. 

Tiimeissä työskentely saattoi hetkittäin hieman koetellakin, mutta ehkä parasta koko vuoden aikana on ollut yhdessä työskentely, toisilta oppiminen ja yhdessä uuden oivaltaminen. Monet erilaiset organisaatiot ja toimintamallit tulivat tutuiksi – ja jotkut aina ujuttivat tärkeitä uutisia myös kotikaupungeistaan mukaan. Näin avartui myös Etelä-Suomen tuntemus. Sosiaalipuolen työt avautuivat terveydenhuollon edustajille ja toisinpäin. Yhdistävänä tekijänä kulki kuitenkin koko matkan hyvin voimakkaana johtaminen ja johtajuus, mikä yhdisti meitä kaikkia.

Viime viikon opintomatka Ruotsiin koetteli monen turnauskestävyyttä, mutta kokosi myös opiskelujen aikana käytyjä aihepiirejä isommiksi kokonaisuuksiksi. Upeat kehittämistehtävät ja matkalla tehdyt vierailut saivat aikaiseksi syvällisiä keskusteluita työelämän nykytilanteesta ja tulevaisuudesta johtamisen näkökulmasta. Erityisesti keskustelua herättivät Ruotsin työyhteisöjen kulttuuririkkaus sekä sen mukanaan tuomat uudet haasteet, kuten luku- ja kirjoitustaidottomuus nykyisten laatuvaatimusten aikana.

Opettajien asenne oli aivan mahtava. Kiitos teille! Ei sellaista vastoinkäymistä tai ongelmaa ollutkaan, mistä ei positiivisella kannustuksella nostettu muiden joukkoon ja jatkettu eteenpäin. Mikä sen parempaa johtamisen valmennusta kuin oman kokemuksen kautta mallioppiminen. Vaikka teilläkin elämässä oli omat yt-neuvottelut, mummun velvollisuudet, tohtorin väitöstilaisuudet, täysremontit kotona ja tyhjän pesän syndroomat – aina jaksoitte nähdä meissä ja tekemisissämme paljon hyvää – vaikka niissä viime hetken paniikissa tuotetuissa. Toivottavasti mekin muistimme joustaa ja kannustaa teitä idearikkaita positiivareita elämässä eteenpäin.

Uskon, että tänään meillä kaikilla on uudet linssit silmillä – linssit, jotka on hiottu uusiksi, mutta silti persoonallisiksi. Tavoitteemme muuttuneesta ihmisestä on toteutunut.

Koulupäivien paras hetki oli edelleen kuitenkin välitunti – aikuisten kielellä kahvi-, tupakka-, pissa- tai lounastauko. Verkostoitumisen ja ystävystymisen hetki parhaimmillaan!

Lähes joka kurssille on syntynyt myös vauva – niinpä meidänkin joukkomme täydentyi syksyn mittaan Eelis-pojalla, jonka johtajakoulutus alkoi kovin nuorena. No, sanotaan, että minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa! Odotetaan siis, mitä tästä ihastuttavasta nuoresta miehestä oikein tuleekaan.. Ei ainakaan mikään Janipetteri.

Eelis Kaisa Koivulan sylissä ja vierellä äiti Paula laivaseminaarissa

Koska sivumäärää tälle puheelle ei määritelty, alan hiljalleen lopetella osuuttani.

Koulutuksen aikana vanhoista silmälaseistamme kehittyi melkoisen laajakatseiset kaukokiikarit. Kiitos kanssaopiskelijat, opettajat ja muu koulun henkilökunta - sekä te kaikki kotijoukot ja muut läheiset tukijamme, jotka olette kestäneet tätä innostusta ja tuskaa, minkä olemme myös teidän osaksenne kantaneet!

Ja viimeisenä vaan ei vähäisempänä: Hyvä ME – meistä kuulette vielä!

Toinen poseeraus lehtori Seija Telarannan kanssa (toinen oik.)

 21 opiskelijaa valmistui, mutta ihan kaikki eivät päässeet paikalle pitkän matkan/pyryn tai muiden velvollisuuksien vuoksi.

Seija Telaranta