Kirja on jo Washington Post -lehdessä valittu vuoden 2011 parhaaksi johtamiskirjaksi ja monia muitakin palkintoja on tullut. Kirja pohjautuu Amabilen, joka on Harvard Business Schoolin professori ja Kramerin, koulutukseltaan kehityspsykologi, useissa yrityksissä ja eri toimialoilla tekemään laajaan tutkimukseen. Amabile ja Kramer ovat myös aviopari.
Tutkimuskysymykset olivat: miten positiiviset ja negatiiviset työympäristöt muodostuvat ja miten ne vaikuttavat ihmisten luovaan ongelmanratkaisuun.
Saadakseen vastauksia näihin kysymyksiin, Amabile ja Kramer tutkijaryhmineen avasivat ikkunan ihmisten ajatuksiin, tunteisiin ja motivaatioihin heidän tehdessään työtään. Heitä tarkkailtiin vuosia tämän ikkunan läpi ja löytyi sisäisen työelämän rikas ja monimutkainen maailma, miten se muuttuu kun tapahtumat työpaikalla muuttuvat, ja miten se vaikuttaa jokapäiväiseen suoritukseen. Tutkimuksessa keskityttiin työntekijöiden maailmaan, ei johtajien.
Tutkimuskohteena oli kuitenkin lähinnä tietotyöläiset, alansa ammattilaiset, sellaiset, joiden työ sisälsi ongelmanratkaisuja. Tärkein kysymys, joihin tutkittavat vastasivat oli: "Kuvaile lyhyesti yksi mieleesi jäänyt tapahtuma tältä päivältä."
Mikä sitten on sisäinen työelämä? Kirjan mukaan se on yksilön näkemysten, tunteiden ja motivaatioiden summa työpäivän tapahtumista ja tämän suhtautumisesta niihin. Sisäinen työelämä on sisäistä, koska se tapahtuu jokaisen henkilön sisällä. Sisäinen työelämä ei näy ulos, ihminen ei välttämättä edes itse huomaa sitä ja huomatessaan yrittää peitellä. Se taas johtuu siitä, että useimmissa organisaatioissa on kirjoittamaton sääntö, että tunteita ei näytetä eikä negatiivisia tai valtavirran vastaisia mielipiteitä sanota ääneen.
Sisäistä elämää kuvataan kirjassa myös niin, että se on elämää, koska se on jatkuva, väistämätön osa jokapäiväistä kokemusta töissä. Mehän koko ajan reagoimme siihen, mitä töissä tapahtuu. Sisäiseen työelämään vaikuttavat monet asiat. Jos kotona on ollut huono aamu, vaikuttaa se työpäivään ja myös toisinpäin. Jos on ollut ikävä työpäivä, ikäviä kohtaamisia, vaikea on illalla kotonakaan vielä niitä asioita unohtaa.
Teresa Amabile |
Steven Kramer |
Edistymisen periaate: Siihen kuuluvat pienet voitot, läpimurrot, eteneminen ja tavoitteen saavuttaminen.
Katalyytit, työtä tukevat tapahtumat: Selkeiden tavoitteiden asettaminen, itsenäisen toimivallan salliminen, resurssien tarjoaminen, riittävän ajan tarjoaminen, työssä auttaminen, ongelmista ja onnistumisista oppiminen ja ideoinnin salliminen.
Ravinteet, henkilöä tukevat tapahtumat: Kunnioitus, rohkaisu, emotionaalinen tuki ja hyväksyntä.
Oikein jäin ajattelemaan esimerkiksi tätä viimeistä kohtaa.Jokainen esimies kykenee osoittamaan näitä asioita, eikä edes maksa mitään, ihan samalla vaivalla kuin vaikenee toisen kuoliaaksi!
Minulle tämä kirja on VAU! Tutkittua tietoa suoraan hyödynnettäväksi arjessa.
Frans Johanssonin arvio kirjan kannesta: "Tämä on uskomaton kirja - rakastin kaikkea siinä. Tiedon määrä ja laatu ovat vertaansa vailla, ja päätelmät ovat järisyttäviä. Amabile ja Kramer suovat meille ennennäkemättömän katsauksen siihen, mikä todella tekee tiimeistä menestyneitä. Heidän löytöjensä pitäisi kiinnostaa aivan kaikkia." Kiinnosti minuakin, koko yö meni!
Seija Telaranta
Talouselämälehdessä 13.4.2012 on yllä käsitellyn kirjan arviointi myös. Siinä todetaan mm. näin "Yhtiön hienot strategiat ovat kuollutta tekstiä, elleivät työntekijät tee niistä hyvillä suorituksillaan totta. Jokaisella tiimiläisellä on oma sisäinen työelämänsä, ja näiden työelämien summa kannattelee tai kaataa yrityksiä."
VastaaPoistaVoi miten totta joka sana!