Vanhustenhoidosta Ratinan suvannon kauniissa maisemassa

Arja Laitinen työpaikallaan

Tällä hetkellä jo työmatkakin on nautinto. Kuljen bussilla kohti Tamperetta kuunnellen musiikkia tai lukien kirjaa. Kolmen viikon aikana ovat jo bussipysäkillä alkaneet minua tervehtimään ja bussikuskille olen joka aamu toivottanut mukavaa päivää.  Aamulla odotan innolla sitä kun kuljen Takon tehtaan pääportin ohi, näen Ratinan stadionin valopylväät, Laukontorin rannan ja veneet siinä.

Korjaan ryhtiä ja käännyn kohti Kehräsaarta, työpaikkaani. Tunnen suurta ylpeyttä kun kävelen kohti alueen punatiilisiä rakennuksia ja tiedän, että saan olla siellä työssä. Sisällä kävelen rappuset neljänteen kerrokseen, ihan arkiliikunnan nimissä mutta nauttiakseni ikkunoista näkyvän sisäpihan muuttuessa joka kerroksessa.

Näkymä työhuoneen ikkunasta

Kerroksessa, jossa työskentelen, on aulassa kauniit, herkät mustavalkoiset pihlajanoksat seinissä. Tilaa hallitsee alkuperäinen punatiili, hillitty harmaa ja valkoinen. Ylpeys kasvaa edelleen kun tulen hallinnon tiloihin, kaunista, harmonista ja rauhallista. Kaikki on tarkkaan mietittyä yleisissä tiloissa samoin kuin työpisteissä. On mietitty värit, kalusteet aina mattoihin ja astioihin saakka.

Useasti kuulee, että työ sujuu kun välineet, puitteet ovat kunnossa ja näinhän se on. Menneiden viikkojen aikana olen todennut, mikä merkitys on kauniilla työympäristöllä, sillä miltä näyttää sisällä ja mitä näkyy ikkunasta kun katsoo ulos. Esteettisesti kauniilla työympäristöllä on merkittävä vaikutus siihen miten sitä suhtautuu omaan työhönsä. Samalla esteettisesti kaunis työympäristö kuvastaa yrityksen arvoja, suhtautumista sekä asiakkaisiin että työtekijöihin.

Työskentelen nyt vahvasti tehostetun palveluasumisen parissa. Pääsen kehittämään sekä yksiköitä että niiden hoitotyötä. Haaste on iso, koska koko valtakunnassa on vahvasti pinnalla vanhustenhuollon negaatio ja yhtenä suurimpana lietsojana on media. En kiellä, ettei parannettavaa ole, mutta yhden tai kahden toimijan kautta on koko vanhustenhuollon ala leimattu huonoksi, epäonnistuneeksi. Yhdessäkään sensaatiokirjoituksessa, tv-ohjelmassa ei ole haluttu hakea ratkaisuja, ehdotuksia sille miten ja missä toimittaisiin toisin.

Henkilökohtaisesti toivoisin asiasta käytävään keskusteluun enemmän ratkaisukeskeisyyttä. Sillä jokainen meistä vanhenee ja tulee tarvitsemaan enemmän tai vähemmän palveluita ja hoitoa elämänsä loppupäässä. Haluaisin nähdä onnistumisia, hyviä esimerkkejä vanhustenhoidostamme, sillä niitä on. Kuvastaako sitten uutisoinnin näkökulma sitä, että hyvin hoidettu vanhus, onnellinen vanhuus ei ole uutisoinnin arvoista, harmi.

ja ovessa lukee....

Vielä muutamia ajatuksia vanhustenhoidosta. Ihan ensimmäisenä meidän pitää luopua sanasta kodinomainen. Onko meidän vanhus koditon ja asuu jossakin kodinomaisessa tilassa? Ei, tehostetussa palveluasumisessa vanhus asuu omassa kodissa, jossa hän saa hoitoa ja hoivaa tarvitsemansa määrän. Omassa kodissaan vanhus on osa sosiaalista ympäristöä, solmii uusia ystävyyssuhteita, jopa rakastuu uudelleen. Elää arkea ja juhlaa oman perheensä kanssa ja nauttien normaalista arjesta uusien ystäviensä kanssa, omien voimavarojensa mukaan.

Toinen asia, mikä meidän pitäisi ymmärtää, on se, että ei vanhusten hoitaminen ole rakettitiedettä. Se on juuri niin helppoa, kuin miettiä mitä itse haluaa omalta vanhuudeltaan tai miten haluaa, että omia vanhempia hoidetaan. Sitten pitää lähteä toimimaan vahvasti niiden ajatusten pohjalta. Miettiä ja ratkaista olemassa olevia raja-aitoja, kehittää hoitajien koulutusta pois tehtäväkeskeisyydestä ja temppujen tekemisestä ihmisen kohtaamiseen ja läsnäoloon. Sillä viime kädessä vanhus niin kuin jokainen meistä kaipaa seuraa, silittävää kättä, iloa ja naurua ympärilleen.

Kotimatka alkaa taas kävellen portaissa, maisema muuttuu Takon tehtaan piipuista sisäpihan sekamelskaan polkupyöriä, värivaloja ja pieniä kauppoja. Laukontorille päin kävellessäni odotan innolla kesää ja sitä kun tori herää henkiin, saan työpäivänä pehmistä ja mansikoita. Vilkaisen vielä Ratinan stadionille, heitän hyvästit rannassa lepääville veneille ja torille. Kun nousen mäkeä ylös, kohti Keskustoria on todettava, että työpaikkani on Tampereen kauneimmalla paikalla.

Arja Laitinen