Kuka saa johtaa lääkäriä?

Ihan hurjia uutisia oli Aamulehdessä, jossa etusivulla kerrottiin Taysin syöpälääkäreiden irtisanoutumisesta, kun toimialajohtajan sijaiseksi on nimetty ylihoitaja. Tuli mieleeni tapaus DI Juha Räsänen, Hatanpään sairaalan sairaalanjohtaja, joka yritti ihan tosissaan johtaa normaalisti ja ammattitaidolla sairaalaa. Oli vain yksi iso mutta: hän ei ollut lääkäri. Vähin äänin hän poistui takavasemmalle ilmeisen kovia kokeneena. Siksi luin  jälleen kerran hänen kirjoituksensa "Yhtiöittäminen ja muutosjohtamisen haasteet" julkaisusta Telaranta S., Lepistö M. & Wickman-Viitala T. (toim.) Johtamisen näkökulmat. Tampereen ammattikorkeakoulun julkaisuja. Sarja C. Oppimateriaaleja 14. 2010.

Johtamisen näkökulmat 2010

Tuntui valaisevalta lukea artikkeli nyt kun taas ollaan saman ongelman edessä Tampereella. Toki johtajan ammatillinen tausta kuohuttaa muuallakin, ainakin Ruotsissa. Johtamisen guruilla, monillakin heistä,  on tähän kyllä selkeä vastaus Peter Druckeria myöten. Ja se kuuluu näin: mitä korkeammalle johtamisen hierarkiassa mennään, sitä vähemmän on merkitystä professiolla. Johtaminen ei ole sidoksissa siihen, minkä koulutuksen on aikanaan saanut, vaan johtaminen on oma ammattinsa. Johtaminen ei ole lääkärintyötä eikä hoitajantyötä. Juha Räsänen ilmaisee sen siten, että johtaminen on opittavissa ja siihen kasvaa. Sopivat persoonalliset ominaisuudet tukevat tätä prosessia.

Johtajatar

Artikkelissaan Juha Räsänen jatkaa, että hänen edeltäjänsä vaatekaappiin jäi valkoinen takki. Hän huomasi varsin pian ruokalassa, että pukeutumiskoodilla on merkitys pöytäseuran valinnassa. Oli vihreät pöydät, sinipaitaisten pöydät ja valkotakkien. Siviiliasuiset olivat vähemmistö, johon sairaalanjohtajakin kuului. Hän oli tottunut yritysmaailmassa siihen, että erilaisuutta ja moniammatillisuutta hyödynnettiin kaikilla tasoilla. Sairaalassa kaikki olivat poteroissaan ja ammattiliitoilla oli tässä vastakkainasettelussa vahva rooli. Lääkärit johtivat lääkäreitä ja hoitajat hoitajia. Kaikki omista siiloistaan.

"Johtaja ei johda oven takaa vaan avoimin ovin. Hänen pitää nähdä ja näkyä, kuulla ja kuulua: hyvä johtaja on läsnä. Johtaja rakastaa sitä mitä tekee ja niitä, jotka tekevät: hyvällä johtajalla on suuri sydän. Johtaja jakaa tietoa, on avoin ja rehellinen: hyvällä johtajalla on selkeä ääni ja hän katsoo suoraan sydämeen. Johtaja on roolimalli ja näyttää esimerkkiä: hyvä johtaja on läpinäkyvä joka suuntaan. Johtaja delegoi ja antaa tilaa: hyvä johtaja luottaa itseensä ja ihmisiin. Johtaja antaa palautetta: hyvä johtaja kiittää ja palkitsee. Johtaja lentää korkealla ja näkee kauas: hyvällä johtajalla on visio. Johtaja keskittyy vain niihin asioihin, joihin voi vaikuttaa: hyvä johtaja proiorisoi." Näin päätti Juha Räsänen artikkelinsa.

Hyvässä johtamisessa ei puhuta mitään siitä, että johtajalla on sama tietopohja kuin henkilöstöllään ja hän on asiantuntija omassa perusammatissaan. Toki tämäkin vaatimus voidaan asettaa silloin, kun johdettavia on vähän ja johtaja osallistuu kliiniseen työhön. Mutta kun tullaan suurten yksiköiden johtamiseen, klinikoiden ja sairaaloiden, professiolla ei ole enää merkitystä.

"Palvelua elämän tähden" -visio ja Eila Hiltusen upea "Elämän liekki" -veistos pääoven edessä velvoittavat ratkaisemaan kiistat sivistyneesti eikä lehtien palstoilla. Kun kiinnittää huomion perusasiaan, potilaaseen ja ihmisten auttamiseen yhteisillä rahoilla, kyseinen kiista on energian tuhlausta.

Mukavaa viikonloppua, terveisin Seija Telaranta