Mitä huonompi pomo sitä onnettomammat työntekijät

Pomo nostattaa tunnelmaa

The Atlantic -lehti on julkaissut ranskalaisessa Rabelais -yliopistossa Toursissa tehdyn  tutkimuksen "The Imbact of Bad Bosses", joka on nyt laajasti huomioitu. Tutkimuksessa on haastateltu yli 1100 työntekijää erilaisista työpaikoista. Huonon johtajan vaikutusta on tarkasteltu yleisen hyvinvoinnin ja terveyden näkökulmasta. Mielenkiintoista on, että huonon pomon vaikutukset eivät jää työpaikan sisälle, vaan siirtyvät perhe-elämään. Myös vaikutukset fyysiseen terveyteen näyttävät nousevan esiin, riski sydänsairauksiin lisääntyy.

Estelle, tulevaisuuden johtaja

 Mitä negatiivisempi pomo, sitä onnettomammat työntekijät on todella huolestuttava ja ikävä tutkimustulos. Toisaalta taas todettiin, että mitä enemmän tukea ja merkityksellisiä tehtäviä työntekijä saa, sitä onnellisempi hän on ihmisenä. Paitsi yksittäisiä huomioita, tutkimus nosti esiin myös yleisen työilmapiirin. Jos ihminen kokee ilmapiirin jännittyneeksi tai syyllistäväksi, sitä huonommin hän voi.
Oli todella virkistävää lukea Ikean johtajasta Jeanette Söderbergistä, joka korosti mutkattomuutta, selkeyttä ja yksinkertaisuutta tavassa johtaa. Myös itsensä likoon laittamista, tunnetta, että koko henkilöstö pitää yhtä ja kaikilla on samat tavoitteet.
Paljon on kiinni johtajan persoonallisuudesta ja on todella surullista jos organisaatiota johtaa vuosikymmenet persoonallisuudeltaan johtajan tehtäviin sopimaton henkilö. Sitä tuhon määrää, mitä hän kylvää ympäristöönsä, yksittäisiin ihmisiin ja heidän perheisiinsä.

Pomo Springsteen ei näytä ikävältä

Kun luin tutkimustulosta nousi mieleen jälleen kerran, synnytäänkö hyväksi johtajaksi vai pystyykö ihminen kouluttautumaan hyväksi johtajaksi.
Selasin uudelleen mitä johtamisen gurut tähän asiaan sanovat. Gary Hamel toteaa, että aina on ollut johtajia, jotka ovat saaneet synnyinlahjaksi hyviä johtajaominaisuuksia, joita kykyjä ja valmiuksia voi opiskelemalla kehittää. Peter Drucker, ehkä maailman arvostetuin johtamisen asiantuntija, toteaa viimeisimmäksi jääneessä kirjassaan Voittoa tavoittelemattoman organisaation johtaminen (2008), että hyvä johtaja on sellainen, joka on itseoppinut ja ottaa tehtävän hoitaakseen ja ryhtyy töihin. Tekisi mieli sanoa, että Ikean hengessä! On aivan selvää, että kyky yhteistyöhön on tärkeä ominaisuus, samoinkuin keskustelun jalo taito. Suomessa, missä sosiaali- ja terveysaloilla ei ole vielä puhettakaan määräaikaisesta johtajuudesta, huonosta ja ikävästä pomosta voi kärsiä sekä äidit että tyttäret. Mikä silloin auttaa kun mitään ei voi tehdä? Kannattaa esimerkiksi lukea Pekka Järvisen kirjaa Esimiestyön vaikeus ja viisaus (2011) jonka avulla oppii tunnistamaan huonojen pomojen persoonallisuutta. Ja ehdottomasti siirtyä määräaikaiseen johtajuuteen!
Seija Telaranta