Marilyn vavisutti vallan miehiä

En saa mitenkään ajatuksistani pois Marilyn Monroeta tänä elokuun viidentenä, jolloin on kulunut tasan viisikymmentä vuotta hänen kuolemastaan. Koululaisena olin matkalla mummolaani Pohjanmaalle Tampere-Seinäjoki -postiautossa. Posteljooni lajitteli siinä laatikoihin heitettäviä postikääröjä ja totesi  matkustajille, että Marilyn Monroe on löydetty kuolleena kotoaan. Senverran olin  kartalla maailman menosta, että tajusin jotain suurta ja merkittävää tapahtuneen. Postimies vielä otti Aamulehden esiin ja näytti siitä asian todenperäisyyden hämmästyneille matkustajille. Oltiin jossain Kurun pöheikköjen kohdalla.

Nyt puhutaan maailman ykkösjohtajasta Obamasta ja hänen ihanasta perheestään kuten silloinkin John Kennedystä, Jacqueline Kennedystä ja suloisista lapsista. Paratiisissa kiemurteli kuitenkin käärme, Marilyn, joka kiehtoi sekä presidenttiä, hänen veljeään Robert Kennedyä sekä samaan syssyyn mafiapomoja ja herroja joilla oli rahaa ja valtaa.

Mitä tekemistä Marilynilla on johtamisen kanssa? No ei paljon mitään, mutta se nyt ainakin, että vallan miehiin liittyy kauniit ja kiehtovat  naiset. Filosofi Timo Airaksinen on kirjoittanut, että vallan kammareissa ei ole pulaa viinistä, laulusta ja sikareista, mutta ei  miehisessä kulttuurissa ole pulaa myöskään hohdokkaista naisista. Rooli ei esittäjälleen aina ole palkitseva. Marilyn kelpasi seuraksi silloin kun herroille sopi ja lähipiiri turvasi yksityisyyden ja aukottoman vaitiolon. Herkkä Marilyn ei  jaksanut roolissaan tai hänestä tuli liian suuri uhka presidentille, joten elämä päättyi tavalla, josta vieläkään ei olla aivan varmoja. Monissa elämäkerroissa on kuvattu John Kennedyn ja Marilynin suhdetta sekä kuolemaan liittyviä tapahtumia.

Marilyn on myös esimerkki siitä, kuinka imago voi  kestää vuosikymmenet, jos se on riittävän valovoimainen, kiehtova ja mielikuvituksellekin tilaa antava.
Seija Telaranta