Parempi työelämä on jo ovella

Management-by-perkele -termiä käytetään Ruotsissa, kun kuvataan suomalaista tapaa johtaa. Sillä takoitetaan suoraviivaista, tunteetonta, impulsiivista ja itsevaltaista, joskus barbaaristakin johtamistapaa.Tälläiset otteet eivät Ruotsissa käy, suomalaistaustaiset sosiaali- ja terveysalan esimiehet, joita olemme paljon siellä tavanneet ovat kertoneet, että diskuteeraamaan on opittava.Kun suomalainen on jo tehnyt päätökset, ruotsalainen kollega vielä keskustelee, sitouttaa, kuunteleee ja kuulee.
Tyyliin kuuluu, että johtaja tahdittaa työn tiukkojen aikataulujen mukaan ja parempi on, jos kaikki on vähän etuajassa tehty. Kokouksissa se tarkoittaa sitä, että johtaja "vetää" listan läpi, sanelee päätökset ja piste.

Tässä valmis päätös...

Autoritaarisuus ja kuuntelemattomuus eivät lyö leimaa vain kokouksiin vaan koko tapaan olla olemassa organisaatiossa. Menetetään niin paljon osaamista kun kaikkien resursseja ei hyödynnetä. Meillä ei ainakaan sosiaali-, terveys- ja opetusaloilla olisi siihen varaa.

Janne Tienarin ja Rebecca Piekkarin loistavassa kirjassa Z ja epäjohtaminen (Talentum 2011) on lainattu johtajuuden tutkijan ja konsultin Manfred Kets de Vriesin artikkelia eri kansallisuuksien johtamistavoista. Suomalaisia hän kuvaa rehellisiksi ja vaatimattomiksi kovan työn sankareiksi, ankariksi itselleen ja muille. Kun suomalaisilla menee hyvin, johtajat vaikeroivat, että kyllä nyt kohta käy huonosti. Suomalainen  johtaja on kuin Asterix-kuvien kyläpäällikkö, jonka ainoa pelko on, että taivas voi minä hetkenä hyvänsä pudota niskaan.

Luova vainoharhaisuus voi olla positiivistakin, mutta  helposti se kääntyy pelolla johtamiseksi. Suomalaisen tutkimuksen mukaan työpaikoilla pelätään, vaikka siihen ei olisi edes todellista syytä. Dos. Marja Erikssonin mukaan Suomessa on esimiesasemassa yksilöitä, jotka ovat ihmisinä niin epäkypsiä, ettei heidän olisi koskaan pitänyt ryhtyä niihin tehtäviin. He lietsovat pelkoa asettamalla kohtuuttomia tavoitteita ja pitämällä työntekijät jatkuvassa epävarmuudessa. Jo pelkästään sillä, että et tule kuulluksi, et ole mitään eikä sinua huomata. Eivät nämä stereotypiat tietenkään ole koko totuus, mutta kun lukee suomalaisia päivälehtiä, huonoa oloa työpaikoilla, kiusaamista ja masennusta on pilvin pimein liikkeellä. Luen joka päivä ruotsalaiset vastaavat lehdet, samanlaista kuvaa ei tule.

Jukolan veljekset postimerkissä 1970

Ruotsissa esimiehiksi pyrkivät testataan monella tapaa ennen valintaa. Henkilöstö on mukana haastatteluissa ja valinnassa aidosti ja pystyy vaikuttamaan. Määräaikainen johtajuus takaa sen, että huonosta esimiehestä ei tarvitse kärsiä kuin 3 tai 4 vuotta.

Johtamiskulttuuri muuttuu kuitenkin aivan näillä näppäimillä, sillä uudet sukupolvet tulevat työelämään. He pakottavat johtajat uuteen johtamistapaan tai äänestävät jaloillaan. Ikävä johtaja huomaa pian olevansa yksin rakentamassaan "impivaarassa".
Tervetuloa  uudet sukupolvet, sillä te haastatte nämä menneisyyden johtajat muuttumaan.

X-, Y- ja Z-sukupolven  työntekijöiden tavasta olla olemassa voit lukea yllämainitusta kirjasta, TAMKin julkaisussa Johtamisen näkökulmat (2010) on Piritta Kartun ja Sari Antikaisen kirjoittama artikkeli ja toukokuussa ilmestyy Kirsi Pihan ja Liisa Poussan kirja "Dialogi paremman työelämän puolesta" (Talentum). http://www.uusityöontäällä.fi on hyvä linkki aiheeseen.
Seija Telaranta