Hoitajat ansaitsevat hyvää johtamista

Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa 1.8.2017 oli tämä sama otsikko. Kirjoituksessa viitattiin ongelmiin Kuopion yliopistollisen sairaalan päivystyksessä sekä lukuisiin kanteluihin, mitä aluehallintovirasto on vastaanottanut sairaalan huonoista työoloista. Työn kuormittavuus on räjähtämispisteessä ja se on myös suurin syy alalta poistumiseen. Ongelmia on työn organisoinnissa, roolijaossa, työnjaossa; yksinkertaisesti kaikessa, mihin johtamisella voidaan vaikuttaa.
Järkyttävintä tässä ilmeisen aiheellisessa kirjoituksessa oli minulle se, että samat tekstit olisi voitu kirjoittaa jo parikymmentä vuotta sitten.

Sosiaali- ja terveydenhuollon johtajien kouluttajana minusta tuntuu tosi pahalta, kun mielestäni hoitotyön johtajat ja esimiehet kyllä osaisivat johtaa, jos siihen annettaisiin mahdollisuus organisaatioissa. Myös hoitoalan koulutus ja oma henkilöstö on esteenä aidolle johtamiselle. Olen jo vuosikausia nostanut keskustelun hoitoalan johtajien nimikkeistä. Ne eivät tue alan johtajien johtajiksi profiloitumista. Osastonhoitaja on edelleen yleinen nimike, joka vesittää johtajuutta. Monet hoitoalan teoreetikotkin esittävät, että johtajuus nousee hoitotyön ytimestä, hoivasta, huolenpidosta, vuorovaikutuksesta, tukemisesta ja lohduttamisesta. Hoitotyön johtaminen on jotenkin erilaista kuin johtaminen muun alan organisaatioissa.

Roomalaiset keksivät vesijohdon, mutta eivät lattiakaivoa

Johtamisen ydinasiat missä hyvänsä organisaatiossa ovat työn ja toiminnan johtaminen, henkilöstön johtaminen, osaamisen johtaminen ja talouden johtaminen. Kullakin päätehtävällä on alaotsikoita, jotka ovat opeteltavissa. Henkilöstön johtamiseen kuuluu työn analysointi ja kuhunkin tehtävään sopivan henkilöstön valitseminen arvioinnin perusteella. Henkistä pääomaa, osaamisen laajentamista ja syventämistä sekä uusien tehtävien opettelua tulee myös johtaa. Osaamista tulee arvioida jatkuvasti ja huolehtia siitä, ettei ammattitaito kapeudu niin, että henkilöstö ei ole liikuteltavissa tietyltä osastolta toiselle. On tosi surullista syntyä, kasvaa ja kuolla ammatillisesti samalla osastolla, samalla palkalla alusta loppuun. Hoitotyössä kuten muissakin töissä, on perustehtäviä ja erikoisosaamista vaativia tehtäviä. On hyväksyttävää, jos hoitaja haluaa työskennellä perusosaamisella, mutta ei siitä pidä maksaa samaa palkkaa kuin erikoiskoulutetulle ja ammattiosaamisensa jatkuvasti uudistavalle. Olen usein kirjoittanut muistoja Pariisin Amerikkalaisesta sairaalasta (American Hospital of Paris), jossa jo parikymmentä vuotta sitten hoitajilla oli osaamisperustainen palkkaus. Korkeinta palkkaa sai hoitaja, joka oli laajasti käytettävissä eri yksiköissä.

Tunnelmaa Roomassa, 40-asteen helteessä

Ihmettelen myös sitä, että hoitajien työvuorosuunnittelu ei ole kehittynyt lainkaan. Epäsäännöllinen kolmivuorotyö syö sekä hoitajaa että perhettä. Maailmalla on monenlaisia systeemeitä, miten työvuoroja tulisi kehittää huomioiden sekä potilaiden vaatimukset että hoitajien jaksaminen. Pariisissa oli hyvin tarkasti analysoitu potilaiden eri vuorokaudenaikaiset tarpeet. Pääpaino tehoyksiköitä myöden oli hoitotoimien keskittäminen päiväsaikaan, iltapäivät olivat "vapaa-aikaa" ja yöt nukkumista varten. Yövuoroihin sijoitettiin opiskelijat ja ammatillisesti alemmalla tasolla olevat, koska vaateetkin olivat pienemmät. Minusta se toimi erinomaisesti.

Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa nostettiin esiin myös se, että hoiva-alalla on vaikea analysoida ja parantaa työn tuottavuutta. Vaikeaa tai ei, mutta mahdollista se on. Hoitotyöstä ymmärtääkseni puuttuu lähes kokonaan avustava henkilöstö. Lähihoitajan ja sairaanhoitajan osaaamisessa ei ole isoa eroa. Avustava henkilöstö pystyisi tekemään paljon ja säästämään korkeammin koulutettuja vaativampiin tehtäviin. Ammattiosaamisen tuhlausta on vielä paljon. Aika vahvana elää slogan "hoitajalle kuuluu kaikki".

Meidät kuljetti Roomassa lentokentälle elegantti taksimies, itsevarma komistus. Paideia sairaalaa ohittaessamme kerroimme, että ollaan työskennelty siellä jokunen vuosi sitten. Hän otti rahapussistaan esiin kortin, joka oli sairaanhoitajan kuvallinen henkilökortti. Hän sanoi, että vuoroin hän ajaa taksia ja vuoroin tekee leikkausalihoitajan työtä eri sairaaloissa. "Olisi tyhmää jäädä yhden kortin varaan ammatillisesti, kun Roomassakin on tosi huonot ajat." Lisäsi vielä, että on superhienoa ajella lähes tyhjillä moottoriteillä, kun roomalaiset itse ovat poistuneet lomille ja jäljellä on vain turisteja. Parilla sormella siinä pyöritteli mersun rattia ja toisella chattaili puhelimessa.

Arrivederci Rooma!

Mukavaa viikonloppua, Suomi on ihanan raikas maa. Terkuin Seija Telaranta

Pienikin virhe voi olla iso vahinko

Tänään ei ole kiva olla Toyotan tallin alihankkija, kun selvisi, että suomalaisten supervoitto Jyväskylän MM-rallissa kaatui alihankkijan virheeseen. Ilmeisen pieni virhe, mutta varmaan oli viimeinen työ Tommi Mäkisen johtamalle tallille. Luotto työn laatuun meni kerrasta. Tämä on vain yksi esimerkki, mutta jokaisen johtajan tulisi ottaa siitä opikseen. Henkilöstön työn laatua on valvottava herkeämättä. Tilastot ja tulokset voivat näyttää loistavilta ja kassavirta positiiviselta, mutta joku voi huomaamatta ihan ruohonjuuritasolla keikuttaa laivaa vakavasti.

Minulla oli tällä viikolla juuri sellainen tapahtuma, joka sai minut katsomaan isoa toimijaa ihan uusin silmin. Olen katsonut yritystä positiivisin silmälasein enkä ole nähnyt pintaa syvemmälle. Isoja kauppoja, isoja voittoja ja myös henkilöstöllä hyvät oltavat ja mahdollisuus osakkeisiin. On hieno saavutus, jos yritys tekee solkenaan uusia valtauksia ja organisaatiot yhdistyvät ilman että paha kello kumajaa.  Yhdessä yksikössä tapahtui keväällä paha hoitovirhe, mutta sekin onnistuttiin hiljentämään varsin kohtuullisesti tyyliin aina joskus tapahtuu näin tilastollisena luonnonlakina. En tiedä minkälainen prosessi virheen johdosta käynnistyi, mutta pakko todeta, että toiminta ei koskaan saa jatkua ennallaan ison virheen jälkeen. On pysähdyttävä ja aloitettava puhtaalta pöydältä.

Silmän sisäinen infektio kaihileikkauksen jälkeen on superharvinainen, oli silloinkin, kun kaihi leikattiin tyyliin veitsi viiltää. Kun sellainen sattui, kaikki leikkaukset lopetettiin kuukaudeksi, joka ikinen lattiakaivo tutkittiin ja meidät henkilöstön jäsenet. Sairaalan ullakon puluyhdyskunta hävitettiin, pääsy sinne suljettiin ja koko ilmanvaihtosysteemi muutettiin. Aloitettiin puhtaalta pöydältä uusin asentein. Jokainen tunsi vastuuta omasta tavastaan tehdä työtä, vaikka yhtä syyllistä ei löydetty eikä nimetty. Työn taso, arvostus ja merkitys parani.

Terveydenhuollon yrityksiä, niin yksityisiä kuin julkisiakin on tarkasteltava paljon syvällisemmin kuin mitä nyt tapahtuu. Toimintakulttuuri ei näy pelkästään palvelua ostavalle asiakkaalle. Se näkyy välillisille yhteistyökumppaneille, pienille alihankkijoille ja tavaran toimittajille. Meillä keskussairaalan ensiavun henkilöstöllä oli tapana ennakoida potilaan tulokuntoa sen perusteella, mistä terveyskeskuksesta hänet lähetettiin. Joissakin potilaat oli huolellisesti tutkittu ja saatettu matkaan, toiset taas kävivät toteamassa ambulanssin ovelta, että nokka keskusairaalaan.  Saimme paljon epävirallista infoa myös siitä, minkälaista elämää terveyskeskuksissa oli, kun ylilääkärit kävivät parin kuukauden tutustumisjaksoilla meillä.
Niin, minkälainen käyntikortti minä olen organisaatiolleni?

Kesäterkuin Seija Telaranta

Ensiapu on sairaalan käyntikortti

Medicine Estonia on organisaatio, jonka tarkoituksena on tehdä virolaisia terveydenhoitopalveluja tunnetuksi EU:n alueella. Klusteriin kuuluu tunnettuja virolaisia sairaaloita, sekä yksityisiä että julkisia. Esittelyssä kuvataan laajasti niitä yksiköitä, jonne asiakkaat ovat tervetulleita ja kerrotaan kansainvälisen tason lääkäreistä, joilla on laaja osaaminen ja kattava kielitaito. Sen on varmasti moni käytännössäkin huomannut, että palvelua saa monilla kielillä on kyse terveydenhuollosta, kaupankäynnistä tai Überin käyttämisestä.
Pidempään kun on täällä jo käynyt ja on oma asunto, asioihin saa perspektiiviä ja huomaa, että kaikki ei ole sitä miltä äkkiseltään näyttää. Monissa paikoissa, kyseiseen klusteriin kuuluvissa ja kuulumattomissa, on saanut erinomaista palvelua. Mutta sitten on tapahtumia ja palveluita, missä kaikki romahtaa. Kuten tietysti Suomessakin.

Viron historian museo laajenee

Ensiapu on jokaisen sairaalan käyntikortti. Siksi sen toimintaan ja laatuun tulisi kiinnittää erityinen huomio. Laadun ja palvelun näkökulmasta tietysti, mutta myös siksi, että siellä tehdyt virheet ovat kohtalokkaita ja heijastuvat jatkohoitoon. Jälkikäteen korjaaminen on vaikeinta. Voi myös käydä niin, että asiakas/potilas käy vain ensiavussa ja muodostaa koko sairaalasta käsityksen sen perusteella.

Sattui näinä päivinä, että olin matkassa nimimerkillä "sivusta seurannut" kun ystävällinen yksityisen Fertilitas-klinikan lääkäri ohjasi käymään Itä-Tallinnan keskussairaalassa, koska hän ei pystynyt kesälomien vuoksi tekemään asian vaatimia toimenpiteitä. Itä-Tallinnan keskussairaala on suuri sairaala-alue aivan Viru-hotellin takana. Se kuuluu Medicine Estonia-klusteriin, johon kuuluu vain erittäin korkeatasoisia sairaaloita.
Kaksiosainen ensiapu oli aika täynnä ja siinä istuessa oli mukavaa tarkkailla toimintaa. Todella monet puhuivat muuta kuin viroa tai venäjää. Meidät otti triageen suomea puhunut sairaanhoitaja, joka oli todella ilkeä. Hän kuulusteli kuin rikollista, joka on tehnyt jonkun ison rikoksen. Moneen kertaan hän sanoi, että kai te ymmärrätte, että joudutte maksamaan kaiken itse. No sanottiin, ettei ymmärretä, mutta toki maksetaan jos näin on.

Vuosia maassa lojuneet patsaat on nostettu patsaspuistoksi

Muutaman tunnin siinä odoteltuamme potilas otettiin sisään. Kukaan ei tutkimuksen aikana puhunut mitään millään kielellä. Lääkäri oli tehnyt ilmeisesti ultraäänitutkimuksen, minkä tuloksesta ei myöskään sanonut mitään, näytti ovea että ulos. Työnsi käteen lausunnon, jossa oli kirjoitettu ilmeisesti tulos, mutta sitä ei pystynyt lukemaan, kun printti oli niin heikkotasoinen. Sen pituinen se.
Potilaita ja saattajia meni edestakaisin ja joitakin loukkaantuneita tuotiin paareilla sisään. Henkilökunta ei puhunut kenelläkään oikein mitään, vuorovaikutusta ei ollut mihinkään suuntaan. Potilaat ja henkilökunta olivat eri leireissä vailla kosketuspintaa toisiinsa. Lääkärit ja hoitajat kulkivat joskus potilasrivistön editse ilmeettöminä ja tyyliin älkää vaivatko.
Ihan heti ei tulisi mieleen hakeutua kyseiseen paikkaan hoitoon. Ensiapu oli huono mainos koko Tallinnan sairaanhoidolle, hoitajien ja lääkäreiden ammattitaidolle ja heidän kyvylleen hoitaa kansainvälisiä potilaita. Medicine Estonian kannattaisi tehdä koeasiointi ennenkuin julkaisee mainoksia ja tekee esitteitä.

Uusi tuttavuus, Restoran Mon Repos Kadriorgissa

Terveisiä lukijoilleni Tallinnasta, moni asia on hyvin ja kivaa asustella täällä. Ravintoloissa on valinnanvaraa ja voi äänestää jaloillaan, jos ei hyvin mene.
Seija Telaranta

Arkiston aarre: Oppivan organisaation johtaminen

Huono kesä on sopivaa aikaa tyhjentää autotallien takahuoneita, asuntojen varastoja ja kaappeja. Vuosi sitten tapahtuneen Helsinkiin muuton jäljiltä on kiitettävästi tavaroita monessa osoitteessa. Ne ovat jääneet odottamaan "bättre tider" eli käytännössä sitä, että kärrätään jätepisteisiin. Yritin kyllä markkinoita ja kirpparia, mutta Suomi on täynnä turhaa tavaraa, laadukastakin, joka ei kelpaa ilmankaan. Käteeni sattui laatikon pohjalta yhdessä kollegani Seppo Lehtovuoren kanssa toimittamani TAMKin julkaisu "Avautuvat ovet -avaimia työyksikön ja henkilöstön johtamiseen". Kirjoittajat olivat sosiaali- ja terveydenhuollon johtajakurssilaisia. Oppivasta organisaatiosta olivat kirjoittaneet Satu Haapsaari, Pirkko Huhtanen, Mariitta Lehtonen ja Leena Pentti.
Olin iloinen lukiessani vuonna 2001 työstettyä artikkelia. Sen sanoma on edelleen täyttä asiaa.
Perustehtävästä huolehtiminen on oppivassa organisaatiossa johtajuuteen kuuluvista tehtävistä tärkein. Johtaja raamittaa vision organisaatiolle siten, että jokainen haluaa sitoutua siihen ja sen toteuttamiseen ja kykenee saavuttamaan myös omia tavoitteitaan.Työntekijälle ei riitä oman työnsä tunteminen vaan hänen on tiedostettava koko organisaation tehtävä ja oman roolinsa merkitys kokonaisuuteen.

Satoi tai paistoi, puulämmitys toimii

Oppivassa organisaatiossa työ tulee organisoida niin, että työntekijöille mahdollistuu oppiminen ja kehittyminen työn lomassa. Ne kuuluvat yhteen eivätkä toimi niin, että ensin tehdään ja sitten kehitetään. Työnjaolla on merkitystä. Vanha sananlasku sanoo, että ei sokea voi toista sokeata auttaa.Sopiva osaamisen ero auttaa heikompaa. Katselin eilen kahta sisarusta, joista toinen on neljä ja toinen yhdeksän. Pienempi siinä oikein ahmi isomman taitoja ja yritti pysyä tahdissa. Malliopimalla.
Jokaisella ei ole motivaatio kohdillaan sisäsyntyisesti. Onkin tärkeätä luoda edellytyksiä motivoitua. Mietitty työnjako on yksi keino. Ei pidä myöskään unohtaa, että ihmiset ovat erilaisia. Se, mikä motivoi yhtä, ei kiinnosta toista. Joku tekee työtä rahasta, toinen motivoituu itsenäisyydestä ja mahdollisuudesta ratkaista asioita, kolmas haluaa oppia ja nauttii uusista tehtävistä ja onnistumisista.

Pirkanmaalaista sademetsää

Motivaatioedelletysten luominen organisaatiossa edellyttää esimieheltä ihmiskeskeistä lähestymistapaa sekä hyviä ihmissuhdetaitoja; kykyä olla läsnä, kuunnella ja keskustella, kykyä asettua työntekijän asemaan siten, että hänen toiveensa, odotuksensa ja arvostuksensa tulevat ymmärretyksi. Hyvä taito kommunikoida sisältää kyvyn kohdata toinen aidosti vuorovaikutuksessa; kyvyn esittää asiat ymmärrettävästi sekä kyvyn kuulla ja kuunnella toista. Esimiehet sekä luovat että muokkaavat oman organisaation keskustelukulttuuria. Esimies voi katsoa peiliin, keskustelukulttuuri on hänen näköisensä.
Johtajalla on useita rooleja oppivassa organisaatiossa. Hän kannustaa henkilökuntaansa jatkuvaan oppimiseen, sitoutumaan yhteiseen visioon sekä työskentelemään sen puolesta. Hän hallitsee epävarmuutta ja jännitystä sekä pyrkii estämään ristiriitojen paisumista liian suuriksi. Esimies toimii roolimallina kehittäessään itseään. Hän oppii itsekin henkilöstöltään ja hänen esimiestaitonsa jalostuvat jokaisesta onnistuneesta vuorovaikutustilanteesta. Auktoriteetti kasvaa paitsi tiedon lisääntymisestä, myös nöyryydestä kysyä ja ihmetellä oppiakseen. Todellinen oppiminen organisaatiossa alkaa niiden oppimisesta, joilla on valta toimia ja vaikuttaa asioihin.

Tietojen ja taitojen nopea vanheneminen on uhka, joka voi tulla ongelmaksi missä tahansa työssä tai ikäryhmässä. Vanhentuneesta osaamisesta tulee organisaation ongelma, kun työtehtävissä, työvelvollisuuksissa ja vastuualueissa tapahtuu muutoksia, joihin osaaminen ei riitä. Ei riitä enää myöskään pelkkä ammattiosaaminen, vaan jokaisen on uudistuttava kokonaisosaamisessa ja kehityttävä ihmisenä.

En löytänyt pelkästään kellastuneita kirjoja, julkaisuja ja valokuvia. Haaviin tarttui ihania iltapukuja ja korkkareita, joiden olemassaolon olin kokonaan unohtanut. Elämä oli nuorempana hohdokkaampaa, tämäkin puku on nähnyt Tukholman ööklubit!

Those were the Days...

Oi niitä aikoja, terkuin Seija Telaranta

Selviytyjä Maribel

Roomassa Collina Flemingillä asuessamme oli luotettavista ihmisistä pulaa. Jos italialainen teki jotain pientä huoltoa, korjausta, siivousta tai vastaavaa, lasku oli ylimitoitettu. Alakerran portieri piti  huolen, että hän informoi tulijan laskuttamaan ruhtinaallisesti. Ilmeisesti hän myös otti osinkoja. Kyseessä kun oli ulkomaalainen. Kahdessa naapuritalossa oli portierina selvästi tummemmat kaverit kuin paikalliset ja kysyin heiltä, olisiko tiedossa siivoojaa, joka joskus siivoaisi ja huolehtisi pidempien poissaolojen ajan terassin kukista. Heillä oli heti antaa maannaisensa, equadorilaisen Maribelin numero. Sovitusti paikalle tuli nuorehko kaunis nainen, joka tutustui tehtävään huolella. Hänellä oli pieni vihko, missä hänellä oli siivottavien kohteiden aikataulu siististi lyikynällä kirjoitettuna. Hän myös näytti suosittelijoiden nimet ja yhteystiedot.
En tunne hänen taustaansa, mutta kun myöhemmin tapasin hänen miehensä, kertoi hän olleensa sotilas. He olivat paenneet Equadorista, eikä mies ainakaan voinut virallisesti työskennellä Italiassa. Hampaatkin puuttuivat.

Terassilta on huikea näköala Pietarin kirkolle saakka

Maribel teki työnsä hyvin ja luotettavasti. Kun muuton aika tuli ja jäi valtavasti tavaraa, vaatteita, astioita, huonekaluja, Maribelille kelpasi kaikki ja miehensä kanssa hän hoiti loppusiivoukset. Heillä oli lukiota käyvä poika. Maribel halusi kouluttautua ja mennä elämässä eteenpäin. Pari vuotta sitten Maribel oli päässyt opiskelemaan keittiöalaa, mies oli saanut tilapäisiä töitä rakennuksilla ja hampaat oli korjattu.
Nyt kun tämä viimeinenkin asunto piti myyntiä varten kokonaan tyhjentää, muistin Maribelin. Italialaisia en halunnut missään nimessä säätämään. Tapasimme keskustan hotellilla. Ovesta astui aurinkoinen, ihana Maribel. Itsevarma ja paikkansa löytänyt entinen pakolainen. Hänellä oli vakituinen työ, jossa hän oli jo edennyt. Mies oli myös saanut pysyvän työpaikan. Superuutinen oli, että heidän poikansa oli saanut koulunsa suoritettua ja päässyt yliopistoon Equadoriin opiskelemaan arkkitehtuuria. Oli ilo antaa heille viimeisetkin huonekalut ja muut tykötarpeet. Iloisempaa pariskuntaa harvoin näkee. Jos joku tavara ei heille sopisi, maanmiehillä on tarvetta. Kiinteistövälittäjä ilmoitti heti seuraavana päivänä, että asunto on tyhjä.

Maribel ja hänen pieni perheensä on iloinen esimerkki siitä, miten ihan nollasta täysin vieraassa kulttuurissa voi rakentaa  elämän. Sellaisen, josta pystyy nauttimaan ja vielä jakamaan hyvää oloa ympäristöönsä. Sitä äidin ja isän ylpeyttä kun he näyttivät pojan tenttituloksia kännykästä.
Ei tullut tukea mistään, jokainen sentti oli Maribelin itse ansaittava, kun mieskään ei voinut aluksi tehdä työtä. Equadorilainen yhteisö ilmeisesti kantoi vaikeimman yli ja kaikki auttoivat toisiaan.
Minulle parasta Roomassa oli tuttavuus Maribelin kanssa.

Rooman pölyt on putsattu raikkaissa Karhen vesissä

Mukavaa alkukesää, terkuin Seija Telaranta

Valvonta rakentuu pienistä puroista

Valvonta on esimiehen perustehtävä ja samalla taitolaji. Erityisesti se korostuu professionaalisissa organisaatioissa, joissa työntekijät ovat jo nimenkin mukaisesti korkeasti koulutettuja, oman alansa asiantuntijoita. Asiantuntijoilla täytyy olla autonomia tehdä työtään tuloksellisesti sekä tukihenkilöitä, jotka avustavat siten, että korkeammin koulutetun osaamisesta saadaan paras irti. Asiantuntijan rooliin kuuluu myös opettaminen. Ei pitäisi milloinkaan tulla tilannetta, että asiakkaat kärsivät ja toiminta hyytyy, jos yksi ainoa avainhenkilö on poissa. Korkeaan koulutukseen ja professionaalisuuteen kuuluu usein itsekkyys, myös ripaus narsismia. Pientä tyydytystä voi kokea, kun minun poissaollessani talo kaatui. Tämän vuoksi valvonta on organisaation kuningastehtävä. Valvonnan ja oikean roolituksen avulla esimies tunnistaa professionaalisuuden sudenkuopat ja pystyy ne välttämään.

Valvonta ei ole kellokortti vaan se rakentuu pienistä tsekkauspisteistä, joista muodostuu vedenpitävä organisaation ja esimiehen turvaverkko. Toiminnan tunnusluvut ovat peruskauraa. Niitä tulee lukea analyyttisesti ja myös rivien välit. Talous-, henkilöstö-, asiakas- ja prosessinäkökulmat "ristiintaulukoimalla" löytyy syvempää tietoa. Jos asiakkaat ovat tyyttymättömiä, ei henkilöstölläkään mene hyvin. Hyvät tulokset eivät ole koko totuus. Nähtiinhän se Aarnion tapauksessakin.Tulos voidaan tehdä monella tavalla, myös rikollisin tai epäeettisin keinoin. Prosesseja ja niiden avoimuutta on tarkkailtava herkeämättä. Esimiehen on aika-ajoin jalkauduttava, tehtävä tyhmiäkin kysymyksiä ja nostettava asioita keskusteluun ja tarkasteluun. Peter Drucker kuvaa esimiesten jalkautumista erinomaisesti kertoessaan New Yorkin metrosta. Ken näkee, tietää enemmän.
Ammattitaitoa ja osaamista tulee seurata. Aikoinaan minulle oli valtava hämmästys, kun leikkaussali- ja ensiaputyöskentelyn jälkeen menin ensimmäistä kertaa vuodeosastolle. Toki toisinpäinkin olisi ollut ihmettelemistä. Aivan ammatin perusasiat olivat hakusessa. Esimiehen tehtävä on opetus pienimuotisestikin, käydään läpi käytänteitä yhdessä ja vahvistetaan hyvät meidän ohjeistuksiksi.
Tutki jokaisen työntekijäsi taustat. Lue todistusten arvosanat ja työtodistukset harkiten. Keskustele asianosaisen kanssa, jos löydät sinua hämmentäviä kohtia.

Kuuntele keskustelua ja tapaa puhua. Lue raportteja ja seuraa kirjallista ilmaisua. Pahitteeksi ei ole käyttää kaikkia aistejaankaan, se ei näy. Miltä haisee/tuoksuu, miltä työasut, hiukset, kynnet ja kengät näyttävät. Pari vuotta sitten olin saattajana ensiavussa. Kiukkuisella hoitajalla oli sentin mittaiset tekoripset ja täysi meikki. Lookin kruunasi epäsiisti työasu. Olikohan esimies nähnyt tämän ilmestyksen ja miten olisi toiminut?
Oleellista valvonnassa on, että esimiehellä on auktoriteetti ja johtajuus. YLE-gatea sivumennen seurattuani tuli mieleen, että henkilöstön täytyy myös ymmärtää, mikä ero on esimiehen ja työntekijän rooleissa. Työntekijän tulisi osata nk. "alaistaidot". Esimiehen tehtävä on johtaa, valvoa ja vastata. Työntekijän tulee noudattaa ohjeita ja tehdä työnsä avoimesti ja sääntöjen puitteissa. Hyvän ilmapiirin perusta ovat oikeat roolit työpaikalla.

Mukavaa sunnuntaita, luonto herää!
Seija Telaranta

Huumepoliisien kanatarha

Samaan aikaan, kun hämmentyneenä luin toimittajien Minna Passi ja Susanna Reinboth "Keisari Aarnio" -kirjaa, Iltasanomat esitteli kyselytuloksen, jossa poliisi oli arvostetuin ammatti valtakunnassa. Seuraavilla sijoilla oli sairaanhoitaja, palomies, ensihoitaja ja lääkäri. Toimittajien kirja on kokonaisuutena tylsä, koska mielestäni  siinä ei ole riittävästi työstetty pöytäkirjoja eikä tehty analyysia. Koko roska on autenttisena esillä. Tietysti jokainen saa tehdä omat johtopäätöksensä. Niin minäkin ja pitkään aikaan en ole niin hämmästyneenä lukenut mitään vastaavaa kuin tarinaa sankarista, josta tuli roisto. Itse asiassa eniten olin yllättynyt siitä, että kaikki rikollinen toiminta, jossa rosvot ja poliisit leikkivät samalla hiekkalaatikolla tapahtui korkean poliisijohdon ja esimiesten silmien alla.  Olen tosi kokenut dekkareiden suurkuluttaja, kaikki merkittävät ruotsalaiset ja norjalaiset on kahlattu, samoin hienot dekkarisarjat televisiossa. Varsinkin Falkissa liikuttiin samoilla vesillä kuin Helsingin huumepoliisissa. Päällimmäiseksi jäi, että poliisi joutui liikkumaan harmaalla vyöhykkeellä, kuitenkin ryhtinsä säilyttäen. Esimiehet olivat tiukasti mukana, samoin syyttäjät. Kollegiaalinen tuki toimi hyvin ja kriittisesti.

Pudotus oli melkoinen lukiessani Helsingin huumepoliisin työelämästä. Jari Aarnio oli narsistinen tyyppi, joka jo uransa varhaisessa vaiheessa piti omaa hoviaan. Ne, jotka eivät siihen kuuluneet, joutuivat ulkokehälle. Jari Aarnio oli hauska seuramies ja loi nopeasti verkoston, johon kuuluivat esimiehistä sopivat sekä toimittajat, vankilanjohtajat, huumediilerit, erilaiset muut rikolliset, yritysmaailman edustajat ja prostituoidut. Kaikkia hän onnistui vetämään kuin pässejä narussa, kuten monet ovat asian jälkikäteen ilmaisseet. Syykin oli selvä. Jari Aarnion ryhmä sai aikaan poikkeuksellisen hyviä tuloksia, joiden loisteessa pääsivät paistattelemaan esimiehet ja ylin johto. Eihän tämä ole mikään harvinainen ilmiö muillakaan työpaikoilla. Jokainen meistä tunnistaa tämän ihmistyypin. Pahin tapahtuu, kun he saavat ison vallan ja kovan maineen. Jokaisella askelmalla kynnys puuttua ongelmiin ja väärinkäytöksiin nousee.

Aarnion tapauksessa totuutta oli vaikea katsoa silmiin, kun toisaalta kaikki sujui. Ilma oli kuitenkin sakeana kysymysmerkkejä vuosikausia, mutta kukaan ei uskaltanut puhkaista kuplaa. Sisältö oli liian ruma. Jälkikäteen kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että Aarniolla oli laitoksen sisällä vapaat kädet eivätkä säännöt koskeneet häntä.  Aarnion esimiehellä oli myös luonnevika siinä mielessä, että hän tykästyi toisiin ja toiset kuuluivat syyttä suotta inhokkeihin. Aarnion kanssa hän muodosti hyvin keskenään toimeentulevan stadin kundien kuplan. Esimiehellä oli myös tapana liikkua henkilöstön keskuudessa sekä työ- että vapaa-ajalla. Hän oli pudonnut liian syvälle nähdäkseen mitään. Valvonta, joka on yksi esimiehen perustehtäviä, oli täysin retuperällä. Tuomioistuimet hyväksyivät laadutonta työtä ja antoivat lupia kuunteluun ja mihin vaan, kun kyseessä oli tämä Aarnion huippujengi.
Keskusrikospoliisi näki ongelmia, mutta yritykset sitä kautta päästä kiinni väärinkäytöksiin torpattiin syyttämällä kateudesta ja huonoista henkilösuhteista. Niitä pidettiin yllä Aarnion johdolla. Esimies tartutti koko laitokseen asenteen, että keskusrikospoliisi ei osaa mitään ja heitä ohjaa kateus ja kauna heitä kohtaan. Poliiseilla oli myös mafiatyyppinen vaikenemisen laki organisaationsa sisällä. Mykäksi veti tamperelaisen kollegankin, vaikka Aarnio maksoi hänelle käteisellä 17 000 euron mersun. Oli siinä pojilla viidenkympin seteleissä laskemista.

Kaksilla "kielillä"

Helsingin poliisipäällystössä ja huumepoliisin johdossa oli paha johtajuusvaje siitä huolimatta, että herroja riitti. Oli myös uskomatonta ja tehotonta kaksoisorganisointia, kun samoilla apajilla toimi sekä poliisilaitos että keskusrikospoliisi. Kaksi vihoissaan olevaa äijäsakkia, jota kukaan ei saanut kuriin. En huomannut, että naisia olisi ollut lainkaan, vain yksi jäi juristin ja syyttäjän lisäksi mieleen. Organisaatiokulttuuri tuki väärinkäytöksiä kuten vallitseva asennekin. Ja kuten jo mainitsin valvonta puuttui. Oikeudenkäyntien jo osoitettua, että Aarnio on konna, kansanedustajia myöten löytyi ihmisiä, jotka eivät olisi millään voineet uskoa totuutta. Aarniolla oli karismaa, uroksen alkuvoimaa ja  viehätysvoimaa. Viime kädessä hänet petti prostituoitu, jonka palveluista hän oli vuosikaudet nauttinut sekä tutkiva journalismi.
Vaikka puhelimia ja prepaid-liittymiä ostettiin ja heitettiin mereen ja viemärikaivoihin, seinillä oli sittenkin korvat!
Seinillä oli korvat

Mukavaa ensimmäistä kesäistä viikkoa, terkuin Seija Telaranta, tänään Karhella

Voi hyvin, vältä uupumus

Innoissani kilpaa auringon kanssa vien läpi kevään Muodon Vuoksi^® -hyvinvointivalmennuksia. Osa on vielä alkukuopissa, mutta osassa yrityksissä olemme niitä jo päättämässä. Mikä Muodon Vuoksi^® -hyvinvointivalmennusohjelma oikein on? Mitä, taasko laihdutetaan?

Ei, ei laihduteta. Nyt tehdään pieniä muutoksia niin, että pääpaino on hyvinvoinnin lisäämisessä. Niillä, kenellä on ylipainoa painokin väistämättä putoaa, mutta tärkein elementti on itsensä hyvinvoivaksi tunteminen. Hektinen työ, haastavat käänteet pienten lasten vanhempina, ikääntyvät vanhemmat ja lisäksi oma opiskelu on yhtälö, josta on tasapaino tipotiessään ja hyvinvointi ainakin ajoittain hukassa.

MUODON VUOKSI^® -hyvinvointiohjelma on uudentyyppinen menetelmäkokonaisuus, jonka avulla löydät keinoja hallita kehoasi ja mieltäsi. Ohjelman aikana sinulle määritellään oma kehotyyppisi sekä syvennytään itsetuntemukseen, joiden avulla luodaan yksilöllinen, juuri sinulle sopiva ruokavalio. Halutessasi monipuolisen ruokavalion tueksi sinulle suunnitellaan ravintolisäkokonaisuus. Valmennukseen kuuluu kahdeksan ryhmäohjausta ja yksi henkilökohtainen tapaaminen. Yhden tapaamisen kesto on noin 1 - 1 ½ tuntia.

Mervi Lepistö

Mitä ko. ohjelma mahdollistaa?

MUODON VUOKSI^® -hyvinvointiohjelma tähtää yksilökeskeiseen kehon ja mielen hyvinvointiin, jonka avulla nostat vireystasoasi sekä elämänlaatuasi. Valmennuksen tarjoamilla työkaluilla parannat henkistä ja fyysistä hyvinvointia sekä työmotivaatiotasi, joka mahdollistaa stressivapaan elämän niin työssä kuin sen ulkopuolella. Henkilökohtaisilla valinnoillamme on merkittävä vaikutus sekä omaan että läheistemme hyvinvointiin.

Kenelle Muodon Vuoksi^® -hyvinvointiohjelma on suunnattu?

on suunnattu sinulle, joka olet kiinnostunut terveemmästä tulevaisuudestasi ja omasta jaksamisestasi tässä hektisessä arjessa. Olet mahdollisesti yrittänyt pudottaa painoasi useilla eri dieeteillä painon kuitenkin palatessa takaisin. Olet myös saattanut olla kiinnostunut hyvistä ravintolisistä, mutta tiedon tulva ja sen suodattaminen juuri sinulle sopivaksi kokonaisuudeksi on ollut ylivoimaista. Tiedon totuudellisuuskin on ollut toimittajien käsissä sinun sijaan. Muodon Vuoksi^® -hyvinvointiohjelma on suunnattu myös sinulle, joka olet miettinyt, miten auttaisit läheisiäsi näissä asioissa, vaikka itselläsi asiat olisivat nyt hyvin.

Mitä on odotettavissa?

Muodon Vuoksi^® -hyvinvointiohjelma tuo sinulle mielenkiintoista pohdittavaa, jaksamista arkeen, rasvaprosentin pienenemistä ja iloista yhdessä jakamista. Tutustumista omaan itseen eri näkökulmista on siis luvassa! Kahdeksan yhteisen tapaamisen teemat ovat: verensokeri ja insuliini, kehotyyppi, enneagrammi, hormonit, stressiä alentava liikunta, ravintolisät, uni ja lepo sekä ph-tasapaino. On siis odotettavissa aikaa sinulle itsellesi ja vieläpä työyhteisössäsi työhyvinvoinnin näkökulmasta! Muodon Vuoksi^® -hyvinvointiohjelma voidaan toteuttaa sekä yritys- että yksityisohjelmana. Ota yhteyttä!

Mervi Lepistö, Care One Oy, on terveystieteiden tohtori, coach (ACC), enneagrammicoach ja enneagrammiopettaja. Mervi on toiminut esimiehenä sote-alalla sekä Kehittämisen ja johtamisen YAMK:n vastuuyliopettajana. Hän on myös yksilöllisten ravinto- ja hyvinvointiohjauksien valmentaja funktionaalisen lääketieteen näkökulmasta.

Emmanuel Macronin tukena on Brigitte

Ranskan presidentinvaalien lopullista tulosta saadaan vielä odottaa viikko, mutta jo nyt ilma on sakeana  Emmanuel ja Brigitte Macronin sekä heidän rakkaussuhteensa analysointia. Emmanuel Macron on jo tehnyt selväksi, että  Élysée-palatsissa hänen tärkein neuvonantajansa on hänen 24 vuotta vanhempi vaimonsa, kuten jo kymmenen avioliittovuoden ajan. Ainutlaatuinen suhde on luonnollisesti jo repinyt otsikoita koko läntisessä maailmassa, sillä Emmanuel oli vasta 15-vuotias koulupoika, kun hän rakastui 39-vuotiaaseen opettajaansa, joka ohjasi iltaisin myös koulun näytelmäkerhoa. Ensisuudelmasta on kulunut 24 vuotta. Brigitte on varakas nainen perhetaustaltaan, hänellä oli pankkiirimies ja kolme Emmanuelin ikäluokkaa olevaa lasta. Tytär oli Emmanuelin luokkatoveri. Emmanuelin lääkärivanhemmat lähettivät poikansa Pariisiin saattamaan koulunsa loppuun, jotta skandaalilta pienessä Amiensin kaupungissa vältyttäisiin. Tosirakkaus kestää kaiken. Brigitte erosi miehestään ja kun Emmanuel tuli täysi-ikäiseksi, heidät vihittiin vuonna 2007.

Hesarissakin oli kattava artikkeli

Pariisissa vuoden asuneena minusta Brigitte on niin tyypillinen ranskatar kuin olla ja voi. Siro ja elegantti. Heillä on reipas ote lapsiinsa, korvatillikka tulee, jos ei totella. Ainakaan silloin, kun siellä olin, ei olisi voinut kuvitellakaan, että ranskattaret huhkisivat kuntosaleilla tai vetäisivät sauvalenkkejä. Jumpassa, missä kävin, kaikki olivat muualta tulleita. Olin myös Pariisin Amerikkalaisessa sairaalassa (American Hospital of Paris) monella osastolla suomalaisen sairaanhoitajan "opissa". Synnytysosastolla vastasyntynyt vietiin hoitajien huomaan, jotta äiti saa levätä. Hiukset pestiin ja äiti laitettiin edustuskuntoon, kun perhe tuli katsomaan vauvaa. Imetys ei ollut yleistä, paljon tärkeämpää oli huolehtia siitä, etteivät rinnat rupsahda. Brigittestä heijastuu  selvästi ranskalaisen naisen maailma. Rakastajatteret ja rakastajat ovat arkipäivää, myös presidentin palatsissa. Francois Mitterrand, Jacques Chirac ja nyt viimeisimpänä Francois Hollande.

Nicolas Sarkozyn vaimo Cècilia jätti hänet heti vaalien jälkeen ja lähti rakastajansa kanssa Amerikkaan. Èlysèe-palatsiin muutti melkein samoissa ovissa italialaistaustainen malli Carla Bruni. Hän hämmästytti maailmaa kertomalla, että hänelle kelpaa vain mies, jolla on maailman ydinaseet hallussaan. Valtaa ja voimaa. Eric Clapton oli todella katkera muistelmissaan kertoessaan tyttöystävästään Carla Brunista. Hänelle jäi käsitys, että heillä oli suhde vain siksi, että hänen kauttaan Carla pääsi kontaktiin tavoitteensa Mick Jaggerin kanssa. Kun tapaaminen onnistui, Clapton jäi välittömästi kuin nalli kalliolle. Presidentin vaimon rooliin Carla asettui ja edusti maataan arvokkaasti.
Èlysèe-palatsiin tämän lyhyen "historiikin" valossa sopii hyvin äikänmaikka Brigitte. Muotilehti Vogue julkaisi hänestä jo upean kuvakavalkadin. Maailman naiset ovat taas saamassa esikuvakseen tyyli-ikonin Michelle Obaman siirryttyä siviiliin. Brigitte Macron hallitsee värit, tyylin ja hänellä on hyvä asenne.  Hän ei ikäerosta huolimatta näytä miehensä äidiltä vaan itsevarmalta ja omien valintojensa takana seisovalta naiselta, vahvalta vaikuttajalta miehensä elämässä ja tukena hänen työssään Ranskan presidenttinä, jos niin vaaleissa käy.

Brigitte on jo nyt tehnyt Ranskasta mielenkiintoisen maan uudessa kontekstissa. Siellä on kaikki mahdollista rohkeille naisille, joilla on skin på näsan. Hän on tehnyt myös kuluneen lauseen "ikä on vaan numeroita" eläväksi elämäksi ja mahdollisuudeksi tasa-arvoisesti. Eikö hänestä olisi feministeillekin esikuvaksi?

Pariisin tunnelmaan

Hauskaa Vapun jälkeistä elämää lukijoilleni, kesä tulee. Terkuin Seija Telaranta

Kaihileikkaus Tallinnassa

1970-luvulla työskentelin kuusi vuotta silmäleikkaussalissa. Kaihileikkaus kesti tunnin. Ensin  silmä puudutetiin pistämällä puudute silmän taakse valtavan pitkällä neulalla (retrobulbaaripuudutus). Silmä "avattiin" puoliksi sarveiskalvon reunaa pitkin ja samentunut mykiö poistettiin jäädytyslaitteen avulla. Silmä suljettiin ompelein. Potilas viipyi sairaalassa leikkauksen jälkeen viikon verran. Leikatussa silmässä oli kilpi ja silmä puhdistettiin pari kertaa päivässä kostella topz-tikun näköisellä sauvalla, jonka päähän kierrettiin pumpulia. Se olikin super ammattitaitoa vaativaa puuhaa, jonka osasi oikeaoppisesti vain yksi apuhoitaja, jonka pääasiallinen työ se olikin. Ylilääkäri oli maailmaa nähnyt mies ja kertoi, että jossain Kiinassa kaihipotilaat makaavat lavitsoilla riveissä, yksi nappaa samentuneen mykiön ja seuraava työntää linssin tilalle ja siitä vaan kotiin. Jotkut saattavat muistaa, millaisen valtavan paksun kaihilasin leikattu silmä vaati, koska silmän sisään ei uutta linssiä asetettu. Silloin oli aivan mahdoton käsittää, että kaihi voitaisiin jotenkin kevyemmin poistaa.  Siinä me leikkaussalissa huokailimme, että "näkis vaan".

No nähty on! Minulla oli tänään tilaisuus olla tarkkailemassa kaihileikkausprosessia Nommen Silmäkeskuksessa Tallinnassa. Kaiken infon potilas löytää klinikan nettisivuilta, jossa on tarkat ohjeet miten toimia ennen leikkausta ja leikkauksen jälkeen. Vastaanottovirkailija otti maksun, 600€/yksi silmä ja samantien potilas käveli toimenpide-alueelle. Silmään laitettiin tippapuudutus, alue puhdistettiin, kaihi poistettiin ja linssi työnnettiin tilalle. Puoli tuntia potilas oli pitkänään, lääkäri tarkisti silmän ja siitä vaan kotiin viettämään normaalia elämää. Koko prosessi kesti tunnin verran. Kyseisen toimenpiteen tehnyt silmälääkäri on leikannut yli 20 000 kaihta, hän on toiminut myös Suomessa ja puhui suomea sujuvasti. Seinällä oli esite hänen pianokonsertistaan.
Vastaanottoaulassa kulki katkeamaton virta potilaita, ensin maksu ja siitä eri ovien kautta joko vastaanotolle tai toimenpiteeseen. Virkailija puhui venäjää, viroa ja suomea, ihan asiakkaan mukaan. Prosessit kulkivat saumattomasti. Kukaan ei odottanut seuraavia vaiheita, eikä kenelläkään näyttänyt olevan mitään kysyttävää.

Nommen Silmäkeskus on alle kymmenen kilometriä Tallinnan keskustasta. Se on oma pienehkö rakennus, jossa ei ole muuta toimintaa. Siinä istuessa oli hyvää aikaa miettiä ja verrata nykyisyyttä omaan silmäleikkaussali-työhön. Meillä kaikilla sairaanhoitajilla oli paljon erikoisosaamista, jota tänä päivänä ei tarvita lainkaan. Aukesi myös se, miten huippu-osaaminenkin käy vuosien saatossa tarpeettomaksi. Turhaan ei puhuta ammattitaidon uudistamisesta eikä siitä, että ihminen tarvitsee useampia ammatteja elämänsä aikana. Siihen avustavaan työhön, mitä hoitaja tässä kaihileikkauksessa tarvitsi, ei tarvita vuosien opintoja. Asiakas ei ole potilas eikä hänestä tule avuton, vaan silmä toimii heti lähes normaalisti ja tunti tunnilta maisema aukeaa terävänä ja kirkkaana. Voi lukea, työskennellä koneella, katsella televisiota ja liikkua sekä kotona että ulkona.

Virolaiseen tyyliin turhia ei puhuttu, tässä kiitoskukat!

Terkut Tallinnasta Seija Telaranta

Kovat kundit eivät tanssi

"Tough Guys don't dance"  on 1980-luvulla ilmestyneen Norman Mailerin rikoskirjan ja sen pohjalta tehdyn elokuvan nimi. Se on aasinsilta, sillä tämä otsikko tuli monta kertaa mieleeni, lukiessani molemmat tänä keväänä ilmestyneet superdekkarit; Keplerin "Kaniininmetsästäjä" ja Jo Nesbon "Jano". Lukiessani olen miettinyt monta kertaa, minkälaista on johtaa huippuammattilaista, joka on ainoa, joka oikeasti tekee tulosta, mutta usein liikkuu harmaalla alueella ja käyttää joskus keinoja, jotka eivät kestä päivänvaloa. Kirjoissa heillä on usein nainen pomona ja onkin ollut mielenkiintoista jännityksen ohella seurata johtamistapaa, mikä näihin sankareihin on tepsinyt.
Molempien rikossarjojen romaaneissa on toisiaan muistuttavat sankarit, rikoskomisariot. Keplerillä hän on suomalaistaustainen Joona Linna ja Nesbolla Harry Hole. Edellisessä liikutaan Tukholmassa ja jälkimmäisessä Oslossa. Kaniininmetsästäjä on Keplerin (taustalla aviopari Alexander Ahndoril ja Aleksandra Goelho Ahndoril) kuudes dekkari, joiden saatossa Joona Linna on ehtinyt tulla jo aika vanhaksi ja raihnaiseksi. Kun murhavyyhti on käynyt kestämättömäksi eikä ratkaisua ole näköpiirissä, Joona Linna kutsutaan vielä kerran johtamaan tutkintaa. Harry Hole on alkoholisti, joka on vihdoin päässyt rauhalliseen elämänvaiheeseen ja opettajaksi poliisikorkeakouluun sekä pehmeän ja ihanan naisjuristin kainaloon. Sarjamurha oli  liian houkuttava juttu, joten remmiin oli tartuttava.

Lenkin varrelta, "kovat kivet"

Harry Holen uusi esimies, nainen, kysyi häneltä, aikanaan myös esimiestehtävissä toimineelta kollegaltaan, miten hän selviää johtajan työstään ja olisiko Holella antaa ohjeita. Ykskantaan hän vastaa, että ainoa neuvo hänellä on, että ratkaise rikokset. Lyhykäisyydestään huolimatta ohje sisältää paljon. Johtajan tulee ansaita henkilöstönsä luottamus. Parhaiten se onnistuu, kun hän laittaa itsensä likoon ja omalla esimerkillään antaa suunnan miten toimitaan ja päästään päämäärään. Johtajalla tulee olla näyttöä siitä, että hän hallitsee alansa. Osaamisella ansaitaan arvostus ja luottamus. Se taas puolestaan saa ihmiset omistautumaan annettuihin tehtäviin. Esimerkki kannustaa ja ihailu toimii energiana.
Siimaa pitää osata antaa. Kuitenkin on tilanteita ja paikkoja, joissa on otettava ohjat käsiin ja vihellettävä peli poikki. Molemmissa kirjoissa on tästä monia esimerkkejä. Tähtiä on peluutettava kun taviksilta loppuu ammattitaito ja uskallus. Johtajan on myös huolehdittava siitä, että kun tähdet ovat kykyjensä vuoksi isoissa saappaissa, muut eivät kärsi eivätkä joudu paitsioon. Roolit on mietittävä tarkkaan ja kuten johtajan työhön kuuluu, jokaiseen annettuun tehtävään tulee myös sisältyä opetusta ja ohjausta. Sitä ei tapahdu, jos sitä ei suunnitella miehityksen ja roolien täyttämisen kanssa samanaikaisesti. Muuten tiimit eivät kehity eikä uusia kykyjä nouse esiin. Johtajan on pidettävä huoli siitä, että uusia tähtiä syttyy.

Pääsiäis"kaniinit"

Johtajalla tulee olla myös hyvä itsetunto, sillä tähtipelaajat eivät ole vaatimattomia. He laittavat esimiehensä koviin paikkoihin ja vaikeisiin tilanteisiin. Tilanteet ovat nopeita, päätökset on tehtävä tässä ja nyt sekä kannettava niistä vastuu. Johtajan työ on myös yksinäistä ainakin silloin, kun tilanteet ovat päällä. Ei ole aikaa kutsua johtoryhmiä koolle eikä aina riittävästi aikaa edes itse miettiä, vaan on luotettava intuiitioon ja tähtipelaajan kykyyn selvitä. Luottamus toimii molempiin suuntiin.

Millaisia nämä kovat kundit ovat olemukseltaan? Minulle on muodostunut käsitys, että he ovat pitkiä,  voimakkaita ja karskeja tyyppejä, jotka vääntävät vaikka kivet paikoiltaan. Kun he astuvat ovesta sisään, sali hiljenee. Olemus herättää kunnioituksen. He ovat yksinäisiä kulkijoita, joiden avioliitot tai suhteet eivät kestä eikä heistä ole vaipanvaihtajiksi. Siitä huolimatta he arvostavat naisia sekä kollegoina, esimiehinä että kumppaneina silloin, kun aika on. He ovat omalla tavallaan salaperäisiä, intuitiivisia ja sitkeitä. He eivät jätä mitään vaiheeseen vaan katsovat kortit loppuun saakka. Heillä on korkea etiikka ja moraali, mutta niitä voi venyttää, ei kuitenkaan koskaan syyttä.

Pääsiäinen Turussa, dekkarimaisema

Pääsiäisenpyhät ovat sopivaa aikaa dekkareille. Ilmakin suosii "sisäliikuntaa". Pääsiäiseen liittyy monia taikoja ja tarinoita. Maalla ne lapsuudessani liittyivät navettaan ja eläimiin, trullit kulkivat talosta taloon ja toivat epäonnea karjalle. Navetassa työskenneellä Hiljalla oli monia pelottavia tarinoita. Vanhemmiten hän tuli "höppänäksi" ja keräsi kananmunat suulin alle ympyränmuotoisiin muodostelmiin. Hänen tehtävänsä oli myös värjätä pääsiäispöytään kananmunat sipulinkuorilla.

Mukavaa pääsiäistä kaikille lukijoille, terkuin Seija Telaranta
Tästä tunnelmaan

Persoonallisuus väreissä

Vaalipäivänä on hyvä kysyä, mitä väriä edustat. Päivän avasi Helsingin Sanomien artikkeli "Töissä idioottien ympäröimänä". Aihe on nostettu näkyvästi esiin tällä kertaa ruotsalaisen konsultin ja tutkijan Thomas Eriksonin toimesta, jolta on juuri ilmestynyt kirja "Idiootit ympärilläni". En ole kirjaa vielä lukenut, mutta artikkelin perusteella voi sanoa, että jo pari vuosikymmentä sitten esitetyllä teorialla tässä mennään edelleen. Kuulin väriteoriasta ensimmäisen kerran Lahden Laatupäivillä 2000-luvun alussa. Innostuin siitä aivan valtavasti, samoin johtajaopiskelijani. Hetkessä tunnisti  mitä värityyppiä on. Tunnisti myös sen, että jos on vastakkaista väriä ympärillä, elämä voi tuntua hankalalta. Eriksonin ajatus on, että kun tunnistaa itsensä ja ympärillä olevien ihmisten värin, ymmärtää heidän tapansa toimia.  Elämästä tulee paljon helpompaa koulussa, töissä ja kotona. Ohessa pieni kertaus.

Punaiset tyypit ovat nopeita, kunnianhimoisia ja reippaita. Siitä vaan halki poikki ja pinoon. He ovat kärsimättömiä, jos ei tule nopeasti tuloksia. Kun heille tulee stressi tai turhautuminen, parasta on, jos laittaa heidät kotiin rauhoittumaan tai tekemään jotain rasittavaa fyysistä, vaikka lenkille. Eriksonin mukaan Barack Obama on punainen tyyppi.

Punaista ja vihreää Berliinin keväässä

Keltaiset tyypit ovat esiintyjiä, innovatiivisia ja kekseliäitä. Heiltä pulppuaa ideoita kuin poreita samppanjassa. He ovat parhaimmillaan keskipisteinä ja vetävät ihmisiä puoleensa. He ovat myös itsekkäitä, itsevarmoja ja pinnallisia. Kun heille iskee stressi tai he tylsistyvät, parasta on antaa heille tehtäväksi järjestää juhlat tai jotain vastaavaa, jossa tunnelma kohoaa ja keltainen loistaa keskipisteenä. Keltaisilla on myös kyky järjestää draamaa. Esimerkkinä on Ruotsin prinsessa Madeleine, joka rakastaa prinsessaelämää ja etuoikeuksia, mutta ei häntä kiinnosta kovasti Jällivaaran markkinat. Elämässä pitää olla hohtoa.

Berliinin vihreyttä

Vihreät tyypit ovat empaattisia ja ajattelevat muiden hyvinvointia. He pitävät perinteistä, historiasta ja näkevät hyvin elämän eri puolet. He eivät hätäile. Siksi joskus onkin vaikea saada selkoa, mitä he oikein ovat mieltä tai prosesseja päättymään. Heille prosessissa olo on tärkeätä, ei niinkään päämäärän saavuttaminen.  He ovat luonnonläheisiä ja parhaiten he rauhoittuvat puutarhanhoidon parissa, marjastamassa, sienestämässä ja hiihtämässä. Minulla oli vuosia työparina vihreä tyyppi. Aivan ihana ja empaattinen kollega, joka ei koskaan käynyt kierroksilla ja aina tuli työt tehtyä. Kun näin hänet  työhuoneessa, rauhoitti se minutkin.

Sininen tyyppi ei ensimmäisenä hypistele neuvottelupöydän lastuja

Siniset tyypit ovat järjellä toimivia teknokraatteja, jotka uskovat faktoihin ja tilastoihin. Heille on ihan turha mennä kertomaan, että minusta tuntuu nyt pahalta. Pitää olla esittää miten, miksi ja kuinka se liittyy työhön. Sinisiä tyyppejä pidetään usein syystäkin vähän tylsinä. Stressaantuneina he vaipuvat helposti pessimismiin ja synkkyyteen. Heille tulee myös antaa aikaa perehtyä ja valmistella asiat kunnolla, heidän omalla tarkalla tavallaan. Enemmistö johtajista on sinisiä, varsinkin byrokraattisissa organisaaatioissa.  He ovat luotettavia.

Heti kun ehdin, luen tietysti Thomas Eriksonin kirjan. Ihmisten väriluokittelu on sopivan kevyttä mutta samalla antoisaa. Mukavaa vaalipäivää, tunnusta väriäsi äänestyskopissa.
Vaaliterkuin Seija Telaranta, tänään vaihteeksi Tähtitorninkadulla.

Thomas Erikson on myös dekkaristi

Kauniit sääret eivät naista pahenna

Sen kunniaksi, että tulin juuri äänestämästä miestä, on aiheellista tarkastella myös naisia politiikassa. Joskus olen itsekin äänestänyt naista, silloin kun se tuli muotiin parikymmentä vuotta sitten. Ikävä kyllä petyin joka kerta pahasti. Clintonin opeilla olen mennyt jo monet kerrat. Jos joku suunta ei tuota tulosta, kannattaa se hylätä ja valita toisin. Toki on paljon vallan naisia, joita ihailen ja seuraan. Olen kirjoittanut Ruotsin oppositiojohtajasta, komeasta Anna Kinberg Batrasta sekä Britannian pääministeristä Theresa Maysta. Uutiskynnyksen ylitti tänään Skotlannin kansallispuolueen johtaja ja pääministeri Nicola Sturgeon.
(Nicola Sturgeonin kuva on kopioitu Facebookista)

Brexit on tietysti päivän uutinen kuten myös se, että Skotlanti uhkaa uudella itsenäisyyskansanäänestyksellä. Valokeilassa on pääministeri Nicola Sturgeon, Forbesin listalla myös hän kuten Maykin, maailman viidenkymmenen vaikutusvaltaisimman naisen joukossa. Daily Mailin mukaan molemmat naiset pitävät kauniita sääriään parhaimpina valtteinaan kun taistellaan äänistä ja vallasta. Säärikisan voittajaksi julistettiin Theresa May.
Nicola Sturgeon on Skotlannin ensimmäinen naispääministeri, joka on ollut vallassa vuodesta 2014 lähtien. Hän on Glasgow'n yliopiston kasvatteja, opiskellut siellä oikeustiedettä ja toiminut lakinaisena. Hän on ollut pitkään politiikassa ja pitää edeltäjäänsä Alex Salmondia oppi-isänään, mentorinaan ja opettajanaan 20 vuoden ajan. Hän on nyt 46-vuotias. Yksityiselämästä ei paljoa ole kohuttu, mutta se tiedetään, että tämän 163-senttisen rouvan suosikkiohjelma on ollut tanskalainen Vallan linnake. Hän seurusteli pitkään nykyisen puolisonsa Peter Murrelin kanssa. Naimisissa he ovat olleet kuutisen vuotta. Heillä ei ole lapsia, kuten ei Theresa Mayllakaan.

En tiedä, kuinka kamala asia säärten nostaminen esiin on, kun  kysymyksessä on maailman johtavat naisjohtajat. Minusta tuntuu, että mitä paremmin nainen on sinut itsensä ja asemansa kanssa, sitä vähemmän häntä "loukkaa", jos joku keksii irrotella hänen ulkonäöstään. Theresa May on varmaan järkyttänyt joitakin naisia, kun hän jo valtakautensa alkumetreillä ilmoitti, että hän ottaisi autiolle saarelle lukemisekseen naisten muotilehti Voguen. Hän on myös kertonut harrastavansa muotia ja olevansa kenkäfriikki. Veikkaan, että säärikisa on lähinnä huvittanut pääministereitä. Ja mitä kansalaisiin tulee, kaunis ei tule kalliimmaksi kuin rumakaan. On iloisempaa ja positiivisempaa katsoa naisvaikuttajia, kun he panostavat ulkoiseen olemukseensa ja tuovat esille sitä, mikä on kaunista katsottavaa ja pukeutuvat esteettisesti.

Terkut aurinkoisesta Kaivopuistosta, narsissit koristavat jo katuja ja ikkunanpieliä.