Onnea Vuodelle 2013

Täältä Johtamisen blogin konehuoneelta kiitän kaikkia lukijoita ja sivulla kävijöitä Teitä on ennätysmäärä, lähes 60 000. On todella upea asia, että johtaminen ja sen eri ilmiöt kiinnostavat ihmisiä.100 artikkelia on ilmestynyt tätä vuonna, joten sanomaa on riittänyt. Tervetuloa kirjoittajaksi ja kommentoijaksi, aina löytyy palstatilaa uusille asioille. Voit myös kertoa itsestäsi ja kokemuksistasi johtajana.

Kun aamulla avasin Aamulehden, siellähän oli jälleen kuva ja haastattelu osastonhoitaja Arja Laitisesta. Juttu oli otsikoitu, "Arja Laitinen murtaa taas lasikaton Nokialla". Arja on Johtamisen erikoistumisopintojen kasvatteja ja luonut uraa paitsi työssään Nokian terveyskeskuksessa myös politiikassa. Hänestä on tulossa Nokian kaupunginhallituksen puheenjohtaja. Viime kauden hän oli valtuuston puheenjohtaja. Ruusuja Arjalle ja lämpimät onnittelut. Arja on taitava sosiaalisessa mediassa ja viestinnässä muutenkin. Ja mikä parasta, hän on aina positiivinen, iloinen, nopsa ja näpsä. Tekee kaiken tässä ja nyt taitavasti, kanssaihmiset huomioiden. Hän on esimerkki siitä, kuinka tartutaan asioihin ja annetaan mennä, vaikka läpi sen kuuluisan naisen uran lasikaton.

Rumbakaan ei pidä raketeista, Meimi suojelee

Uuden vuoden aattona palaa vieläkin mieleeni työni ensiavussa, jolloin  vartti vuoden vaihtumisen jälkeen tuotiin kaksi teinipoikaa eri paikoista, molemmilla silmät puhki. Eli jos on ihan pakko ampua raketteja, huolehdi siitä, ettei tule vahinkoja eikä eläimetkään kärsi.
Iloista ja turvallista  aattoiltaa kaikille!

Viestejä Barack Obamalta

Joulutervehdys

Viestintä Valkoisesta talosta ei ole suinkaan vähentynyt vaikka pöly vaaleista on jo ajat sitten laskeutunut. Barack Obama kertoo kuulumisiaan lähes päivittäin ja myös valokuvien välityksellä hän on läsnä amerikkalaisten ja Facebook-ystävien arjessa. Olen pannut merkille, että juuri nyt on trendinä perhe.  Tyttäret Malia, joka on syntynyt 4.7.1998 ja Natasha (Sasha), syntynyt kesäkuun kymmenes 2001 ovat paljon esillä. Molemmat tyttäret ovat syntyneet Chicagon yliopistosairaalassa. Ensimmäisen kauden alkaessa he olivat vielä pikkutyttöjä, mutta nyt lähes äitinsä mittaisia teinejä. Ensimmäisen kauden alussa Barack Obama julkaisi avoimen kirjeen tyttärilleen, jossa hän toivoi, että he saavat kasvaa innostuneiksi ja sitoutuneiksi naisiksi maailmassa, jossa unelmille ja tavoitteille ei ole rajoja ja haluavat myös olla sitä rakentamassa.

Lämmin suhde tyttäriin

Obamat näyttävät esimerkkiä hyvästä perhe-elämästä. Michelle Obama on mukana monissa perheitä tukevissa projekteissa, joista mainittakoon lasten liikuntaa ja oikeaa ravitsemusta edesauttavat toimet. Hän on vahvasti mukana myös terveydenhuoltouudistuksessa, Obamacaressa, ja varsinkin köyhien naisten terveydenhuollon kehittämisessä.

Iloista yhdessäoloa

Ensimmäinen nainen ei ole vain kaunis koriste presidentin vierellä, vaan hän on aktiivisesti mukana luomassa parempaa Amerikkaa varsinkin naisille, vähäosaisille ja eri kulttuurien edustajille. Hän on varmasti hyvä coach/valmentaja  puolisolleen sillä siitähän heidän suhteensa alkoi. Michelle oli urallaan pidemmällä arvostetussa chicagolaisessa lakitoimistossa, kun Barack  tuli sinne aloittelijana ja Michellestä tuli hänen tutorinsa. Muistelmissaan Barack kertoo, että Michelle ei ollut erityisen kiinnostunut hänestä, koska hän oli elämässään vielä vailla suuntaa. Historia osoittaa, että he yhdessä olivat enemmän ja perheenä super!
Muotia seuraavat naiset ovat saaneet Michellestä oivan esikuvan. Hän käyttää naisellisia värejä, välttää pönötystä, bleisereitä ja jäykkiä kankaita.Huomion ovat saaneet keltaiset, turkoosit, lilat, havunvihreät ja punaiset villatakit sekä paljaat olkapäät. Michellellä ne jonkun lehden mukaan ovat maailman kauneimmat ja naisellisimmat.

Onnellinen aviopari

Presidenttikauden aikana Barack Obama kertoi hoitavansa suhdettaan Michelleen salatreffeillä. Kerran viikossa he illastavat yhdessä jossain ravintolassa ja viettävät kahdenkeskeistä aikaa vailla muodollisuuksia. Arvattavaksi jää, saako Barack pössäyttää tupakan ja juoda olutta, sillä ainakin tupakanpolton suhteen Michelle on lukenut madonluvut.Olut on ehkä voitettu kanta, sillä Valkoinen talo tuottaa omaa olutta.
Loppuvuoden viestit ja kuvat maailman ykkösjohtajalta Valkoisesta talosta ovat perhekeskeisiä, lämpimiä ja läheisiä. Otetaan mallia!
Seija Telaranta

Päiväperhossa vahvistetaan asiakkaan omia siipiä

Sisäänkäynti talviasussa

Päiväperho on monipuolinen lapsiperheiden sosiaalipalveluita toteuttava  palvelukeskus, joka sijaitsee Näsijärven rannassa Koukkuniemen takana. Harvempi kaupunkilainen edes tajuaa, millaista elämää huumeperheissä vietetään ja miten monipuolisesti heitä autetaan  keskellä kauneinta tamperelaismaisemaa. Rakennus muodostaa neliön, joka kätkee sisälleen suojaisan sisäpihan. Rannassa on sauna, joka varsinkin kesällä on ahkerassa käytössä. Päiväperho on  ollut toiminnassa jo 12 vuotta. Johtaja on Tuija Forsberg. Osastonhoitajia on kaksi, joista toinen on juuri johtajakurssilta valmistunut Teija Sarna.

Teija Sarna oikealla vierellään Tuija Forsberg

Päiväperhossa toimii hyvinvointineuvola, joka on tarkoitettu raskaana oleville päihdeäideille ja päihdeperheiden lapsille. Tavallisesta neuvolasta poiketen äidillä on odotusajan  käynnit tiuhempaan ja vastaanottoaika pidempi kuin normaalisti. Neuvolassa tehdään tiimityötä, jota toteuttaa monipuolisesti koulutettu henkilöstö. Neuvolasta tehdään myös kotikäyntejä.

Kohtaamispaikka on matalan kynnyksen palvelupiste, jonne voi tulla sellaisena kuin on, apua hakemaan. Päivittäin siellä käy 1-30 asiakasta. Tarjolla on osaavan henkilökunnan auttamiskeinot, kodinomainen ympäristö ja  lämmintä ruokaa.

Valmiina auttamaan. Kohtaamispaikan henkilöstöä joulun odotuksessa

Asiakkaita autetaan selviämään varsin tavallisistakin asioista, jotka päihteiden käytön seurauksena ovat jääneet rempalleen. Lomakkeiden täyttöä, hakemuksia, anomuksia ja keskustelua. Kohtaamispaikalla käy myös "entisiä" asiakkaita, jotka päihteistä selvittyään tarvitsevat tukea vaikka avioeron tai vastaavan kohdatessa. Kohtaamispaikalla toimii myös erilaisia ryhmiä ja esimerkiksi isäryhmä on nyt alkamassa. Huumeseulontoja ja puhallutuksia tehdään parisen tuhatta vuodessa.

Kriisiosastolla on neljä perhepaikkaa, ja osastolle voi kriisin kohdatessa tulla joka päivä ja mihin aikaan hyvänsä. Ovet ovat avoinna päihdeperheille, raskaana oleville ja myös mielenterveyskriisissä oleville. Kriisiosastokin on matalan kynnyksen paikka, sillä päihtynytkin pääsee sisälle. Henkilöstö on monipuolisesti koulutettua; sairaanhoitajia, sosionomeja, palveluohjaajia, fysio- ja toimintaterapeutteja ja muita alan ammattilaisia konsultaatioapuna. Keskimääräinen hoitoaika on 3-4 viikkoa, aina tilanteen ja tarpeen mukaan. Tavoite on, ettei yksikään kriisissä oleva päihdeperhe jää Tampereella apua vaille. Yksikkö on aina täynnä, viime vuonnakin 138 prosentin kuormitus.  Yksikkö aloittaa kotiin tehtävän kriisityön ensi vuonna.

Perhekuntoutusosastolla on 5 perheasuntoa, jonne tullaan lähetteellä.  Päihteettömyys on edellytyksenä. Yksikössä toimii useita ryhmiä, joiden avulla tuetaan vanhemmuutta ja autetaan selviytymään kotona ja elämässä eteenpäin. Ryhmistä mainittakoon myös isovanhempien vertaisryhmä, jonne tulevat isovanhemmat keskustelemaan ja keventämään taakkaansa ja huoltaan päihteitä käyttävistä lapsistaan ja lastenlapsistaan. Perheillä on luonnollisesti hyvin yksilölliset kuntoutusajat ja tukea annetaan myös kotiin. Monilla vaihtelevatkin kuntoutus- ja kotijaksot.

Kehräämö on valmis vastaanottamaan perheen

Kehräämö on huone, joka on suunniteltu ja varustettu perheelle, jonka vastasyntynyt vauva tarvitsee vieroitushoitoa. Tähän asti nämä vauvat on hoidettu sairaalassa. Perhe muuttaa tänne kun vauva on saanut "siirtoluvan". Tavoitteena on, että perhe saa elää yhdessä ja vauva saa turvan omista vanhemmistaan, jotka puolestaan saavat tukea henkilökunnalta. Idea on, ettei hoideta ainoastaan vauvaa vaan koko perhettä. Huoneen vastaava sairaanhoitaja Johanna Mällinen on syystäkin innoissaan uudesta hoitomuodosta ja tärkeästä tehtävästään. Toiminta tapahtuu tiiviissä yhteistyössä TAYSin kanssa ja Päiväperhon henkilökunta on kouluttautunut toteuttamaan vauvan vieroitushoidon perhehoitona.

Sairaanhoitaja Johanna Mällinen ja huoneen maskotit

Tutustuessani Päiväperhon toimintaan Tuijan ja Teijan asiantuntija-ohjauksessa, minulle tuli erityisen hyvä mieli siitä, että asiakas on tärkein, häntä arvostetaan ja kunnioitetaan sellaisena kuin hän on. Ovet ovat avoinna ja asiakas saa asiantuntevan avun. Ei myöskään hoideta vain yhtä perheenjäsentä vaan tuetaan koko perhettä isovanhemmat mukaan lukien. Tunnelma oli lämmin ja inhimillinen, Päiväperhoon on ihan oikeasti matala kynnys!
Seija Telaranta

Intialainen ilta

Täydennyskoulutuksen väki, jonka alaisuuteen kuuluvat mm. Johtaminen sosiaali- ja terveysalalla erikoistumisopintojen henkilöstö, otti tuntumaa jouluun viettämällä yhdessä intialaista iltaa kokkauksen merkeissä Villa Sofiassa Tammelan kaupunginosassa. Tutustuimme intialaiseen ruokakulttuuriin, jossa merkittävässä roolissa on kasvisruoka. Ruoka on voimakkaasti maustettua ja täyteläistä.

Esimiehemme Tuija Kontio toinen oikealta

Valmistimme pareittain ruoan, johon kuului keltainen linssikeitto, ananaschutney, kananmunakorma, tuliset munakoisot, paneecurry, Naan-leipä ja kahdensorttista lassia, banaanista ja mangosta.

Linssikeitto ja tuliset munakoisot

Kardemummakanaa kookosmaidossa

Tietty olimme kaikki väsyneitä työpäivän ja työntäyteisen syksyn jälkeen, mutta siinä yhdessä kokatessa, ohjattuina ja ruoat esivalmistettuina  velat alkoivat näyttää saatavilta. Intialainen ruoka tuntui ihanalta vaihtoehdolta perinteisen jouluruoan rinnalla.

Kananmunakorma oli tosi hyvää

Saimme jokainen "keittokirjan" kotona harjoittelua varten. Olin Tiina Hakkaraisen avustaja tulisen munakoison valmistuksessa ja se oli eniten minun makuuni. Intialaista kasvisruokaa olisi minunkin hyvä opetella, sillä lähipiirissä on paljon kasvissyöjiä.  Mukavaa joulunalusta kaikille lukijoille. Kokataan kukin taitojemme mukaan uusia makuja kokeillen!
Seija Telaranta

Haikeina ja iloisina päättäjäisissä

Johtajakurssi 29 päättyi eilen erikoistumisopintojen yhteiseen juhlaan. Ryhmän puheenvuoron piti Eeva Nieminen. Puheessa oli tunnetta ja asiaa, kuten johtajan puheessa tuleekin.

Eeva Nieminen

Hyvät kuulijat!

Silmälaseista tämä kaikki lähti liikkeelle. Tuon viereisen koulun auditoriossa Kivisen Pirkko piti meille tammikuussa ikimuistettavan puheen silmälaseista ja siitä, mitä niiden läpi voi nähdä.  Aikuisopiskelijoina elämä on hionut jo kunkin meistä linssejä ja opettanut katselemaan joskus kokonaisuuksia, toisinaan fokusoimaan tärkeisiin yskityiskohtiin. Toiset meistä pärjäävät vielä ilman lasejakin, mutta jokaisen katselukantaan on omalla persoonalla ja historialla ollut vaikutuksensa.  Erilaisuus on rikkaus, joka täydentää meitä – se saa meidät ajattelemaan ja ymmärtämään asioita laajemmin.

Niin moni olisi tähän koulutukseen halunnut, mutta me onnekkaat jotenkin paikkamme tässä kovassa kisassa ansaitsimme. Joka viides kun jäi ulkopuolelle odottelemaan seuraavaa tilaisuutta. Arvostamme siis saamaamme mahdollisuutta oppia ja kehittyä.

Oli hienoa päästä mukaan ryhmään numero 29, jossa koulutuksen sisältö ja tehtävät oli jo viilattu ja koeponnistettu muutamaan kertaan. Anti oli sen mukaista. Ja innostus kaikilla vielä tallella.

Aikuisopiskelijan elämä on täynnä arkea ja juhlaa, surua ja murhetta sekä iloa ja riemua. Työelämässä mikään muu ei tunnu olevan yhtä pysyvää kuin muutos. Elämä ruuhkavuosina on kovin täyteläistä, mutta kummasti siihen kuitenkin järjestyi tilaa opiskelulle ja erinäisille kirjallisille töille. Joillekin meistä tämä vuosi on ollut järjestelmällistä työskentelyä tavoitteiden saavuttamiseksi, yhtä innostusta ja uusien näkökulmien riemua. Toisille tehtävät ja dead line:t tupsahtelivat kuin faksit entiselle pääministerille – pyytämättä ja yllättäin. Pakon edessä valmista ja oppia tuli näinkin.

Strategiat, visiot, missiot sekä Kaplan, Norton, Drucker ja Mintzberg alkoivat elää matkan varrella. Prosessikartat alkoivat selkeyttää toimintaamme. Asiakkaista ja henkilöstä opittiin pitämään huolta. Eikä naisjohtajuutta tai naisnäkökulmaakaan unohdettu, vaikka miehiäkin joukkoomme mahtui.

Talous- ja budjettiasioiden kanssa osa meistä löysi sisäisen matemaatikkonsa, kun taas osa totesi ettei ollut paikalla, kun talousgeenejä jaettiin. Ehkä suurin anti näiden opintojen osalta oli kyseenalaistaminen. Talousihmiset kun eivät aina annakaan oikeita ja tarkkoja lukuja, vaan niiden perustat pitää aina selvittää. Hienoja töitä kuitenkin saatiin aikaiseksi – kunhan muisti kirjata hyvät perustelut, miksi tätäkään asiaa ei tehtävässä otettu huomioon.

Lehtori Outi Wallin vasemmalla ryhmän kanssa

 

Kokemusta esiintymiseen, kirjallisen materiaalin tuottamiseen ja erilaisten tietokoneohjelmien käyttöön tuli kaikille reilusti. Tutussa porukassa oli turvallista kokeilla itselleen uusia juttuja ja saada positiivisia onnistumisen kokemuksia – sekä rakentavaa palautetta. Ja auttajia löytyi aina, kun omat taidot loppuivat. Toivottavasti tästä opimme, mitä kaikkea positiivisella johtamisella voikaan saada aikaan. Koulutuksesta jäi käteen myös hyvin kattavat lähdeluettelot ja johtamisen gurujen merkkiteokset, joihin tulee varmasti palattua vielä moneen kertaan työelämän koukeroita ihmetellessä. 

Tiimeissä työskentely saattoi hetkittäin hieman koetellakin, mutta ehkä parasta koko vuoden aikana on ollut yhdessä työskentely, toisilta oppiminen ja yhdessä uuden oivaltaminen. Monet erilaiset organisaatiot ja toimintamallit tulivat tutuiksi – ja jotkut aina ujuttivat tärkeitä uutisia myös kotikaupungeistaan mukaan. Näin avartui myös Etelä-Suomen tuntemus. Sosiaalipuolen työt avautuivat terveydenhuollon edustajille ja toisinpäin. Yhdistävänä tekijänä kulki kuitenkin koko matkan hyvin voimakkaana johtaminen ja johtajuus, mikä yhdisti meitä kaikkia.

Viime viikon opintomatka Ruotsiin koetteli monen turnauskestävyyttä, mutta kokosi myös opiskelujen aikana käytyjä aihepiirejä isommiksi kokonaisuuksiksi. Upeat kehittämistehtävät ja matkalla tehdyt vierailut saivat aikaiseksi syvällisiä keskusteluita työelämän nykytilanteesta ja tulevaisuudesta johtamisen näkökulmasta. Erityisesti keskustelua herättivät Ruotsin työyhteisöjen kulttuuririkkaus sekä sen mukanaan tuomat uudet haasteet, kuten luku- ja kirjoitustaidottomuus nykyisten laatuvaatimusten aikana.

Opettajien asenne oli aivan mahtava. Kiitos teille! Ei sellaista vastoinkäymistä tai ongelmaa ollutkaan, mistä ei positiivisella kannustuksella nostettu muiden joukkoon ja jatkettu eteenpäin. Mikä sen parempaa johtamisen valmennusta kuin oman kokemuksen kautta mallioppiminen. Vaikka teilläkin elämässä oli omat yt-neuvottelut, mummun velvollisuudet, tohtorin väitöstilaisuudet, täysremontit kotona ja tyhjän pesän syndroomat – aina jaksoitte nähdä meissä ja tekemisissämme paljon hyvää – vaikka niissä viime hetken paniikissa tuotetuissa. Toivottavasti mekin muistimme joustaa ja kannustaa teitä idearikkaita positiivareita elämässä eteenpäin.

Uskon, että tänään meillä kaikilla on uudet linssit silmillä – linssit, jotka on hiottu uusiksi, mutta silti persoonallisiksi. Tavoitteemme muuttuneesta ihmisestä on toteutunut.

Koulupäivien paras hetki oli edelleen kuitenkin välitunti – aikuisten kielellä kahvi-, tupakka-, pissa- tai lounastauko. Verkostoitumisen ja ystävystymisen hetki parhaimmillaan!

Lähes joka kurssille on syntynyt myös vauva – niinpä meidänkin joukkomme täydentyi syksyn mittaan Eelis-pojalla, jonka johtajakoulutus alkoi kovin nuorena. No, sanotaan, että minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa! Odotetaan siis, mitä tästä ihastuttavasta nuoresta miehestä oikein tuleekaan.. Ei ainakaan mikään Janipetteri.

Eelis Kaisa Koivulan sylissä ja vierellä äiti Paula laivaseminaarissa

Koska sivumäärää tälle puheelle ei määritelty, alan hiljalleen lopetella osuuttani.

Koulutuksen aikana vanhoista silmälaseistamme kehittyi melkoisen laajakatseiset kaukokiikarit. Kiitos kanssaopiskelijat, opettajat ja muu koulun henkilökunta - sekä te kaikki kotijoukot ja muut läheiset tukijamme, jotka olette kestäneet tätä innostusta ja tuskaa, minkä olemme myös teidän osaksenne kantaneet!

Ja viimeisenä vaan ei vähäisempänä: Hyvä ME – meistä kuulette vielä!

Toinen poseeraus lehtori Seija Telarannan kanssa (toinen oik.)

 21 opiskelijaa valmistui, mutta ihan kaikki eivät päässeet paikalle pitkän matkan/pyryn tai muiden velvollisuuksien vuoksi.

Seija Telaranta

Johtajakurssin 31 opiskelijat on valittu tänään

Johtajakurssi, Johtaminen sosiaali- ja terveysalalla ryhmä 31, on tänään valittu 79 ansioituneen hakijan joukosta. Valinnan perusteet on esitelty tällä palstalla jo aiemminkin, mutta tärkein kriteeri on toimiminen esimiestehtävissä ilman johtajakoulutusta.  Opetussuunnitelma on laadittu siten, että parhaiten onnistuu opiskelija, joka pystyy yhdistämään teoreettisen tiedon käytännön johtamiseen. Näin toimivat muutkin esimieskoulutukset kautta maailman. Kyllä me valitsijat olemme usein pahoillamme, kun niin monet hyvät hakijat jäävät koulutuksen ulkopuolelle ja mieli tekisi kouluttaa niitäkin, joilla on ura vasta hakusessa. Tänä vuonna oli kymmenen hakijaa vähemmän kuin viime vuonna samaan aikaan. Mutta hakijoiden taso todella korkea.

Valintaan osallistuivat erikoistumisopintojen kehittämispäällikkö Tiina Hakkarainen ja opettajista Outi Wallin ja allekirjoittanut. Jokainen hakija, tuli valituksi tai ei, saa tiedon postissa tällä viikolla. Sihteerimme Anne Kivelä on nopsa ja kokenut, joten aikataulu pitää. Kirjeet eivät lähde missään on-off -järjestyksessä.

Kiitoksen kukka kaikille hakijoille ja onnittelut valituille

Ryhmään valittiin 22 opiskelijaa ja varasijoille 5. Sosiaalialan hakijoita on vähemmän, samoin miehiä, mutta mukava ryhmä tulee ja erilaisia ihmisiä eri puolilta Suomea. Tervetuloa tammikuun 10. aloittamaan johtamisen opintoja. 
Seija Telaranta

Kohottava päivä Tukholmassa

Kuten kautta opintomatkojen historian, sää suosii meitä. Niin nytkin, sillä tiistai 4.12. oli ainoa tyyni päivä, jota edelsi lumimyräkkä myrskyineen ja heti kun olimme irtautuneet laiturista, alkoi uusi kaaos, joka sulki monet liikenneyhteydet Tukholman alueella. Maanantaina olimme laivan kokoustiloissa, jolloin erikoistumisopintoryhmä esitteli kehittämistehtäviään muiden kommentoidessa. Olimme jo pitkällä merellä kun ohjelmamme päättyi "kuohuviin".

Etualalla Eeva Nieminen ja Saara Kotakorpi

Kirsi Sievinen, Katja Jalkanen, Kirsi Kalliomäki ja Kim Engbers

Iloiset ja asiantuntevat kommentoijat

Lehtori Outi Wallin ja kuljettajamme Lauri Paavilainen

Aamun auettua Tukholmassa suunnistimme kohti Koppargårdenia, jossa emäntänämme toimi yksikönjohtaja Margit Salomaa. Hänen vastuullaan on kaksi 29 potilaan osastoa. Henkilökuntaa on nelisenkymmentä yhtä osastoa kohden.  Margit piti määrää ihan riittävänä. Hän on tullut Koppargårdeniin esimieheksi sen siirryttyä Tukholman kaupungin hallintaan keväällä. Iso muutos on tapahtunut myös henkilöstössä. Moni poistui paikalta turbulenssissa. Muutos ei ole suinkaan ohi, vaan kaupunki tekee toimintaan isoja siirtoja kaiken aikaa. Juuri yksi osasto oli tyhjennetty ja sinne siirtyivät asukkaat muualta. Henkilöstö on hyvin monikulttuurinen ja 10% on sellaisia, joilta puuttuu luku- ja kirjoitustaito. Olimme tästä aivan ihmeissämme! Tunteet ovat usein pinnassa ja esimieheltä vaaditaan kykyä hallita tilanteet. Sairauspoissaolot ovat 15 prosentin luokkaa ja työstä voi olla poissa 8 päivää, vasta sitten tarvitaan todistus. Ensimmäinen sairaspäivä on ollut palkaton jo pitkään.

Margit Salomaa ja kiinnostuneet kuulijat

Margit Salomaa on Hämeenkyrön tyttöjä Heinijärveltä ja peruskoulutukseltaan toimintaterapeutti. Hän on  tehnyt pitkän uran hoiva-alalla Ruotsissa. Tukholmassakin hän on toiminut monessa sairaalassa ja hänellä on myös Karoliinisessa suoritettu maisteritutkinto, jonka laajuus peruskoulutuksen jälkeen on 60 opintopistettä. Margit kertoi tuntumansa olevan, että suomalaiset ja ruotsalaiset sairaanhoitajat ovat vähentyneet ja tilalle ovat tulleet maahanmuuttajat, eniten Iranista ja entisen Jugoslavian alueelta. Kolmesta yksikönjohtajasta yksi on bosnialainen, yksi ruotsalainen ja Margit suomalaistaustainen. Valtaosa Koppargårdenin henkilöstöstä on perushoitajia koulutukseltaan, mutta paljon on myös alalle  kouluttamattomia. Aikaisemmin tässä 300 henkilön hoivakodissa on ollut 30 sairaanhoitajaa, nyt heitä on 20.

Margit esitteli meille myös osastoja ja kertoi todella mielenkiintoisella tavalla siitä, millaista on johtaa raskashoitoista yksikköä. Vanhukset ovat  huonokuntoisia siirtyessään tänne eikä elämästä yleensä tule pitkää enää siinä vaiheessa. Sanalla sanoen olimme vaikuttuneita kuulemastamme ja puhetta riitti. Oman hohtonsa vierailullemme toi se, että Suomen Tukholman lähetystön sosiaalineuvos Anne Eriksson oli mukanamme koko päivän. Koppargårdenista siirryimmmekin suurlähetystöön, josta myöhemmin.
Seija Telaranta

Johtajakoulutuksen legendaarinen opintomatka Tukholmaan

Johtaminen sosiaali- ja tereveysalalla ryhmä 29, Hyvinvointiteknologia YAMK-ryhmä sekä joitakin sosiaalialan YAMK-opiskeljoita on nyt lähdössä todellakin jo legendaariseksi muodostuneelle opintomatkalle Ruotsiin. Onneksi nyt on kohteena vain Tukholma, sillä jos on Suomen säät koetelleet, vielä pahempaa on ollut Ruotsissa.

Adventti-tunnelmaa Pyynikillä

Ohjelmamme alkaa jo huomenna maanantaina 3.12. laivaseminaarilla. Erikoistumisopintojen opiskelijat esittelevät kehittämistehtäviään puolesta päivästä lähtien ilta kahdeksaan saakka. Muiden ryhmien opiskelijat toimivat kommentaattoreina ja palautteen antajina. He ovat voineet tutustua tuotoksiin jo etukäteen.
Tiistai-aamu kun valkenee Tukholmassa, osa ryhmästä siirtyy suoraan Tukholman kaupungin nyt hallinnoimaan Koppargårdenin hoivapalvelukeskukseen, jossa emäntämme on, kuinkas muuten, suomalaistaustainen Margit Salomaa. Perehdymme laajasti Koppargårdenin myrskyisään muutokseen, jossa se siirtyi kohun saattelemana kaupungin vastuulle. On mielenkiintoista kuulla, miten muutos on vaikuttanut ja onko elämä nyt paremmin, kun on siirrytty julkisen organisaation palvelukseen. Kuulemme myös minkälaista on johtaa, kun sekä henkilöstö että asiakkaat ovat monikulttuurisia taustaltaan. Perehdymme myös henkilöstöasioihin ja asiakaslähtöisyyteen, mitä se tarkoittaa heillä käytännössä nyt.
Hyvinvointiteknologiaryhmä on Huddingen yliopistosairaalassa tutkimusjohtaja Heikki Teriön vieraana. Molemmat ryhmät siirrymme sitten Suomen Tukholman suurlähetystöön, missä kuulemme talon historiasta ja toiminnasta sekä sosiaalineuvos Anne Erikssonin katsauksen Ruotsin sosiaali- ja terveyspolitiikan nykytilaan, teemalla  mistä nyt puhutaan hyvinvointipalveluissa. Arvostamme todella myös sitä, että Anne Eriksson tulee kanssamme jo Koppargårdeniin.

Talvinen Tukholma

Matkaohjelma on luettavissa kokonaisuudessaan palkissa LUETTAVAA.

Opintomatkamme sattuu nyt talven ensimmäisiin myrsky- ja lumipäiviin. Talvisesta Suomesta siirrymme vielä talvisempaan Tukholmaan läpi tuulen ja tuiskun, myrskyävän meren.
Saamme ihailla lähes 900 000 asukkaan kuninkaallista pääkaupunkia, joka on kauneimmillaan jouluvaloissa ja valmistautuessaan vuoden kohokohtaan, Nobel-juhlaan.

Voimme lähteä matkaan rauhallisin mielin, sillä kuljettajamme Lauri Paavilainen Tampereen pelastuslaitokselta on ammattimies, jonka käsissä bussi taipuu Kungens kurvassakin!
Seija Telaranta

Koukkuniemi virtaa hyvään suuntaan

Outi Wallin. Mirja Törmänen, Anneli Antila ja Pekka Saarivirta

Olimme Outi Wallinin kanssa eilen organisaatiovierailulla Koukkuniemessä, sillä Johtajakurssilla 30 opiskelee samanaikaisesti kolme esimiestä Koukkuniemen eri osastoilta. Olemme molemmat satunnaisia kävijöitä ja minullakin edellisestä käynnistä on vuosia vierinyt. Siksi olikin niin hienoa kuulla ja aistia tunnelmia siitä, mihin nyt ollaan menossa. Kuten jo Tampereen edellisessä kaupunkistrategiassa oli, Koukkuniemeä kehitetään ikäihmisten kodiksi, ei laitoksena. Strategiset tavoitteet näkyvät nyt nostokurkina kauniissa rantamaisemassa, sillä laitos ei muutu kodiksi ellei myös rakenteellisia ratkaisuja tehdä siihen suuntaan.
Toivoa sopiikin, että kun palvelutalot nyt valmistuvat, niissä on huomioitu, että asunnoista avautuvat näkymät Tampereen kauneimpiin maisemiin, Näsijärvelle ja luontoon muutenkin. Sillä on hyvää oloa tuottava vaikutus ihmisiin.

Mirja ja Pekka

Tapasimme osastonhoitaja Anneli Antilan, jonka toimialueena ovat Iltalan osastot 12 ja 13. Hän on opiskellut Johtajakurssilla 26 ja saanut nyt tehdä esimiestyötä puoli vuotta. Johtajakurssin 26 valmistumisesta on artikkeli osoitteessa: http://tamk-johtaminen.blogspot.fi/2011/05/johtajakurssi-26-on-valmistunut.html  Oli tosi mukava nähdä työstään iloinen ja innostunut osastonhoitaja, joka nauttii esimiestyöstä. Hän kertoi saaneensa koulutuksesta hyvät eväät johtamiseen, jotka nyt vielä täydentyvät sisäisessä esimieskoulutuksessa.
Pekka Saarivirran, joka toimii vt. osastonhoitajana  Koivulan osastolla 30 ja  vastaava sairaanhoitaja Mirja Törmäsen (Iltalan osasto 15) kanssa siirryimme  Maria Hytösen yksikköön Urpulaan. Molemmat viime mainitut ovat nyt vastaavia sairaanhoitajia, mutta 1.3 lähtien osastonhoitajia vastuualueenaan kaksi yksikköä.

Maria Hytönen, Pekka ja Mirja

Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että Koukkuniemen kehitys kulkee myönteiseen suuntaan, esimiestyötä tuetaan ja profiloidaan muun muassa sisäisellä esimieskoulutuksella. Vaikka kaikilla  kolmella on nyt kaksi koulutusta päälletysten, he kokivat, että ne täydentävät toisiaan. Missä sisäisessä koulutuksessa keskitytään oman organisaation asioihin, amk-tasoisissa erikoistumisopinnoissa perehdytään teoriaan, joka syventää osaamista.

Johtajakurssilla 30 on hyvä tunnelma ja tekemisen meininki. Kortensa kekoon on todella ansiokkaasti kantanut tämä Koukkuniemen trio. He nostavat asioita käsittelyyn positiivisella tavalla, haluavat oppia ja menestyä esimiehinä. He ovat lisäksi oikeita ilopillereitä, jotka kyseenalaistavat ja kannustavat koko ryhmää.
Organisaation tunnelman vaistoaa nopeasti. Eilisellä vierailulla todentui se, mitä Marian, Pekan ja Mirjan esiintymisestä on aistittu, Koukkuniemessä virrataan hyvään suuntaan iloisten ja vastuullisten  esimiesten johdolla.
Seija Telaranta

Pikkujoulu on organisaationsa näköinen

Näinä pimeinä iltoina ilma on sakeana pikkujoulutunnelmaa. Suomalaiseen työpaikan pikkujouluun kuuluu draamaa ja latausta jollain kummallisella tavalla. Syksyn harmauteen ovat syttyneet jouluvalot, lehdet ovat täynnä pikkujouluvirityksiä; vaatteita, meikkejä, ruokia ja juomia. Iloinen odotus täyttää mielet. Samanaikaisesti saa lukea otsikoita.... töppasitkö pikkujouluissa, karkasiko mopo käsistä, esimies strippasi, esimies drag show -tähtenä, tittelit narikkaan, nyrkkitappelu...

Kannat kattoon?

Pikkujoulu, josta yleensä käytetään monikkomuotoa pikkujoulut on tullut suomalaiseen kulttuuriin ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Sille on tyypillistä vapaamuotoisuus ja se kuuluu erilaisten yhteisöjen, yritysten ja organisaatioiden kulttuuriin. Siihen liittyy ikävä kyllä usein myös runsas alkoholinkäyttö, joka tekee juhlasta arvaamattoman. Pekka Lähteenmäen kirjoittamassa artikkelissa Talouselämä -lehdessä (8.2.2012) on esitelty erilaisia näkemyksiä johtajan roolista pikkujouluissa. "On hyvä, jos johtaja on valmis pikkujouluissa rikkomaan rajoja ja tekemään itseään vaikka vähän naurunalaiseksi". Ja toinen mielipide: " en ymmärrä, mikä on pointti, jos pomo nostetaan esiin. Tietysti asia riippuu yrityskulttuurista. Luovilla aloilla ja vapaassa yrityskulttuurissa tämä voi olla luontevaa". "Jos pomo improvisoiden esittää jotain yllättävää, ennen kokematonta, voi se nostaa pomon arvoa henkilöstön silmissä".

Pikkujoulujen vaara:alkoholi

Esimiehen tehtävänä on johtaa myös pikkujoulut. Ne on suunniteltava yhteistyössä henkilöstön kanssa ja tehtävä "riskikartoitus" paikan, tarjoilun, ohjelman ja turvallisuuden suhteen. Jos työpaikan ilmapiiri on ikävä ja kireä, ristiriitoja on omaksi tarpeeksi ja  vallitsee arvostuksen puute, ei ole järkeä lähteä korpihotelliin. Ei työpaikan ongelmia ratkaista pikkujouluissa. On myös ajateltava perheitä ja järjestettävä pikkujoulut paikkaan mikä on helppo kertoa kotona. Pikkujoulut herättävät jännitystä kotioloihin, joten esimiehenä tulee erityinen huomio kiinnittää siihen, ettei ruokita ikävyyksiä.

Se että esimies on esimies pikkujouluissakin ei suinkaan tarkoita sitä, ettei hän voi rentoutua ja olla ihminen muiden joukossa. Jos paikalla on useampia esimiehiä, ikävän kuvan antaa, jos he seurustelevat vain keskenään. Pikkujoulu on paikka jalkautua, keskustella ihmisten kanssa vapaasti. Jos on tarkoitus tanssia, sitäkin tilannetta on johdettava. Ei ole kiva katsella tyhjää parkettia ja orkesterin epätoivoa, kun kukaan ei uskalla aloittaa.On siis otettava vastuu siitä, että ohjelma kulkee ja flow on hyvä. On myös ohjeita siitä, kuinka kauan on sopiva viipyä. Jossain on ohjeistettu, että esimiehen olisi syytä lähteä ensimmäisenä ja delegoida vastuu jatkosta, toisissa ohjeissa taas, että ei saa lähteä ensimmäisenä eikä viimeisenä. Tilanteen mukaan, sanoisin, mutta ei häipyen vähin äänin vaan avoimesti.
Pikkujoulut on hauska juttu ja erityisen mukavaa on, jos työyhteisönä viihdytään yhdessä ja tehdään yhteistä positiivista kulttuuria työpaikalle mintzbergiläisessä hengessä. Jälkikäteen on hyvä istua alas ja arvioida pikkujoulut. Säilyttää se mikä onnistui ja poistaa huonot elementit.Pikkujoulukoreografiassa ei kannata katsoa ulos organisaatiosta vaan sisälle, mitä me itse haluamme ja mikä on kulttuurimme mukaista.

Pikkujoulun jälkeen perheen kanssa kuusen hakuun

Sain tämän kuvan aamulla Valkoisesta talosta. Sen mukana Michellen vinkki pukeutumiseen kun tuntee ettei mikään matsaa: Pukeudu aina vaatteisiin joissa on hyvä olla. Silloin näytät myös kauniilta.
Hauskaa pikkujoulua esimiehenäkin! Seija Telaranta

Aika täyttää hakemus johtajakoulutukseen

Nyt on enää pari viikkoa aikaa hakea Johtaminen sosiaali- ja terveysalalla -erikoistumisopintoihin. Koulutettu johtaja on hintansa väärti, häntä arvostetaan.  Koulutus kohottaa itsetuntoa ja osaamista, joita johtaja tarvitsee työssään. Aikuisten koulutus on säästöjen aikana supistusten kohteena. Tammikuussa alkava ryhmä on ainoa vuonna 2013. Päivän lehdissä oli, että esimerkiksi sairaanhoitajien lääkehoidon koulutus on loppumassa, koska siitä peritään nyt reaalihinta, 5000€, opiskelijalta/työnantajalta. Opetusministeriön tuki on loppunut. Samansuuntaista kaavaillaan muihinkin aikuisopintoihin.
Opinnoista on paljon infoa LUETTAVAA palkissa. Kuvassa syyskuussa aloittanut aktiivinen ja iloinen ryhmä. He ovat ottaneet aivan kiitettävällä tavalla opiskelun haltuunsa ja nauttivat siitä, että oppivat asiat myös teoreettisesti. Tiimityö tuottaa hyvää tulosta ja auttaa verkostoitumaan.

Johtajakurssi 30

Vertailun vuoksi tässä alapuolella kuva johtajakoulutuksen Vintage-osastolta Nobel-juhlien pääkallonpaikalta, Tukholman kaupungintalolta vuonna 2006. Jokainen johtajakurssi on tehnyt opintomatkan Ruotsiin ja silloin meille kertoivat Tukholman sosiaali- ja terveydenhuollon toteutuksesta kaupungin korkeat virkamiehet. Aivan upeata oli nähdä kaupungintalon Nobel-sali ja muutkin historialliset huoneet, jotka olivat täydessä loistossa Nobel-juhlia varten.

Tukholman kaupungintalon sisäpihalla

Miksi meitä ihan oikeasti nauratti on ikävä kyllä sisäpiiritietoa! Valmistumassa olevan ryhmän kanssa olemme nyt valmistautumassa joulukuun alussa Tukholman matkalle. Käymme tutustumassa vanhustenhoivaan Koppargårdenin suuressa hoivapalvelulaitoksessa, joka viime kevään skandaalien vuoksi on siirtynyt Tukholman kaupungin hallintaan. Suomen suurlähetystössä taas kuulemme Ruotsin sosiaali- ja terveydenhuollon organisoinnista ja tämänpäivän haasteista sosiaalineuvos Anne Erikssonin kertomana. Seija Telaranta