Millainen kuningas, sellainen lauma

Onko vielä  luottamusta johtajaan?

Johtajana toimiminen on vaativa tehtävä. Se on ymmärretty jo ennen ajanlaskumme alkua, josta ovat todisteena monet kirjoitukset. Jo antiikin aikoina nousivat esiin esimerkillisyys, luotettavuus ja uskottavuus. Bennis ja Nanus määrittelevät luottamuksen (1997) emotionaaliseksi liimaksi, joka sitoo yhteen esimiehen ja henkilöstön.Sen määrä mittaa ja antaa esimiestyölle oikeutuksen. Sitä ei pysty luomaan pakkokeinoin eikä puhein, se ansaitaan. Luottamus esimiehen ja henkilöstön välillä on niin perustavaa laatua oleva asia, että hyvin monet kirjoittajat toteavat, että esimes voi menettää luottamuksen vain kerran.

Vain reilut puolitoista vuotta Saksan liittopresidentti Christian Wulff ehti olla virassaan kun oli lähdön aika. Mitään suurta ei ollut tapahtunut, siis suoranaisia rikoksia tai laittomuuksia. Hän oli käyttäytynyt sopimattomasti lehdistöä kohtaan, kun tuli ilmi, että hänestä julkaistaan kriittisiä juttuja. Ne koskivat etuuksien myöntämisiä ja etuuksien vaatimisia itselleen, mm. hienompia hotelleja ja lentopaikkoja mitä oli tapana.
Wulffin astuessa virkaansa hänestä sanottiin, että hän oli pitkän linjan urapoliitikko, jota arvostivat sekä liittolaiset, vastustajat että liitokansleri Angela Merkel. Hänen pitkälle uralleen ei ollut mahtunut skandaaleja. Ainoa kohu oli noussut, kun hän erosi vaimostaan pitkän avioliiton jälkeen ja solmi uuden. Urheasti uusi rouva tuki miestään eropuheen aikana televisiossa skandaalin saatua päätöksensä ja uran päättyessä.
Kävi toteen se, että johtajan on oltava uskottava, jotta hän voi johtaa. Uskottavuus on johtajuuden perusta, joka kannattelee johtajuuden oikeutusta. Pekka Järvisen mukaan johtajuus merkitsee esimerkillisyyttä. Esimiehen pitää näyttää mallia miten työpaikalla toimitaan ja käyttäydytään. Jos esimies ei toimi arvojen, määräysten tai ohjeiden mukaisesti, ei työntekijöidenkään tarvitse.

Illaksi kotiin - vuokra-asuntoon

Tästä voi vetää johtopäätöksen, että tarkkailemalla johtajan toimintaa, näkee koko organisaation lävitse. Tässä valossa tuntuu henkilöstöstä varmaan tosi ikävältä, kun pääjohtaja on suhmuroinut laillisesti mutta ei hyvän tavan mukaisesti asuntokaupoissaan. Johtaminen ei ole oikein puhtoisten sinivalkoisten siipien mielikuvan mukaista. Kylki on tahriintunut eikä tahra lähde pesemällä, vaikka sen tekisi ministeri.
Korkea asema ja valta eivät sovi kaikille. Toisille tulee vauhtisokeus, kaikkivoipaisuus ja luulo, että on kaiken arvostelun ulkopuolella kun omissa vallan kammareissa herrojen kanssa kuljetaan. Erityistä tarkkuutta vaatii aseman kautta saatujen tai hankittujen yhteyksien hyödyntäminen.
Kun luottamus on mennyt, kirjallisuuden vastaus on, että johtajan paikka on jätettävä. Tehtävä wulffit.
Rehellisyys perii maan eikä ilmaista lounasta ole!
Seija Telaranta