Keskinkertaisuus tuhoaa tulevaisuuden

Luen parhaillaan Ari Heiskasen kirjaa "Läpimurto. Taltuta tuhoajat". (Talentum 2013). Näitä johtamiseen liittyviä kirjoja on nyt pienellä ajalla ilmestynyt monta. Kaikissa on jotenkin yhteisenä ilmiönä, että johtaminen on edelleen tosi surkeata ilmeisesti kautta maan ja huono johtaminen aikaansaa kaikki ikävät asiat organisaatiossa. Ei innostuta, voidaan huonosti ja tulos on heikko. Heiskasen kirjassa laajennetaan tätä surkeutta johtajasta johtoryhmään. Eli kaikki lähteekin sieltä. Organisaatiossa ovat ristiriidassa vanhoilliset ja uudistumaan pyrkivät voimat. Retrokulttuuri haluaa säilyttää vanhat "hyvät" tavat ja pysymään mukavuusalueella ja uudistavat voimat toisinpäin. Juuri nyt en muista kuka  johtamisen guruista on antanut tähänkin ilmiöön hyvän ratkaisun; säilytä vanhasta se, mikä on hyvää, mutta poista kaikki, mikä on aikansa elänyt.

Talentum 2013

Ari Heiskasen kirja on kuin musiikkia korville, sillä lukemisen edistyessä olen koko ajan löytänyt yhtymäkohtia suosikkikirjoihini, joita ilman elämä olisi aika tylsää. Heiskanen on siteerannut Machiavellia 500 vuoden takaa.  Olen joutunut itsekin usein tekemään niin, jotta jokin ilmiö aukenisi selvästi.
On näet muistettava, että mikään yritys ei ole yhtä vaikeasti käynnistyvä, yhtä varoen suoritettava ja tuloksiltaan yhtä epävarma kuin uuden hallintojärjestelmän voimaan saattaminen. Uudistaja saa nimittäin vastaansa kaikki ne, joille vanha järjestelmä oli edullinen, ja nekin, jotka katsovat hyötyvänsä uudesta järjestelmästä, kannattavat häntä melko laimeasti." Machiavelli 1513, Ruhtinas, sivu 31. 
Heiskasen kirjassa on paljon yhtymäkohtia myös Sinisen meren strategiaan (W. Chan Kim & Renéé Mauborgne). Ydinhän siinä on, että kaikin keinoin tulisi pyrkiä pois totutulta punaiselta mereltä ja päästä uusille sinisille merille, jossa keskinkertaisuus ei ole mitään, vaan silmät avataan tulevaisuuteen innovatiivisella tavalla. Hyvällä strategialla on mieleenpainuva motto, esimerkiksi "Lentokoneen nopeus, autolla matkustamisen hinta - aina kun on tarvis". Heiskanen moittii kirjassaan strategiaprosessia ja sen aneemisuutta kuten monet muutkin. Johtoryhmän lisäksi ongelmia tuottaa siis myös se, että strategiaa ei vaan millään saada eläväksi, toimivaksi.

Heiskanen käsittelee myös henkilöstöä monipuolisesti. Fokuksen tulisi olla osaajissa, heidän tukemisessaan ja siinä, että heitä rohkaistaan käyttämään kykyjään ja mahdollistamaan se johtamisen keinoin. Huippulahjakkuudet, jotka vievät organisaatioita eteenpäin, eivät laita etusijalle pelkästään  taloudellisia asioita. Emotionaalinen pääoma on tärkeämpää. Siihen kuuluu yhteenkuuluvuuden tunne ja tunne siitä, että työskentely johtaa johonkin merkitykselliseen ja tärkeään. Johtoryhmän tehtävänä on viedä henkilöstö jännittäville, mielenkiintoisille ja huimapäisille henkisille matkoille. Ne tyydyttävät ihmisen keskeisiä tarpeita; tutkimisen, kehittymisen ja pätemisen. Sanomattakin on selvää, että jokaisen tulisi saada kykyjään vastaavia tehtäviä ja uusia haasteita sopivana virtana. Ei kaaoksena kuten alla.

Meksikolaisen taiteilijan tilataidetta Tarkkámpujankadulla

Heiskasen kirja oli mielenkiintoista luettavaa, sujuvaa ja etenevää. Paljon alan kirjoja lukeneena vähän häiritse se, että kovin monet asiat olivat jo edellä mainittujen kirjojen sivuilta tuttuja.  Lisäksi Jim Collinsin, Jerry Porrasin, John Kotterin ja Gary Hamelin ajatukset  olivat hyvin edustettuina. Mutta mikä ettei, tässä ne tulivat kaikki samassa paketissa.
Lopuksi esimerkki viestinnästä ja sen toimivuudesta. Heiskanen moittii kirjassaan organisaatioiden viestintää, jota voidaan monissa paikoissa edelleen pitää johtaryhmän monopolina. Ihan suotta. Meillä on  monilla esimerkkejä siitä, miten avoimella ja hajautetulla viestinnällä on tehty hyvää työtä organisaation lähentämiseksi asiakkaisiin.

Sisä-Suomen poliisilaitoksella ainakin viestintä toimii: Viime viikolla katselin ekaluokkalaisen kanssa netistä muutaman Poliisi-TV:n lähetyksen. Facebookissa oli poliisin ohje nuorille viikonlopun viettoon ja vastasin siihen ja kiitin, että ihan hyvää ohjelmaa tekevät ja ekaluokkalainen Meimi ihastui poliisin työhön ja tapaan tehdä sitä. Hetken päästä tuli vastaus, jossa toivotettiin Meimi tervetulleeksi hakemaan poliisikoulutukseen kun kasvaa ensin.

Sadepäivänä Poliisi-TV

Lähetä tällä viikolla asiakkaallesi mukava viesti, se tuottaa iloa sekä saajalle että lähettäjälle ja vapauttaa keskinkertaisuudesta.
Hauskaa viikkoa töissä, terkuin Seija Telaranta