Kevät virkistää johtajanaisen ja työyhteisön

Kevät jos mikä saa naisvaltaiset työyhteisöt elämään. Suunnitellaan kesää, lomia ja  viedään vaatteita talvisäilöön. Eikä sitten löydykään mitään keveämpää vaatetta. Hyvää, positiivista kuhinaa on paljon liikkeellä. Johtaja voi ottaa hetkestä vaarin ja hyödyntää energian koko työyhteisön iloksi ja kohottaa tunnelman.

Kyky unelmoida, luoda visio hyvästä huomisesta on johtajan tehtävä. Aina sen ei tarvitse olla meidän työyhteisön visio, se voi olla näky meidän yksikön naisista uusissa kevätvaatteissa.
Lue artikkeli unelmoinnin jalosta taidosta esimiehen työssä. http://tamk-johtaminen.blogspot.com/2012/03/esimies-tee-itse-unelmasi.html

 

Jo vihertää!

Jos on mahdollisuus juuri nyt käväistä jossain Euroopan kaupungissa tai kotoisissa vaatekaupoissa, pääsee nauttimaan ihanan värikkäästä muodista, pitkästä aikaa. Kaikki tumman sävyt olivat hävinneet ja keltainen, oranssi, lila ja kevyet beigen sävyt olivat valloittaneet pohjois-italilaisenkin kaupungin kadut. Oli niin mukava katsella, miten kaikenikäiset naiset olivat pukeutuneet kevääseen, rohkeasti, elegantisti ja varmasti.

Uskomatonta, miten muodinluojat pystyvät aina kehittämään uutta. Naisen käsilaukku on nyt suuri, kuin suorakaide pystyasennossa. Muodikkaimmat kääntävät yläosan rullalle, kuin entisajan paperikassin. Uudet laukut olivat jo siirtyneet kaupoista katukuvaan. Materiaalit ovat keveitä ja esimerkiksi puseroihin on yhdistetty sifonkia, silkkiä ja pistiä. Ne näyttivät ihanan naisellisilta.

Kokeilin monia kenkiä ja ajattelin, että pakko sitä on vaan yrittää näitä huikeita korkoja. Korotus päkiässä tasaa painetta etuosassa. No niin tekikin, mutta pää nousi aivan uskomattoman korkealle ja menetin täysin käsityksen itsestäni. Olihan se kuitenkin hauska kokemus. Aina kun kokeilen kiilakorko-kenkää, muistan äitini ohjeen, että jalka ei näytä kauniilta kiilakorokengässä, joten ei tullut kauppoja.

Vaatteiden, kenkien ja laukkujen sovittelu vei mennessään ja vaikka paljon mitään ei jäänytkään tuomisiksi, kevät oli tehnyt tehtävänsä.
Ihan vinkiksi virkistyspäivään. Missään ei niin työpaineet unohdu kuin tunkiessaan ylleen vinon pinon hurjan värisiä kevätvaatteita. Iloisen oranssi asukokonaisuus päällään katsoo peiliin ja kysyy itseltään, että koska tulee se aamu, jolloin menen töihin tässä virityksessä. Ei siis koskaan ja onkin aika siirtyä helpottuneena katukahvilaan!
Seija Telaranta