Paremman työelämän puolesta

Kirsi Pihan ja Liisa Poussan kirja Dialogi paremman työelämän puolesta on juuri ilmestynyt Talentumin kustantamana.

Kirjan johdannossa on heti monille tutun tuntuinen tarina  työelämästä, jonka Aalto-yliopiston opiskelija oli nostanut esiin keskusteluissa. Kaikki me tulemme työelämään täynnä innostusta ja visioita, mutta jotenkin jossain vaiheessa innostus onnistutaan sammuttamaan. Huomioni kiintyi tähän sanamuotoon, joka viittaa siihen, että joku muu sammuttaa ilon työssä. Luulen, että aika monella meillä on kyllä tuntumaa siihen omakohtaisestikin ja omista työpaikoistamme.Minulla on tunne, että hyvästä työpaikasta huolimatta ihminen kyllä onnistuu ihan itsekin sammumaan.

Kirjassa on keskitytty ottamaan selvää minkälainen tämä 1980-luvulla syntynyt Y-sukupolven edustaja on työelämässä. Yhdeksän yritystä on osallistunut tähän projektiin ja tuotos on mielenkiintoista luettavaa, joskin tuttua jo monista muistakin aihetta käsittelevistä kirjoista. Tässä kirjassa tavoitteena on ollut esitellä Y-sukupolvi heidän omalla äänellään.
X-sukupolvi on syntynyt 1960- ja 1970 -luvuilla ja 1990 -luvun 
jälkeen syntyneet ovat Z-sukupolvea. Tästä Janne Tienarin ja Rebecca Piekkarin kirjasta Z ja epäjohtaminen saa informaatiota osoitteessa:
 http://tamk-johtaminen.blogspot.com/2011/05/riemastuttavaa-lukemista-johtamisesta.html
Pihan ja Poussan kirja kyllä täydentää tätä viimemainittua ja keskittyy 80-lukulaisiin, Y-sukupolveen, joka nousee vuonna 2020 suurimmaksi ikäluokaksi työelämässä. Projektin tavoitteena on ollut selvittää työelämän muutosta Aalto-yliopiston opiskelijoiden ja valittujen yritysten kanssa sekä mahdollistaa aito dialogi työnantajien ja tulevien työntekijöiden välillä.Kirjan teesit perustuvat Dialogi 2011 -hankkeen vuoropuheluun yritysten ja opiskelijoiden kesken sekä opiskelijoiden keskuudessa tehtyyn selvitykseen.

Uusi työ on sosiaalista, tiimiorientoitunutta ja parasta silloin, kun sitä saa tehdä yhdesä samanhenkisten tekijöiden kanssa.

Kirsi Piha on toinen kirjoittajista

Kirjassa esitellään työn kymmenen teesiä, jotka ovat seuraavat:

• Uutta työtä tehdään yhdessä
• Uutta työtä hallitaan itse
• Uusi työ on perso palautteelle
• Uusi työ on kivaa
• Uusi työ ei vilkuile vieraisiin
• Uudessa työssä kuljetaan omaa uraa
• Uudessa työssä arvoton yritys on kelvoton yritys
• Uusi työ on yritäjämäistä
• Uusi työ on kansainvälistä, muttei valloita maailmaa
• Uudessa työssä esimies on mahdollistaja

Näissä teeseissä on hyvin paljon samaa, mitä on ollut parikymmentä vuotta sitten esimerkiksi Tom Petersin kirjoissa. Hämmästyttävää onkin, että kun tämä kaikki on tiedetty jo ajat sitten, mikään ei ole muuttunut, vai onko?
Tom Petersin kirjoista voit lukea linkistä:
http://tamk-johtaminen.blogspot.com/2011/07/kohottavaa-kesalukemista-johtajille.html

Uudessa työssä kuljetaan yksilöllisiä urapolkuja, jotka eivät kulje vain ylöspäin ja  uusi työ haastaa työnantajat tarjoamaan entistä monipuolisempia siirtymismahdollisuuksia organisaation sisällä. Tom Petersillä oli tuloksissaan todella paljon samoja asioita. Kun mm. Patricia Pitcher kritisoi Tom Petersin tuloksia ja ajatuksia siitä, että näitä Petersin loistavia johtajia ei ollut missään 5-10 vuoden kuluttua näyttävän vaiheen jälkeen Tom Peters totesi, etteivät he tietenkään ole samassa paikassa. He kulkevat omia teitään ja hakevat koko ajan uusia polkuja.

Lopuksi sitaatti sivulta 93 otsikolla Menestyjät ovat onnellisia: "Hän on tyytyväinen siihen mitä tekee, mitä saa palkkioksi tekemästään työstä ja vapaa-aikaansa. Voisikin sanoa, että urallaan menestyvä on onnellinen ja tyytyväinen henkilö, ei niinkään se, joka on organisaatiossa korkeimmalla pallilla ja tienaa eniten"
Pihan ja Poussan kirjassa on 192 sivua ja minusta se on todella mielenkiintoista ja kohottavaa kesälukemista.
Seija Telaranta