Esimies, kohota tunnelma taidollasi puhua!

Bill Clinton on loistava puhuja ja kirjoittaja

Esimies on esikuva, puhujanakin. Taito saada sanomansa perille on esimiestyön jalon taidon ydintä. Siksi jos tuntee epävarmuutta, on vain ryhdyttävä opettelemaan ja harjoittelemaan. Jokainen oppii paremmaksi puhujaksi  jos ei sattumalta ole seppä jo syntyessään kuten Bill Clinton. Obama taas sai hyvän vauhdin puhujan taidoilleen Harvardin yliopistossa. Hän oli tunnettu innostavana puhujana, asia kuin asia tuli selväksi ilman paperin paperia. Hänen esiintymisiään kannattaa seurata myös tässä mielessä.

Ilman papereita, katse ihmisiin

Selailin aivan sattumalta Juhana Torkin loistavaa kirjaa Puhevalta (Otava 2006). Siinä on mukavalla tavalla annettu paljon yksinkertaisia vinkkejä siitä, mitä kannattaa huomioida kun puhetta ryhtyy rakentamaan. Nummisuutareissa Kurkelan Juho tuli saarnaamaan kotikirkkoon. Kivi mainitsee, että hän oli nuori ja kokematon puhuja, mutta osasi jo jakaa saarnansa kahteen osaan.Toinen osa oli helvetin vaivasta ja toinen taivaan ilosta.Tämä on esimerkki siitä, miten selvä rakenne toimii. Samantyyppisten asioiden ryhmittämisellä saa puheeseen rytmin ja logiikan. Puheen seuraamista helpottaa, jos esittelee alussa pääväitteensä ja sitten perustelut.

Filosofi Bertrand Russell oli taksissa matkalla luennoimaan. Taksikuskia kiinnosti luennon aihe ja kun Russell yritti kertoa hän huomasi, että hän ei kyennyt puhumaan tavalla minkä kuljettaja olisi ymmärtänyt. Esitys oli liian vaikeaselkoinen. Siinä hetkessä hän päätti, että tästedes hän kirjoittaa puheensa ajatellen juuri tätä tilannetta.

Esa Saarinen

Konkreettisuus ja elävät esimerkit toimivat paljon paremmin kuin "asia asiana"-tyyli. Moni, joka on kuunnellut Esa Saarisen luentoja, muistaa hänen kykynsä luoda tunnelmaa ja käyttää tarinoita. Hän on havainnollistamisen mestari, osaa maalata kuvan kuulijalle, Pipsaa myöten.
Hyvä puhuja herättää kuulijoiden odotukset, luo tärkeyden ja ainutkertaisuuden tunnelman. Kannattaa rakentaa silta itsensä ja yleisönsä välille ja tulla lähelle siitä huolimatta että asia on teoreettinen.
Parhaiten sanoma menee perille, jos kuulijat pystyvät liittämään sen osaksi omaa elämäänsä, työtään. Syntyy tuttuuden tunne.
Muistan aina kun nuorena silmäleikkaussalin hoitajana ihmettelin, miksi ylilääkäri aina laittaessaan hurjan tuntuista puudutusta silmän taakse, alkoi samalla kysellä potilaalta että mistäs te rouva olettekaan kotoisin. Toinen vaihtoehto oli, paljonko Pihtiputaalla oli pakkasta aamulla. Tultiin niin lähelle potilaan maailmaa, että hän alkoi kertoa kotipaikkakunnastaan tai säätilasta ja rentoutui, saattoi puhua koko tunnin evakkoretkestä, unohtaen pelottavan tilanteen.
Hyvä vinkki siihen, että puheessakin voi parilla lausella luoda tunnelman, lämmön ja yhteenkuuluvuuden yleisön kanssa. Vanha kaupparatsun ohje toimii puheenkin pitämisessä: ensin on myytävä itsensä ja vasta sitten pölynimuri.
Seija Telaranta

Lisäys: Helsingin Sanomissa on lauantaina 21.4. Vieraskynä -artikkeli, jonka on kirjoittanut Tampereen yliopiston puheviestinnän professori Pekka Isotalus. Artikkelin sanoma on, että puheviestinnän opetusta tulisi lisätä kouluissa, koska lukuisat tutkimukset osoittavat, että puhumisen taidot vaikuttavat koulussa ja työelämässä menestymiseen.
Lue lisää: http://www.sympatix.fi/blog/?p=1044