Esimerkillisyys vuoden 2015 teema

Aarrelipas

Ostin tämän lippaan eilen Tallinnan Telliskiven putiikista. Minusta se on ihana uuden vuoden lipas. Mahdollisuuksia täynnä. Ja pieniä salaisuuksia. Kukaan ei tiedä, mitä minulla siellä on! Tietysti se voi olla tyhjää täynnä ja täyttyy vuoden kuluessa äärimmilleen. Jokainen on oman onnensa seppä ja kun sen vuoden kuluttua avaan näen, onko minusta ollut unelmieni toteuttajaksi. Ikuisena optimistina kyllä voin kääntää epäonnen onneksikin. Ainakin on hyvät enteet. Minulla on jo kaksi kertaa lähipäivinä ollut nuttu nurinpäin. Tullessa oli villapuserossa selkäpuoli edessä ja rintarossi selässä! Ja eilen tungin takkini väärin päin päälleni.

Vuosi 2012 oli blogissani "Ammattimaisen esimiestyön vuosi". Siinä korostin edelleenkin ajankohtaista asiaa. Johtaja tarvitsee koulutuksen johtamiseen. Johtaja on aika heikoilla, jos johtamisen tietoperusta puuttuu. Johtajakoulutuksissa oppii myös tekemään työtä ryhmässä, sillä nyt vaaditaan niitä taitoja, ei yksin puurtamista. Mitä paremman ryhmän pystyt lähellesi organisoimaan, sitä paremmin myös itse onnistut.

Vuosi 2013 oli "Kauniin työympäristön vuosi". Toivottavasti edes jokunen otti siitä onkeensa ja ajatteli työhyvinvointia myös kauneuden kokemuksen kautta. Mieleeni tulee Sairaala Orton Helsingissä ja tältä vuodelta Lempäälän terveyskeskus, missä oli niin harmoninen ja kaunis väritys sekä potilaiden että henkilöstön tiloissa. Kauniin ympäristön kruunaa aina tietysti ihmiset, jotka noudattavat työssään  esteettisyyttä, elegantteja työtapoja ja ihmisen kunnioittamista ja arvostusta.

Vuosi 2014 oli "Verkostoitumisen ja kumppanuuksien vuosi". Aihe on jo vanha, mutta kun nostin sen vuoden teemaksi ajattelin, että kumppanuuksia voisi solmia entistä rohkeammin ja totuttuja rajoja rikkoen. Toki lähiympäristö on tärkeä, mutta nyt kun EU:ssa ollaan, ihmisillä ja yrityksillä on vapaa liikkuvuus, joka kannattaisi hyödyntää.

Vuosi 2015 on "Esimerkillisyyden vuosi". Johtajan työssä se tarkoittaa sitä, että johtajuus otetaan hallintaan sen täysin valtuuksin. Mitä enemmän on valtaa ja vastuuta, sitä enemmän johtajuuteen kuuluu esimerkkinä oleminen. Saku Koivusta käytettiin jääkiekko-uran päättyessä juuri sanaa esimerkillisyys kapteenina, johtajana. Hän oli johtaja, johon oli helppo samaistua, helposti lähestyttävä arvojohtaja. Häntä kuvattiin myös niin, että hän vaati aina itseltään yhtä paljon kuin muilta. Esimerkillisyys ei tarkoita mitään yli-ihmisyyttä. Kun on oma itsensä kaikissa tilanteissa, on helppo kohdata vaikeatkin asiat rakentavalla tavalla.
Jos nyt et tiedä, miten rakennat itsesi johtajana esimerkkijohtajaksi, ota käteen Stephen R. Coveyn kirja, jossa on yksinkertaiset ohjeet siihen, miten hyvä johtajan elämä löytyy. Huolehdi fyysisestä kunnostasi liikkumalla ja lisää notkeutta vaikka tanssimalla. Estä aivojen näivettyminen lukemalla monipuolista kirjallisuutta, klassikkoja, elämäkertoja ja periaatteessa mitä hyvänsä, mikä laajentaa näköpiiriäsi. Nauti luonnon rauhasta ja kauneudesta ja kuuntele musiikkia mikä rentouttaa ja tuottaa elämyksiä. Aika edullisia suosituksia. 
HYVÄÄ ESIMERKILLISEN JOHTAMISEN VUOTTA 2015.

Tallinnan tunnelmaa eilen

Terkuin Seija Telaranta
Huh! Aarrerasia alkoi jo soimaan: Aarrerasiasta

Johtamisoppia joulukirkosta

Viljakkalan kirkossa jouluaaton saarnassa, jonka piti Johannes Riuttala, oli teemana myös johtajuus. Kun kerran vuodessa käy kirkossa, ei ole oikein käsitystä, missä siellä mennään. Mutta aihe kolahti minuun hyvin samoinkuin se, että pappi käsitteli sitä todella ansiokkaasti.

Jouluaattona Viljakkalan sankarihaudoilla

Vallalla  on ollut käsitys johtajasta suurmiehenä, Great Man Theory, jossa johtaja nähtiin valioyksilönä ja  hänellä oli hyviä ominaisuuksia enemmän kuin ihmisillä keskimäärin. Häntä katsottiin ylöspäin ja hänelle myös sallittiin "heikkouksia", joita muille ei. Heidän ympärillään oli hovi, joka sääteli julkisuutta ja ihmiskohtaloita. Arvostelijat vaiennettiin. Usein ajatellaan, että tämä koski vain valtionpäämiestasoa, mutta näinhän on ihan tavallisissakin organisaatioissa ollut, kun vähän muistellaan. Joulusaarnassa pappi toi esille sen, miten johtajat nykyään haluavat tuoda itsestään esille asioita, jotka näyttävät ihmisistä saavutettavissa olevilta, sellaisilta, joihin kuka hyvänsä voi samaistua. Johtaja haluaa näyttää siltä, että hän on yksi meistä, tavallinen ja helposti lähestyttävä. Näin joulun aikaan se on näkynyt myös Fb-päivityksissä. On joulukuusen koristelua, joulupöytiä ja kuvia perheiden joulunvietosta. Pääministerimme oli lapio kädessä istuttamassa koivua.

Hillary Clinton -vaalikuva

Virpi Koivisto ja Satu Mäkinen tutkivat ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytteessään vuonna 2010 (TAMK) johtajien omia näkemyksiä tulevaisuuden haasteista ja osaamisesta. Johtajan työ tulosten mukaan vaatii palvelualttiutta, vuorovaikutus- ja yhteistyötaitoja, herkkyyttä, avoimuutta, yhteiskuntatietoisuutta ja tietoutta globaaleista markkinoista, sitoutuneisuutta sekä taitoa kuulla ja kuunnella kanssaihmisiä. Itse asiassa samoja ominaisuuksia, kuin yleisiin työtaitoihin organisaatiossa kuin organisaatiossa nyt kuuluu. Mikä sitten erottaa johtajan työntekijästä/asiantuntijasta, jos kaikki ovat yhtä hyviä ihmisiä?

Tontut toivat lahjoja Obaman perheelle

Johtaminen on ammatti sinänsä, jolla on oma tietoperusta. Monet tulevat esimiehiksi asiantuntijatehtävistä ja vaikein kamppailu käydäänkin silloin, kun on osittain luovuttava entisesta ja opeteltava uusi ammatti. Kun on ollut huippuosaaja, on vaikea huomata olevansakin noviisi ja ryhtyä rakentamaan identiteettiä johtajana. Asiantuntija on tottunut sanomaan "minä", johtajan on aina ajateltava miten "me" saamme työt tehtyä ja koko organisaation kulkemaan yhteisten tavoitteiden suunnassa. Johtaja on näkyvä, työyksikkönsä keulakuva ja esimerkki muille. Hän astuu esiin silloin, kun työt eivät etene, antaa avaimia ratkaisuihin ja tekee päätöksiä. Hän vastaanottaa tietoa enemmän kuin muut yhteensä, työstää sen selkeään muotoon ja jakaa  kaikille nykyaikaisilla ja tarkoituksenmukaisilla kanavilla. Hän ylläpitää avointa ilmapiiriä ja keskustelukulttuuria. Hän tuntee ympäristönsä ja yhteistyökumppaninsa ja valvoo eettisyyttä, vastuullisuutta ja  toisten arvostamista.
 
Johtajan on katsottava samaan aikaan sekä eteenpäin että historiaan. Hänen on tarkkailtava organisaatiotaan ylhäältä ja ruohonjuuritasolta sekä nähtävä myös kaiken läpi ja vedettävä oikeat johtopäätökset. On oltava lähellä jokaista mutta kuitenkin pidettävä etäisyys. Johtaja ei ole yksi meistä  vaikka hän onkin kanssamme. Häneen voi samaistua, koska hän on ihminen siinä missä muutkin, hänellä vain on eri vastuu ja ammatti kuin muilla. On vain yksi johtaja.

Tapaninpäivän aurinko

Joulunkin ajan blogissa on ollut paljon lukijoita. Terveiset teille kaikille Saksaan, Ranskaan, Englantiin, Yhdysvaltoihin ja Venäjälle. Tosi mukavaa, että johtaminen kiinnostaa. Minun joulumaisemani on yllä.
Seija Telaranta

Lukeminen kannattaa aina, joulunakin

Oikein mietin, onko syksyn johtamisen kirjoissa tai niissä, jotka olen ostanut aikaisemmin yhtään, joka olisi ylitse muiden tai edes "vau". Pakko todeta, että ei ole ollut. Liian monissa on jo monta vuotta pyörinyt sanoma, jossa korostetaan henkilöstöjohtamista, vuorovaikutusta, avoimuutta, luottamusta ja  eettisyyttä. Johtamista on myös tarkasteltu psykologian, sosiologian ja muiden vastaavien näkökulmista. Valitettavan monet kirjat ovat lisäksi  amerikkalaisten kirjojen toisintoja. Siksi olenkin tosi monta kertaa ottanut esiin Minzbergin, Druckerin ja  Petersin kirjat, jotta löytäisin asian ytimen.
Nyt olen kuljettanut mukanani paikasta toiseen Vesa Ristikankaan, Tapio Aaltosen ja Eeva Pitkäsen kirjaa "Asiantuntijasta esimies" (WSOYPro 2010).  En ole sitä lukenut, mutta takakannen teksti tuntui kiinnostavalta. "Esimiehen keskeinen tehtävä on ihmisten johtaminen, vuorovaikuttaminen. Olla esimies on jotain kokonaan muuta kuin olla asiantuntija. Tämä oivallus jää monilta esimiestehtävään päätyneiltä tekemättä. Tuloksena saattaa olla tilanne, jossa sekä esimies että alaiset voivat huonosti. Tai sitten käy onnellisemmin: esimies tunnistaa roolinsa ja löytää uuden identiteetin."

Kirjoittajat Ristikangas, Aaltonen ja Pitkänen

Asiantuntijasta esimieheksi siirtyminen on aina iso askel. Mitä arvostetumpi ihminen on ollut asiantuntijana, sitä isompi on muutos. Asiantuntijana on tottunut ajattelemaan omaa osaamistaan ja kokenut sen palkitsevaksi. Esimiehenä onkin ajateltava muita ja saatava heidän osaamisestaan paras irti organisaation käyttöön. Asiantuntijana on kokenut olevansa ihailtu, esimiehenä alkaakin tulla lunta tupaan. On kestettävä se, ettei minusta pidetäkään tai tavastani johtaa. Olla kaikkien arvostelun kohteena. Odotan innolla, mitä tämä joulukirjani tarjoaa.

Jouluna minulla on kaikki mahdollisuudet lukea, sillä maalaismaisema on joulu jo sinänsä. Ei tarvitse tuoda kuusta sisälle, koska ympärillä kasvaa uskomattoman upea kuusimetsä. Hieman ylpeänä sanon, että olen niitä kuusia ollut itse istuttamassa. Olisi jotenkin kreisiä sytyttää neonvalot luonnontuotteeseen.

Maalaismaisemaa....

Jos joulukirjat, muutkin kuin johtamisen eivät kiinnostakaan, minulla on vino pino Kennedyistä kertovia kirjoja ja dekkareita, jotka käyvät aina. Ja kaikille lukijoilleni, joista kauniisti koristeltu kuusi tuo joulun kotiin, kappale kauneinta historiaa Valkoisesta talosta.

John ja Jacqueline Kennedy

Rauhallista joulua!
Seija Telaranta

Asennetta jouluun Roomasta

Kun käy entisellä työpaikalla tai entisen kodin liepeillä lähdön jälkeen, kokee tietysti monenlaisia tunteita. Rooman kohdalla ihmettelin,  miten ihmeessä täällä on voinut asua ja pitää kotia senkin aikaa mitä oli. Tiberin rannan sauvakävelymaisema oli jo silloin haiseva, mutainen ja surullinen, mutta nyt vesisateessa entistäkin ikävämpi. Aperitiivipaikka kotikadulla  Collina Flemingillä oli edelleen viehättävä, ylellinenkin, mutta mihin  ihminen tarvitsee kaikkea sitä makeaa?

Kuvassa tuttu paikka joulukoreudessaan. Joulun väri oli turkoosi. Piazza del Popololta lähtevä Via del Corso oli niin ruuhkainen, että oli ihan mahdotonta kävellä se päästä päähän. Lama on nostanut hintoja ja se näkyi siinä, että ostoskasseitta ihmiset siellä vaelsivat. Jos naisilla oli jokin ostos, se oli useimmilla Zarasta. Johtajanaisten ostospaikka on Via Condotti. Useimmat meistä ovat  ikkunaostoksilla. Ikävältä  tuntui, kun jäljitelmäkauppiaat olivat aivan muotiliikeiden ovilla ja poliisiautot pienen matkan päässä ilman, että kumpikaan osapuoli välitti. Ei ole helppoa yrittäjilläkään.

Dolcen ja  Gabbanan luomus joulun juhliin

Elämistä kohottavat joka puolella upeat patsaat. Niitä on hotellien auloissa ja rappukäytävissä, kaduilla ja puistoissa.  Tässä pari esimerkkiä, toinen piazzalta Cola di Rienzolla.

         

Ja tämä hotellin aulasta. Patsaista sai nauttia ihan ilmaiseksi ja saada esteettisiä kokemuksia kaiken krääsän keskellä.

Villa Borghesen puisto

Muutama rappu Popololta ylös, niin saavut suurkaupungin keitaaseen, Borghesen puistoon. Siellä voi istuskella, lenkkeillä, ajella kaupunkipyörillä, rullaluistella ja vain rauhoittua ikivanhojen puiden katveessa. Siellä myös sijaitsee yksi kaupungin parhaista taidemuseoista, Galleria Borghese.

Ota joulunalus-aika tyylillä, joka sinulle parhaiten sopii ja luonnistuu. Kaikkien naisten ei tarvitse leipoa eikä paistaa kinkkua ja laatikoita. Jouluna ei tarvitse suorittaa ainakaan niiden, jotka tekevät pitkää työpäivää tai elämä on muuten kiireistä.

Terveiset kaikille Roomasta,
Seija Telaranta

Miten saadaan Anna Kinberg Batra säteilemään?

Yht'äkkiä kuningaskunnassa ei kaikki olekaan hyvin. Stefan Löfven epäonnistui pääministerinä juuri vahvimmaksi luullulla alueellaan, kyvyllä neuvotella onnistuneesti. Oletus oli, että ay-taustaisena hänellä on valttikortit kädessään. Niin ei kuitenkaan käynyt ja juuri, kun ruotsalaisperheissä tehdään piparkakkutaloja ja koristellaan kauniita koteja joulukuntoon, valtakunnassa on poliittinen kaaos. Maltillisen kokoomuksen pitkäaikainen johtaja Fredrik Reinfeldt on poistunut politiikasta ja seuraajan on otettava vastuu kolme vuotta etuajassa.

44-vuotias Anna Kinberg Batra on nyt nousemassa maltillisen kokoomuksen johtajaksi ja porvarileirin pääministeriehdokkaaksi. Vaikka Kinberg Batra on ollut jo pitkään politiikassa, vuodesta 2006 lähtien ja ryhmänsä puheenjohtaja valtiopäivillä, nyt kysytään mikä ihmeen Batra.

Kuvattu Aftonbladetista

Hän on komea ja tasokas nainen, mutta ongelmana on, että hän ei ole ihmisenä tunnettu. Naispääministerille on nyt tilaus, ja Kinberg Batra täyttää vaatimukset hyvin. Hän on  tukholmalainen, syntynyt Skärholmenilla, kasvanut Djursholmenilla ja opiskellut Tukholman yliopistossa diplomiekonomiksi. Hänellä on myös ura politiikan ulkopuolella, hän on ollut yrittäjä ja Tukholman kauppakamarin viestintäjohtaja sekä Carl Bildtin neuvonantaja. Kansainvälisyyttäkin löytyy, hän on asunut Hollanissa ja osaa hollannin kielen sekä ranskan. Mies on stand up-koomikko ja heillä on yksi tytär. Mikä sitten mättää?  Hän on päästänyt suustaan sammakon jo vuonna 1998, jota katsotaan Youtubessa edelleen:"Tukholmalaiset ovat fiksumpia kuin landepaukut". Tätä lausetta hän saa edelleen selitellä ja siitä hänet tunnetaan. 

Kuvattu Aftonbladetin iPad-lehdestä

Menestyäkseen nyt uudessa tilanteessa, puheenjohtajavaalissa ja pääministeriehdokkaana, hänellä on toinenkin ongelma. Hän on varautunut ja antaa kylmän vaikutelman. Hän ei ole iloinen eikä hohdokas ja ajoittain hän vaikuttaa koppavalta. Tunnettu tosiasia on, että ikävä ihminen ei voita vaaleja. Mielenkiintoista on nyt nähdä, että kun ongelma tunnistetaan, voiko ihminen muuttua. Tuleeko tylsästä kiinnostava ja hymyttömästä avoin ja helposti lähestyttävä? Jotain virkistävää hänessä kuitenkin on, mies on stand up -koomikko. Lähtisin siitä.

Tai sitten ottaisin mallia John F. Kennedystä ja ensimmäisestä televisioväittelystä presidenttikandidaattien kesken. Syyskuun 26. päivänä vuonna 1960 suhteellisen tuntematon nuori senaattori John F. Kennedy ja paljon tunnetumpi varapresidentti Richard Nixon kohtasivat toisensa televisolamppujen loisteessa. Nixon oli ollut sairaalahoidossa, hän oli kalpea, väsynyt ja laihtunut. Kennedy taas merellä ruskettunut, komea, elinvoimainen, hurmaava ja seksikäs. Ja se oli siinä, voittaja oli Kennedy. 

Meillä naisjohtajilla on taas mielenkiintoinen seurattava, miten käy Anna Kinberg Batran!

Sunnuntaiterveisin Seija Telaranta

Ammattitaidolla ja asenteella KC Clinicassa

Nostin tammikuussa 2014 kirjoittamani jutun tähän "päivän sanaksi", sillä tänään 3.12 TV1:ssä A-studiossa keskustellaan plastiikkakirurgiasta ja ohjelma on tehty KC Clinicassa Tampereella. Tässä taustoja nuoresta yrittäjäpariskunnasta. 

Plastiikkakirurgi Heikki Kupilla ja hänen erikoissairaanhoitaja-vaimollaan Susanna Kupilla on perheyritys aivan Tampereen keskustassa, rautatieaseman aukiolla. Heikki Kupi on erittäin arvostettu ja taitava plastiikkakirurgi ja Susanna on luonut omaa uraansa määrätietoisesti ja monipuolisesti. Molempien osaaminen on nyt täydessä käytössä omassa yrityksessä, sen vahva perustus.

Susanna Kupi

Susanna on kotoisin itä-Suomesta ja valmistunut leikkaussali- ja anestesiasairaanhoitajaksi Helsingin sairaanhoito-oppilaitoksesta vuonna 1991. Hän sai heti vakituisen työn silloisen HYKSin Töölön sairaalan plastiikkakirurgian klinikassa ja työskenteli sekä teho- että leikkausosastolla. Työ oli vaativaa, henkisesti ja fyysisesti raskasta, mutta loi vahvan pohjan ammatilliselle varmuudelle ja itsetunnolle sekä  jatkuvalle osaamisen kehittämiselle.

Muutto Lempäälään, kolme lasta kolmessa vuodessa ja kuuden vuoden kotiäitiys olivat seuraava etappi. Vuonna 2005 Pihlajalinnan lääkäriasema aloitteli yhteistoimintaa kuntien kanssa ostopalveluleikkausten muodossa ja Susanna lähti käynnistämään ja toteuttamaan sitä aluksi Nokian terveyskeskuksessa ja sittemmin Tampereella Kehräsaaren yksikössä. Tässä vaiheessa Susanna aloitti Johtaminen sosiaali- ja terveysalalla -erikoistumisopinnot Tampereen ammattikorkeakoulussa työn ohella. Valmistumisvaiheessa hän jo lähtikin Terveystaloon, jossa osallistui leikkaustoiminnan tuotteistusprojektiin. Kun Terveystalo siirtyi ulkomaisten pääomasijoittajien omistukseen, Kupit päättivät molemmat lähteä ja perustivat oman yrityksen Terveystalon alakertaan vapautuneisiin tiloihin. He lähtivät yrittäjinä varovasti liikkeelle ja ostivat leikkauspalvelut sekä Terveystalosta että Koskisairaalasta. Vain vastaanottotoiminta toimi omissa tiloissa ja oman henkilökunnan turvin. Susanna kertoo, että hoitoprosessin hajanaisuus haittasi eikä oma yritys profiloitunut asiakkaalle kun kahden eri organisaation henkilöstö toteutti hoitoa.

KC Clinican henkilöstö. Plastiikkakirurgi Heikki Kupi edessä vasemmalla

Nyt eletään vuotta 2014 ja KC Clinic toimii vahvasti omillaan: omalla henkilöstöllä, omissa leikkaussaleissa, heräämössä ja vastaanottotiloissa. Välinehuoltokin tullaan ottamaan omaan hallintaan. On siis tultu palveluiden ostajista palveluiden tuottajiksi. Tällä hetkellä KC Clinicassa työskentelee kolme plastiikkakirurgia, kaksi sihteeriä, kolme sairaanhoitajaa ja kosmetologi.

Susanna Kupi toimii yksikönjohtajana ja esimiehenä henkilöstölle. Kun paikka on, hän tarttuu myös toimeen leikkaussalissa ja moniin muihinkin tehtäviin laidasta laitaan. Erityisen tärkeä rooli hänellä on asiakastyössä ja verkostojen ylläpidossa. Asiakashankinta ja markkinointi tapahtuu sähköisissä medioissa ja se vaatii jatkuvaa mukana ja näkyvänä oloa. KC Clinicassa asenne on sellainen, että asiakkaat hoidetaan niin hyvin ja ammattitaidolla, että sana kulkee suusta suuhun, tyytyväisten ihmisten kokemuksina. Paras mainos on hyvän hoidon saanut asiakas. Susanna on huomannut, että ihmiset ovat tulleet rohkeammiksi kertomaan plastiikkakirurgisista hoidoistaan. Ne ovat nykypäivää ja yhä useampien ihmisten saatavilla ja mahdollisuutena kohentaa ulkonäköään.

Työpäivät ovat pitkiä ja hektisiä, mutta aina on tilaa oppimiselle. Johtajien on oltava myös opettajia Henry Mintzbergiä lainaten. Opetettavaa kyllä riittää, sillä plastiikkakirurgia ja koko esteettisten hoitojen skaala kehittyvät huimaa vauhtia. KC Clinicassakin on juuri koulutettu sairaanhoitajat toteuttamaan injektiohoitoja ja täydentävät kosmetologipalvelut monipuolistuvat. Tarjolla on kokonaisvaltaisia palveluita ja tuotteita, jotka keventävät meidän naisten ja miesten elämää silloin, kun ei näytä eikä tunnu hyvältä. Hoidot tapahtuvat kauniissa ympäristössä, mikä on omiaan luomaan lämmintä tunnelmaa.

Odotusaula

Yrittäminen on kovaa työtä, mutta varmalla ammattitaidolla ja osaamisella se myös palkitsee tekijänsä. Työ tuntuu mielenkiintoiselta. Oikea asenne ja uudet edessä olevat mahdollisuudet kiehtovat ja auttavat jaksamaan.

Kun ovet sulkeutuvat Susanna ja Heikki Kupi ajavat kotiin Lempäälään. Siellä heitä odottaa kolme murkkuikäistä lasta, joita viedään ja haetaan kutakin omista harrastuksistaan (jääkiekko, koripallo, tanssi). Kun yhtenä pimeänä talvi-iltana näin Susannan ja Heikin tulevan töistään klinikalta, ajattelin, miten kaukana onkaan heidän yrittäjyytensä veroparatiiseista ja epärealistisesta maailmasta. Se tuntuu turvalliselta myös asiakkaasta.

KC Clinic

Terveisin Seija Telaranta

Hoivayritys kannattaa, voitoilla eletään

Näin on Aftonbladetin mukaan Ruotsissa. Kaikista tuottavinta on tukiasumispalvelun tarjoaminen psyykkisesti sairaille, ongelmaisille nuorille, päihteiden väärinkäyttäjille ja pakolaisille. Kärjessä on Bikärr AB -niminen yritys, jonka voittomarginaali oli maan korkein, 62%.

Hoivakoti Göteborgin lähellä

Omistaja Bengt-Erik Brandkärr on syystäkin iloinen, hän kuittasi osinkoina noin 250 000 €.  Seitsemän kymmenestä Ruotsin tuottoisimmista hoivayrityksistä on juuri tukiasumispalveluyrityksiä, joissa tarjotaan hoivaa nuorille ja aikuisille päihteiden käyttäjille, psyykkisesti sairaille ja pakolaisille. Näin kertovat tilastot. Voittomarginaali hoivayrityksissä on 30-60%, kun se muissa yrityksissä on 10-15 prosentin luokkaa.
Kärjessä on siis kuvassa oleva Bikärr AB, asukkainaan psykososiaalisista häiriöistä kärsivät ihmiset. Palvelut ostaa Göteborgin seudulla olevat kunnat.

Omistaja Bengt-Erik Brandkärr, 58v

Omistaja Bengt-Erik Brandkärr kertoo, että tulevaisuus näyttää hyvältä. Psykososiaalisista häiriöistä kärsivät ihmiset tarvitsevat yhä enemmän näitä palveluita. Brandkärrille oli yllätys, että hänen yrityksensä voitot ovat näin hyvät verrattuna muihin. "Tuntuu fantastiselta". Paikat ovat olleet koko ajan täynnä, mikä on tietysti edesauttanut hyvää menestystä. Kun omistajalta kysyttiin, käytetäänkö voittoja asukkaiden palvelun parantamiseksi, hän vastaa, että jo nyt heillä on korkea laatu ja kaikki on "toppenfint". Kaupungin edustajan mukaan palveluja tarvitaan yhä enemmän eivätkä kunnalliset tuottajat ole innokkaita kilpailuttamaan palvelujaan.
Ja tässä joulukuun ensimmäisen päivän jytky. Bikärr AB saa tasan saman vuorokausihinnan kuin kunnallisetkin tuottajat.
Tässä tämän päivän Aftonbladetin artikkelissa kerrotaan myös omistajien hienoista asunnoista ja omaisuuksista sekä yrityskaupasta, jossa toinen omistaja Marianne Bisjö myi osuutensa. Artikkelissa on tietysti hieman kateellinen sävy, mutta onko rikos, jos hoivapalvelu tuottaa ja omistajat rikastuu? Minusta yrittäjyys on aina mahdollisuus, myös Suomessa.
Näin alkoi joulukuu, mukavaa viikkoa kaikille lukijoille.

Terkuin Seija Telaranta

Tiimityöllä eduskuntaan

Kansanedustaja Hanna Tainio kirjoitti TAMKin julkaisuun "Johtamisen näkökulmat" (2010) artikkelin otsikolla "Asiakkaana äänestäjä". Hän on  ollut ääniharava monta kertaa Tampereella ja myös eduskuntavaaleissa. Hän kirjoittaa, että ehdokkaan, joka kerää ääniä, on erotuttava myönteisellä tavalla muista ehdokkaista. Tärkeitä kriteereitä valinnalle ovat ikä, sukupuoli, sopiva koulutus, työkokemus, poliittinen kokemus, sujuva esiintyminen ja ulkoinen olemus. Viimemainittu voi monille olla tärkein kriteeri sekä hyvässä että pahassa. Jos kuvista välittyy avoimuus, luotettavuus sekä tuttuus, ollaan jo pitkällä. Toisaalta liika näkyvyys alkaa ärsyttää, kuten jo nyt on joidenkin ehdokkaiden kohdalla käynyt. Mikään ei korvaa henkilökohtaista keskustelua, joka tapahtuu äänestäjän ehdoilla. On mentävä toreille, tapahtumiin ja markettien pihoille. Sen lisäksi, että on huolella tehdyt nettisivut tarvitaan myös aktiivista keskustelua sosiaalisessa mediassa, blogeja, lehtimainoksia ja julisteita.
On selvää, että ehdokas ei pärjää yksin. Hänen on koottava tukiryhmä, jolla on yhteinen tavoite ja  strategia. Mitä monipuolisempaa osaamista tukiryhmästä löytyy, sen parempi on tulos.

Katja Luojus on kansanedustajaehdokas

TtT Katja Luojus on nyt ensimmäistä kertaa ehdokkaana ensi kevään eduskuntavaaleissa. Hän on koonnut tiimiinsä joukon vapaaehtoisia viemään projektin toivottuun lopputulokseen. Tiimiin kuuluvat Mira Perämäki, Outi Aalto, Juho Ojares, Satu Sepänniitty-Valkama ja Susanna Teuho.

Katjan tiimi

 Katja Luojus kertoo itse seuraavaa tiimin rakentamisesta ja sen toiminnasta:

"Kokemukseni kuntapolitiikasta on johtanut eduskuntavaaliehdokkuuteen Pirkanmaalla. Kansanedustajaehdokkaaksi pääseminen on jo sinällään saavutus paikallisella tasolla toimivalle kuntapäättäjälle. Ehdokkaaksi valinta ja koko kampanja-aika on suuri mahdollisuus vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin. Tavoite on päästä oikeasti töihin eduskuntaan. Siksi kampanjointi on päämäärätietoista eikä pelkkää puuhastelua."

"Keräsin ympärilleni vaalitiimin, jonka tehtävä on pitää kampanjan langat käsissään yhteisvastuullisesti. Kampanjapäällikön paikan täytti nuori ja energinen kaupunginvaltuutettu Juho Ojares Ylöjärveltä. Teknisen yliopiston neljännen vuoden opinnot joustavat tulevana keväänä siten, että vaalitiimin ainut mies on kampanjan kantavana voimana. Juhon mielestä on mukava tehdä tiimityötä yhdessä aktiivisten ihmisten kanssa. "

Hanna Tainio toteaa aiheesta artikkelissaan näin: "Yksi on kuitenkin ylitse muiden, nimittäin vaalipäällikkö. Hän on se käytännön työrukkanen, joka on valmis uhraamaan kaiken vapaa-aikansa yhteisen päämäärän hyväksi. Hyvä vaalipäällikkö on siis kultaakin kalliimpi."

"Vaalitiimin muut jäsenet ovat naisia, koulutuksen ammattilaisia, joilla osalla on lisäksi vankka terveydenhuollon kokemus, kuten minulla itsellänikin. Ylöjärven Kokoomusnaisten puheenjohtaja Satu Sepänniity-Valkamalla on vankin puoluepoliittinen ja järjestötoiminnan osaaminen. Susanna Teuho puolestaan tuo tiimiin aktiivista ja energistä toimintavirtaa sekä henkistä selkärankaa minulle vaikeissa kampanjatilanteissa. 

Markkinoinnilla ja näkyvyydellä sosiaalisessa mediassa on iso merkitys. Vaalitiimiin tuovat tämän alueen osaamisensa Outi Aalto ja Mira Perämäki.  Mira on todellinen some-osaaja ja taitava valokuvaaja, joka huolehtii pysäyttävistä ja intensiivisistä vaalikuvista. Hänellä on taitoa tarkkailla käymääni keskustelua ihmisten ja ympäristön kanssa ja ennen kaikkea vangita nämä hetket digikameralleen. Miran mielestä tämä on parhaimmilaan yhteiskunnallista vaikuttamista kampanjanmittaisessa projektissa. Outi haluaa olla tuomassa korulauseiden ja kuvien lisäksi esille ihmisen projektin takaa. 

Katja ja Outi Aalto

Hanna Tainio ilmaisee asian näin artikkelissaan: " Tukiryhmässä tulee olla sekä konkareita että ensikertalaisia. Konkareita tarvitaan,  jotta voidaan hyödyntää aikaisempien vaalien hyviä ja välttää huonoja kokemuksia. Konkarit myös tietävät, minkälaista työtä ehdokkaan hyväksi tarvitaan ja miten se toteutetaan. Uudet voimat taas tuovat uusia ja raikkaita näkemyksiä."

Tiiminsä avulla Katja Luojus haluaa  päästä koko Pirkanmaan tietoisuuteen. "Hyvän kampanjan tulee matkallaan näkyä, kuulua, tuntua ja maistua elämänmakuiselta. Tavoitteellinen kampanjointi on yhteispeliä, ehdokkaana en sitä omista vaan tiimi omistaa minut ja jakaa sen omistajuuden pirkanmaalaisten kanssa. Projektin mittainen vaalikampanja tuo potkua arkeemme, jossa kaikille halukkaille löytyy tilaa." Katja Luojus (KOK) on Ylöjärven kaupunginhallituksen puheenjohtaja.

Kansanedustaja Hanna Tainion mukaan äänestäjiä ei tule koskaan aliarvioida.Voi olla eduksi, jos näkyy naistenlehdissä tai lööpeissä, mutta varovaisesti ja harkiten. Viime aikoina on ollut kiitettävästi negatiivista julkisuutta. Vanha ja viisas neuvo on, että parasta on aina pysyä totuudessa, jottei joudu jälkikäteen paikkailemaan.

Aikaisempi artikkeli Katja Luojuksesta

Onnea molemmille ehdokkaille.

Terkuin Seija Telaranta

Tylytettiin Putinia, hellittiin koalaa

Päivän lehdistä on saanut lukea Australian Brisbanessa järjestetystä G20-kokouksesta. Pojat ja Angela käyttäytyivät Vladimir Putinia kohtaan jäisesti ja yhteiskuvassa hänet laitettiin vähän rannalle ruikuttamaan, eli laitimmaiseksi, mihin paikkaan Putin ei varmaankaan ollut tyytyväinen. Putinia vastaanottamassa kokoukseen oli varapuolustusministeri valtiojohdon sijasta. Jokainen, joka suinkin pystyi, vältteli Putinin kättelyä ja hänen seuraansa. Kohtelu oli varmasti odotettavissa Australiassa, olihan MH17 -lentokoneen alasampumisessa menehtynyt myös 28 australialaista.

Kuva kuvattu päivän Hesarista, sivu B5

"Kiusattu" reagoi kohteluunsa poistumalla paikalta etuajassa. En mitenkään puolustele Putinia, vaan käytän tätä esimerkkinä siitä, että juuri vastaavanlaista tapahtuu muuallakin kuin G20 -kokouksessa.  Syystä tai toisesta joku otetaan syntipukiksi, hänen seuraansa vältellään ja hänet ohitetaan  aina kun voidaan. Putin toki tietää syyn, mutta työpaikalla tapahtuvassa kiusaamisessa asianomainen ei aina edes tiedä, miksi häntä kohdellan huonosti ja vältellen. Kun hän tulee kahvihuoneeseen kaikki häipyvät kuka minkin tekosyyn varjolla. Usein  käy myös niin, että joku toinen huomioidaan ällistyttävän pienestä asiasta ja selvästi pätemättömämpi valitaan mielenkiintoisiin tehtäviin. Kiusattu ympäröidään hiljaisuudella ja vaietaan kuoliaaksi.

Obama helli koalaa

Ikävä ilmapiiri voi vallita muuallakin kuin huippujohtajien kokoontumisessa. Työpaikan palaverit voivat tuntua  ahdistavilta, jos joukossa on sellaisia, jotka eivät halua tai pysty osallistumaan tai tuomaan esiin mielipiteitään. Pelätään puhua, jos kukaan ei tule mukaan ja työntekijä tuntee, että hän jää yksin. Yksikin negatiivinen kokemus hylätyksi tulemisesta voi lukita ihmisen vuosikausiksi. Ajaudutaan puhumattomuuden kulttuuriin. Pekka Järvisen kirjassa "Esimiestyö ongelmatilanteissa" on tästä esimerkkejä. Hänen mukaansa puhumattomuus työyhteisössä on merkki jäsenten aikuisuuden katoamisesta ja vajoamisesta lapsenomaiseen tilaan. Ihmiset eivät pysty keskustelemaan normaalisti, vaan tilalle tulevat erilaiset sanattomat viestit. Ne ovat ilmeitä, eleitä ja katseiden vaihtoa, joilla sivuraiteelle valtavirrasta ajautuneelle työntekijälle osoitetaan että hän ei kuulu joukkoon.

Esimiehelle on päivittäinen haaste seurata työyhteisössä tapahtuvaa viestintää, sanatonta ja sanallista sekä tarkkailla henkilöstön kykyä kommunikoida positiivisesti ja kaikki mukaan ottaen. Jos hän huomaa, että joku työntekijä ei osallistu keskusteluihin, hänen pitää analysoida tilanne ja etsiä ratkaisu. Joskus siihen tarvitaan ulkopuolista apua, mikä avaa silmät näkemään työyhteisön tilanteen. Esimiehen tulee myös johtaa esimerkillä. Hänen pitää huomioida työntekijänsä yksilöinä ja löytää jokaiselle onnistumisen kokemuksia. Kaikilla ei ole rohkeutta tuoda mielipiteitään esiin, silloin esimiehen tulee kysyä ja auttaa työntekijää ilmaisemaan itseään tavalla, joka on hänelle luontaista.
Älä ota oppia suurista johtajista, vaan nosta kissa pöydälle, puhu asioista niiden oikeilla nimillä ja huomioi maan hiljaiset. Älä missään nimessä osoita kohtuutonta hellyyttä jollekin ja kohtele toista kuin ilmaa. Jokaisen työpanos on kallis ja tärkeä. Huonossa ilmapiirissä ihmiset eivät käytä koko kapasiteettiaan vaan ovat vain osittain mukana.

Käy lukemassa mikä tuo elämään hohtoa!

"Bloggaaja sydämestään"

Sunnuntaiterkuin Seija Telaranta

"Sisäisen maailman" taannuttava mukavuus

Työyhteisössä voidaan Pekka Järvisen mukaan elää työn maailmassa tai  sisäisessä maailmassa. Jälkimmäisellä tarkoitetaan tilaa, jossa työntekijät eivät ole niinkään kiinnostuneita työstään, vaan työkavereistaan, heidän perhe-elämästään tai sen puutteesta. Juoruillaan, vellotaan ihmissuhteissa ja ilmassa on suurta yhteisyyden tunnetta, koska äkkiseltään katsottuna kaikki viihtyvät toistensa seurassa ja puhumista riittää. Oma kokemukseni on, että jos työyhteisössä on paljon ihmisiä, joilla ei ole perhettä, heille työyhteisöstä muodostuu työperhe, jossa eletään sitä elämää, mitä normaalisti perheissä tai työyhteisön ulkopuolisten ystävien kanssa. Voi myös olla perhe, mutta siellä on vaikeaa ja raskasta, niin elämää eletään töissä. Sisäisessä maailmassa on helppo elää, koska sinne ajaudutaan usein myös silloin, kun  ihmiset kokevat voimattomuutta, osaamattomuuttakin tehtäviensä edessä. Sisäiseen maailmaan paetaan myös ristiriitoja ja ikäviä asioita, jotka odottavat ratkaisuaan. Jos esimies on heikko, antaa se mahdollisuuden viipyä siellä pitkään.

Työn maailmassa kaiken keskipisteenä on yhteinen työtehtävä. Sen voi havaita jo pelkästään kuuntelemalla puhetta ja keskustelua, mitä käydään. Työn maailmassa puhutaan asiakkaista, tuotteista, palveluista, niiden parantamisesta, palautteista ja tulevaisuuden tavoitteista. Kaplanin ja Nortonin strategiakirjoissa on esimerkki, jossa esimiestä kehotetaan kuuntelemaan keskustelua. Jos strategiakeskustelua ei kuule eikä strategiaan liittyvää kieltä ja reflektointia toimintaan tapahdu, organisaatio on ulkona strategiastaan, strategia ei ole jalkautunut arkeen. Samoin on sisäisessä maailmassa. Siellä ei puhuta työasioista.

Meillä Tampereella kävi talvi..

Työn maailmassa on ponnisteltava aikuisella ja tuottavalla tavalla, opittava koko ajan uutta, päivitettävä ja laajennettava osaamista vastaamaan tarpeita. Esimies on vahva ja johtaa toimintaa, luo yhteistyössä henkilöstön kanssa toimivan työnjaon siten, että kaikki tietävät tehtävänsä ja vastuunsa. Vahva esimies ei anna puskaradion olla koskaan askeleen edellä, vaan hän informoi henkilöstöään niin, että se saa sille harmonisoidun informaation, joka on luotettavaa ja oikea-aikaista.
Työn maailmasta voi toki poiketa sisäisessä maailmassa, siihen kahvitaot ja työvuorojen vaihdot sopivat hyvin samoinkuin erilaiset juhlat ja juhlistamiset. Sieltä on kuitenkin tultava ylös jottei taannuta yhteisönä eikä yksilöinä.
Katsoin tässä samalla, mitä Peter Drucker sanoo kirjassaan The Daily Drucker 9.11. kohdalla. Sopii hyvin myös työn maailmaa kuvaavaksi eli mitä on tehtävä, jotta päästään eteenpäin: ¨Tulevaisuus vaatii päätöksiä - nyt. Se aiheuttaa riskin - nyt. Se vaatii toimintaa - nyt. Se vaatii resurssien määrittelyä - nyt, ja ennenkaikkea inhimillisten resurssien määrittelyä - nyt. Se vaatii työntekoa - nyt." 

Maallakin kävi talvi...

Selasin myös jälleen kerran Saku Tuomisen kirjaa "Hyvä elämä". "Apua on myös siitä, jos ymmärtää mielen toimintaa. Kun esihistoriallinen luolamiehen mieli iskee päälle ja on jyräämässä logiikan, on hyvä ymmärtää, mitä on tapahtumassa. Opetella ajattelemaan ajatteluaan, nimeämään tunteensa. Sillä jos näin ei tapahdu, jätämme suuren osan potentiaalistamme käyttämättä.¨
¨Jokaisessa on enemmän kuin mitä päällepäin näkyy.¨

Älä siis tuhlaa kapasitteettiasi jonnin joutavaan.
Isänpäiväterkuin Seija Telaranta

Saarijärveltä tuli postia

Harmaan syyspäivän iloksi sain kuulumiset kollegaltani Seppo Lehtovuorelta. Hän on TAMKissa Johtaminen sosiaali- ja terveysalalla erikoistumisopinnot suorittaneiden mielissä edelleen, vaikka onkin jo viettänyt eläkepäiviä yli viisi vuotta. Joillakin ihmisillä vaan on positiivinen ja hyvä karma. Kun tällaisesta ihmisestä puhuu tai kirjoittaa, niin mielen valtaa lämpö ja kiitollisuus siitä, että on saanut olla lähellä. Minulla on moninkertainen onni, kun sain tehdä töitä yhdessä hänen kanssaan toistakymmentä vuotta ja olla "kämppäkaveri" vuosia. Minunkin levottomaan sieluun hän toi rauhaa ja oli ongelma iso tai pieni, Seppo osasi sen hoitaa tyylikkäästi ja varmasti. Minun on helppo sanoa, että "onnestain on puolet sinun", hän auttoi minua onnistumaan monissa asioissa.

"Kämppikset"

Seppo asuu siis nykyään Saarijärvellä vaimonsa kanssa ja kolme lasta ovat maailmalla. Vanhin poika on asunut niin kauan kuin muistan perheineen Wienissä ja tekee kansainvälistä työtä. Tytär ja nuorempi poika perheineen ovat Helsingissä. Kaikissa perheissä on kaksi lasta, jotka nyt ovat hyvässä kasvussa. Lapsille ja lapsenlapsille on iso onni isovanhemmista, jotka ovat heidän elämässään läsnä aktiivisesti. Viime kesä on mennyt urheilun merkeissä, sillä kaikki lapsenlapset ovat oppineet uimaan ja käyneet urheilukoulua lomillaan Saarijärvellä. Wienissä asuvien lastenlasten kanssa on käyty viime kesänäkin Venetsian Lidolla uimassa ja matkusteltu eri puolilla Eurooppaa. Talvisin hiihto on tärkeä laji ja syksyisin marjastaminen ja puutarhan sadon korjuu.

Kaikki tärkeät asiat kuten espanjan kielen opiskelu ja harjoittelu paikan päällä, kuorolaulu, kalastaminen, kirjallisuuspiiri, näkövammaisille paikallislehden luku ja tietysti keihäänheitto jatkuvat edelleen. Viime kesänä Seppo on osallistunut kuusiin keihäänheitto-kisoihin ja Jyväskylän Harjulla käydystä kisasta tuli SM-pronssi.

Dekkareita kauniissa puutarhassa

Sosiaalityö on lähellä sydäntä edelleen, sekä teoriassa että käytännössä. Hiljattain Seppo piti veteraaniopettajille esitelmän edunvalvonnasta ja muitakin aiheita on suunnitteilla. Kirjallisuus on tärkeä osa elämää edelleen. Seppo on kova poika lukemaan dekkareita, Nesbön dekkarit on tullut luettua kaikki viimeistä lukuunottamatta. Dekkareiden ohella kuluvat kirjallisuuden klassikot, jotka Seppo tuntee hyvin. Itse asiassa hän noudattaa Coveyn oppeja elämässään; lukee kirjoja laidasta laitaan, urheilee ja kuntoilee, syö terveellisesti oman puutarhan ja lähimetsien tuotteita, huolehtii lähiympäristöstään ja jakaa "hyvää" monipuolisesti.

Kuva Saarijärven kunnan nettisivulta

Ja missä maisemassa! Saarijärvi on kyllä kappale kauneinta Suomea.

Hyvää syksyä Saarijärvelle,

terveisin Seija Telaranta

"Viimeinen temppu" on palkata puoliso

Monet johtamisen asiantuntijat ovat jo ajat sitten esittäneet, että johtajan ei sovi eikä pidä palkata läheisiään samaan organisaatioon. Vaikka kaikki rekrytoinnissa menisikin oikein, se ei näytä eikä tunnu hyvältä. Ja vaikka puoliso ei suoraan alaisuudessa olisikaan. Sama koskee läheisiä sukulaisia ja ystäviä. Miksi? Kun johtajalla on läheisiä organisaatiossa, se tuo jännitteen henkilösuhteisiin monella tavalla. Oli tilanne miten normaali tahansa keskusteltaessa johtajasta tai ylipäänsä asioista, niinkuin aina tehdään, johtajan läheisen läsnäolo tuo tilanteeseen pelkoa ja peittelyä, koska ei voi olla varma, etteivätkö asiat mene suoraan keittiön kautta johtajan tietoon.

Hillaryn rooli sekoitti Bill Clintonin hallintoa

Johtaja voi myös ajautua erilaisten valtapelien kohteeksi, kun toiset vaikuttavat puolison kautta ja toiset suoraan johtajan kanssa. Johtajan puoliso voidaan nähdä sanansaattajana ja toisaalta uhkana normaalille kanssakäymiselle. Hänellä on enemmän tietoa kuin muilla ja kenellä on eniten tietoa, hänellä on myös eniten valtaa. Jos  työyhteisön henkilösuhteet ovat jännittyneet, helppo rooli ei ole myöskään olla johtajan läheinen. Häneen kohdistuu paineita ja tarkkailua aivan eri tavalla kuin muihin. Pienetkin signaalit voidaan tulkita väärin. Hillary Clintonin rooli Bill Clintonin hallinnossa herätti ison myrskyn jo ennenkuin oli Valkoiseen taloon muutettukaan. Hänen työhuoneensa sijainti presidentin vieressä tulkittiin vallankäytöksi ohi muun hallintohenkilöstön.

8. uudistettu painos 2014

Juuri ilmestyneessä uudistetussa painoksessa suositussa Pekka Järvisen kirjassa "Esimiestyö ongelmatilanteissa" sivutaan myös tätä  päivänpolttavaa aihetta. Hän toteaa, että esimiehen ja hänen alaisensa välinen intiimi suhde luo työyhteisöön merkittävän epävirallisen valtakeskittymän. Esimiehelle voi olla vaikeaa, jopa mahdotonta, säilyttää työyhteisönsä silmissä luotettavuutensa, jota esimiehen tehtävän hoitaminen edellyttää.
Sukulaisten ja perheenjäsenten palkkaaminen organisatioon, jossa toimii esimiesasemassa, on väärää vallankäyttöä, joka hämmentää koko henkilöstön. Marjatta Jaben ja Sari Kuuselan "Hyvä paha valta" -kirjassa (Talentum 2013), on analysoitu nimensä mukaisesti vallankäyttöä monipuolisesti. Siitä voi saada tietoa ja kokemuksia erilaisesta vallankäytöstä, jota läheistenkin rekrytointi on varsinkin silloin, kun hän ohittaa pätevämmät hakijat tai hän tulee organisaatioon vaivihkaa. Kuten lehdistä on nyt luettu, kaikenlaiset kumminkaimat ja perhetutut kuuluvat samaan kategoriaan. Jo mainitussa Pekka Järvisen kirjassa on käsitelty myös sitä, miten vaaralliseksi peli menee, jos esimiehellä on suhde jonkun alaisensa kanssa. Järkikin sen sanoo, että työpaikkaromanssista syntyy sellainen soppa, josta kukaan ei kunnialla selviä. Näin pikkujoulukauden alkaessa on hyvä muistaa tämä varoitus!

Lähtiessäni tänään Tallinnasta jouduin laittamaan roskiin nämä ihanat liljat. Otin siis kuvan ja sen myötä hyvää alkavaa viikkoa!
Seija Telaranta

Lauantain toivotut: Sari Steniuksen kuulumiset

Lukijoiden esikuva Sari Stenius työskentelee nyt Västmanlandin maakunnassa, Västeråsin kaupungissa noin 100 kilometrin päässä Tukholmasta. Koti on edelleen Eskilstunassa, jonne Sari muutti Tampereelta jo vuosia sitten, toimittuaan Tekonivelsairaala Coxassa osastonhoitajana ja suoritettuaan Johtaminen sosiaali- ja terveysalalla -erikoistumisopinnot TAMKissa. Lukuisia kertoja olemme olleet hänen vieraanaan ja todistaneet hänen uralla etenemistään ja upeaa tapaansa johtaa ja menestyä työssään.

Sarin työpaikka

Vuosi 2013 oli todella huikea. Sari nimettiin ehdokkaaksi valtakunnalliseen kisaan "Årets kvinnliga ledare i vården" ja vuosi sitten syksyllä hän tuli toiseksi Sjukvårdens Lederskapsakademin  kilpailussa "Framtidens ledare i sjukvården". Kilpailu sai mittavaa julkisuutta ja Saria haastateltiin lehdissä ja julkaisuissa. Rekrytoijat ilmeisesti huomioivat tämän, sillä Sari valittiin Västeråsissa sijaitsevan keskussairaalan Urologian klinikan toimialajohtajaksi (verksamhetschef). Hänellä on kokonaisvaltainen vastuu klinikan johtamisesta, hallinnosta ja taloudesta. Sari kuvaa asemaansa toimitusjohtajan vastaavaan. Hänellä on alaisuudessaan myös lääkärit, joita tällä hetkellä on 11 ylilääkäreistä apulaislääkäreihin ja tietysti koko muu henkilöstö myös. Johtajuudesta, jossa hoitoalan koulutuksen saanut johtaa koko klinikkaa ei meillä voi edes nähdä unta.

Kansainvälisyys ja monikulttuurinen työyhteisö ovat Ruotsissa jo luonnollista arkipäivää. Katselin lääkäreiden nimiä ja vain yhden oli "ruotsalainen". Samoin oli Sarin entisessä työpaikassa Eskilstunassa. Koti on edelleen siellä, työmatkaa kertyy 48 kilometriä aamuin illoin. Sari kertoo, että hän herää varhain aamulla, ulkoiluttaa koirat ja samalla tulee tehtyä reipas lenkki. Lisäksi Sari harrastaa ratsastusta kerran viikossa ja toteuttaa Coveyn oppia vahvistamalla itseään ja parantamalla stressinsietokykyä mindfulness -menetelmän  avulla. 

Ratsastus on mieleinen harrastus

Sari ei olisi Sari, jos ei taas olisi tullut "voittoja" kotiin. Lokakuussa Urologia-päivien yhteydessä Västeråsin klinikka palkittiin "SPUR 1:a bästa ST-utbldningen 2014" -tittelillä. Palkinto jaetaan kerran vuodessa ja se tulee hyvin suunnitellusta ja toteutetusta erikoistuvien lääkäreiden koulutuksesta. Samoin on kiitoksia tullut potilailta, mikä on todella arvokasta. Tässä yksi esimerkki.

Hienoa on saada iloisen, reippaan, taitavan ja lämpimän Sarin kuulumiset. On kohottavaa, kun jokaisesta lauseesta välittyy työnilo. Arvostus omaa henkilöstöään ja itseään kohtaan. Ajat ovat tiukat Ruotsissakin ja rahaa ei ole sen paremmin kuin Suomessakaan. Kysyin, tuleeko muutoksia kun hallitus on vaihtunut, mutta Sari ei usko niin käyvän. Toiminta jatkuu kuten ennenkin.

Västerås on yksi Ruotsin vanhimmista kaupungeista, upean Mälaren-järven pohjoisrannalla. Siellä on yli 110 000 asukasta. Landstinget Västmanlandin tärkein tehtävä on antaa hyvää terveyden- ja sairaanhoitoa sekä hammashoitoa kaikille asukkaille. Tahtotila on, että maakunnassa on hyvä asua ja elää. Maakunnalla on omaa henkilöstöä yli 6000, joista enemmistönä sairaanhoitajat, kätilöt, apuhoitajat, hoiva-apulaiset ja lääkärit. 

Sarin työmatka kulkee Mälaren järven rantoja, maisemana kappale kauneinta Ruotsia. Tänään täällä, huomenna en tiedä missä, sillä Sarin motto on: "Man ska aldrig säga aldrig. Sitä ei koskaan tiedä, mistä itsensä löytää".

Kiitos Sari kuulumisista ja hyvää syksyä täältä Suomesta!

Terkuin Seija Telaranta

Auttaisiko Sinisen meren strategia?

Sinisen meren strategia esiteltiin ensimmäisen kerran Harward Business Review -lehdessä vuonna 2004 ja samanniminen kirja ilmestyi suomeksi vuonna 2009 (Talentum). Siitä lähtien se on ollut yksi tärkeimmistä johtamisen oppikirjoista. Kirjaa on myyty yli 3,5 miljoonaa kappaletta ja se on käännetty yli neljällekymmenelle kielelle. Se on voittanut arvostettuja palkintoja eri puolilla maailmaa, esimerkiksi  "The Best Business Book of 2005"-tittelin.

Eikä suotta. Se on kirja, josta yhä uudelleen löytyy ammennettavaa ja josta saa konkreettisia vastauksia. Erityisen hyvin se osuu nykyiseen taloudelliseen tilanteeseen ja resurssien vähenemiseen. Kirja on loistava myös siksi, että sen oppeja voi  käyttää yksittäinen ihminen arkielämässä ja se antaa työkaluja suurten yritysten uudistamiselle. Kirjasta on apua myös silloin, kun asiakkaat vähenevät. Toki Sinisen meren strategiaa olisi pitänyt käyttää jo ennakoiden, sillä mikään toimiala, organisaatio, tuote eikä palvelu pysy haluttavana ja tuottavana elinkaartaan pidempään. Elinkaari on persoonallinen ja riippuu monesta tekijästä. Organisaatiossa on joka päivä tehtävä uudistumisen eteen töitä ja käytävä mukavuusalueen ulkopuolella. Lähtökohta on, että resurssit vähenevät. Mitä  pitäisi tehdä?

W.Chan Kim ja Renée Mauborgne

1. Poista rohkeasti kaikki sellaiset toiminnot, joita tehdään vain tottumuksesta ja rutiininomaisesti. Myös sellainen, joka ei kuulu saumattomasti ydinosaamiseen. Työkaluna prosessien kriittinen tarkastelu asiakkaan näkökulmasta. Tuottaako jokin vaihe lisäarvoa vai ei? Palvelumuotoilu, kun se tehdään aidossa vuorovaikutuksessa asiakkaiden ja käyttäjien kanssa avaa merkityksettömät ja poistettavat kohteet. Mikään ei myöskään estä kokeilemasta. "Omin silmin näkemistä ei korvaa mikään".
2. Toiminnasta  on aina mahdollista supistaa. Kannattaa tehdä rönsyjen karsimista toiminnan eri vaiheista ilman, että poistaa kokonaan. Supistamista edesauttavat esimerkiksi uudet tutkimukset ja uudet tavat tehdä työtä. Tähystysleikkaukset ovat lyhentäneet hoitoaikoja merkittävästi ja  päiväkirurgia kokonaisuudessaan. Tietotekniikan avulla asiakkaan on mahdollista itse osallistua hoitonsa suunnitteluun ilman, että tarvitsee matkustaa paikan päälle. 
3. Samalla kun poistaa ja supistaa löytyy myös ne asiat, joita tulisi korostaa. Korostamalla löytyy myös tuotteen/palvelun "juttu". Tarina Yellow Tail -viineistä on kiehtova. Kaikki turha tavallisen viininkäyttäjän näkökulmasta poistettiin, tuote oli helppo valita; punaviini vai valkoviini. Korostettiin ostamisen ja valinnan helppoutta, sosiaalisuutta, yksinkertaisuutta ja sopivuutta joka lähtöön. Kahdessa vuodessa Yellow Tail teki nopeimman kasvun viinien myynnissä Yhdysvaltojen ja Australian markkinoilla.
4. Uutta pitää luoda sekä hyvinä että huonoina aikoina. Ei pidä katsella vain omaa toimintaympäristöä tai omaa alaa vaan avata silmät laajasti markkinoille. Yksi keino on tarkastella asiakkaita kolmessa tasossa. Asiakkaat, jotka meillä jo ovat, ne jotka eivät vielä ole, mutta on mahdollista saada ja myös niitä, jotka eivät ikinä ole ajatelleetkaan hankkia tuoteittamme. Hyvänä esimerkkinä hampaiden valkaisu, geelikynnet, hiusten pidennykset. Moni vannoi, ettei ikinä ja kun nyt katselee ympäristöään huomaa, että kaupaksi on käynyt.

Varsinaisesti Sinisen meren strategia on ohjaus uudenlaisen strategian luomiseen. Siinä on paljon  loistavia esimerkkejä, joista voi saada ahaa-elämyksiä. Muistan kun ensimmäisen kerran luin kirjan ja yritin Roomassa tehdä power point -esitelmää johtamisen opiskelijoille, tuotti se vaikeuksia. Mutta  mitä enemmän sitä lukee, sen selkeämmältä se tuntuu. Vuosien varrella sitä ovat käyttäneet monet kirjoittajat ja aina on löydetty uusia sovellusmahdollisuuksia. Yksinkertaisesti; Sinisen meren strategia voi auttaa sinuakin.

Mukavia syyspäiviä, terkuin Seija Telaranta

Asiallinen insinöörinainen Mary Barra

Kuherruskuukaudet ovat ohi ja suomalaistaustainen  General Motorsin pääjohtaja, yksi maailman merkittävimmistä johtajista, uranaisten teräskaton puhkaissut Mary Barra, on elämänsä haasteiden keskiössä.

Lue edellinen juttu hänestä osoitteesta: Mary Barra-suomalaissiirtolaisten jälkeläinen automaailman huipulla

Hienoa nostetta suomalaisuudelle on, että TIME-lehden kannessa loistaa jälleen Mary Barra. Hän ei ole julkkis eikä tyrkky, vaan asiallinen insinöörinainen, joka tulee esiin omien tuotteidensa ja yhtiönsä asioiden kautta. Tuotteita ovat Corvettet, Cadillacit ja Maryn "lempilapset" Chevy Colorado ja GMC Canyon. Tulossa on viisi uutta Chevrolet-mallia sekä sähköauto, joka tulevaisuudessa on itseohjautuva. Kaikissa näissä menopeleissä tärkeimpänä asiana Mary pitää turvallisuutta. Ei ihme, sillä  pääjohtajuuden alkumetrit ovat olleet taistelua huonoa mainetta vastaan, jonka aiheutti autojen vaihdeongelmat. Niiden vuoksi 2,6 miljoonaa GM:n autoa jouduttiin kutsumaan korjaukseen. Vikaa yritettiin peitellä ja se lisäsi pahaa vettä myllyyn. Nämä ovat asioita, jotka olivat jo tapahtuneet, mutta Mary joutui putsaushommiin ensi töikseen.

Maineen pelastamistöihin oli ryhdyttävä heti eivätkä tuloskäyrät hyviltä näytä. GM:ssa oli vallinnut vaikenemisen, pimittämisen ja pakoilun kulttuuri, jonka kasvatti Mary itsekin on ollut jo toisessa polvessa. Nyt se kulttuuri on muutettava. Mary on muutosjohtaja, jonka uskotaan kykenevän avoimuuden lisäämiseen ja aidon  tiimityön rakentamiseen jokaiseen portaaseen. Hänellä on myös työntekijöiden tuki ja luottamus ja se jos mikä on paljon. Mary ei pidä sanasta kulttuuri kun puhutaan organisaatiosta, ja kysyykin, mitä kulttuuri oikeasti on? Ja vastaa, että se on sitä, kuinka me käyttäydymme ja millaisia tarinoita me kerromme yrityksestä.

Mary Barra kiertää GM:n eri organisaatioita ja yksiköitä, tapaa ihmisiä heidän työnsä ääressä ja nostaa asiakkaan arvoa jokaisen työntekijän työn ytimenä. Itsellään hänellä on usein "mukanaan" uutuuttaan hohtava suosikkinsa musta Camaro. Samanlaista iloa ja ylpeyttä tulisi jokaisen auton ostajan tuntea kun saa ensi kertaa uuden autonsa käteensä. Henry Fordhan  maalasi amerikkalaisen unelman: "Ajaa autolla perheen kanssa Jumalan avaran taivaan alla".

Mary Barraa ei nähdä Voguen sivuilla esittelemässä vaatteitaan tai sisustuslehdissä avaamassa kotinsa ovia eikä missään nimessä tuomassa miestään ja lapsiaan julkisuuteen. TIME-lehden haastattelija toivoi hänen edes hieman raottavan yksityis-elämäänsä, koska se kuitenkin kiinnostaa monia. Jotain sentään selvisi: college-ikäistä poikaa kiinnostaa bioenergia-alan opiskelu tulevaisuudessa. Tytär on luovempaa sorttia, häntä kiinnostaa muoti ja kirjoittaminen. Avioliittoa on takana jo 29 vuotta konsulttina toimivan Tony Barran kanssa, joka ei ole mikään kotitalousihme. Kodinhoitajaa ei ole ja tytär joskus kokkaa. Kun Mary ottaa omaa aikaa, hän seuraa mielellään lastensa pelejä; amerikkalaista jalkapalloa, lentopalloa tai jääkiekkoa.  Mary Barra on käytännöllinen insinööri myös olemukseltaan. Hän ei kerro  elegantin yksinkertaisen  housupukunsa merkkiä eikä vahvista huikean korkeiden korkkareiden merkkiä (Manolot?), koska hän ei halua profiloitua sellaisissa asioissa.

                                            Kuvat TIME, October 6, 2014

Enää ei myöskään mainita siirtolaisuutta tai suomalaisia sukujuuria. Häneen uskovat kaikki haastatellut asiantuntijat ja kuten jo mainittiin, hän on erityisen arvostettu GM:n sisällä, kaikilla tasoilla. Oman organisaation kasvatti, joka osaa asiansa. Hän ei ole tullut opettelemaan alaa, vaan osaa purkaa edelleen mutterin ja isommatkin laitteet ja on aidosti asioista kiinnostunut. Hän myös rohkaisee johtajiaan omaan ajatteluun ja luoviin ratkaisuihin. GM:n markkinoille päässeistä viallisista autoista ja ihmisillekin vahinkoja aihettaneista virheistä laadittiin laaja viranomais-raportti (Valukas-raportti), jossa annetaan tarkat parantamisohjeet ja edellytetään, että kustannusten alentaminen ei saa johtaa laadun heikkenemiseen.
Tartuin Mary Barraan blogissani toistamiseen siksi, että minua kiinnostaa kuinka hän onnistuu työssään autoteollisuuden "isoimpana" johtajana. Hän on myös hyvä esimerkki organisaation sisältä aina pääjohtajaksi asti nousseesta johtajasta, joka on saanut organisaationsa hyväksynnän ja arvostuksen. Työ on vasta alussa, mutta se on mennyt oikeaan suuntaan.

Muistetaan Mary Barra kun istahdetaan Cadillacin kyytiin! Ja pistäpä soimaan The Renegades -yhtyeen Cadillac: The Renegades/Cadillac

Terkuin Seija Telaranta

100 000 lukijaa!

Tänä aamuna klo 9 rikkoutui tässä blogissa 100 000 lukijan raja. Odottelin sen tapahtuvan vasta parin viikon kuluttua, mutta syksy on ollut vilkasta aikaa.
Sydämelliset kiitokset teille kaikille. Olisi tosi tylsää kirjoittaa vain itselleen. Blogia luetaan myös monissa muissakin maissa, suurimmat lukijamäärät tällä hetkellä ovat Saksassa, Virossa, Yhdysvalloissa, Irlannissa, Venäjällä, Serbiassa ja Puolassa. Usein olen ihmetellyt, että Ruotsissa ei ole paljoakaan lukijoita, vaikka ruotsalaisista on paljon juttuja.
Blogissa ei ole mainoksia eikä sponsoreita. Tekstejä on yhteensä 367 ja kaikki liittyvät tavalla tai toisella johtamiseen. Jäätyäni TAMKista eläkkeelle julkaisen nämä jutut myös toisessa blogissani www.puhutaanjohtamisesta.com. Siinä on eri kävijälaskuri ja lukijat ovat tasaisesti lisääntyneet myös siellä.
Blogiin liittyen olen kirjoittanut artikkelin "Kuinka johtamisen blogia käytetään sosiaali- ja terveysalan johtakoulutuksessa ja sen markkinoinnissa" Joanna Kalalahden toimittamassa Tampereen yliopiston Informaatiotieteen laitoksen julkaisussa  Tarinoita blogien käytöstä
Mitä artikkeleita luetaan eniten? Aina tietysti uusimpia, mutta hämmästyttävän paljon myös pari vuotta sitten ilmestyneitä. Minulla ei ole kuin päivittäinen "Top 5", mutta luulen, että kaikkein eniten luettu on: Luhatuuli on aito ja lämmin koti

Naisjohtajista olen tietysti kirjoittanut paljon. Ajankohtaisia ovat edelleen Brasilian presidenttikisaa uudelleen  käyvä Dilma Rousseff, ainakin Facebookissa vaalikampanjan aloittanut Hillary Clinton, josta on monta artikkelia sekä juuri työn alla oleva toinen juttu GM:n pääjohtajasta suomalaistaustaisesta Mary Barrasta. Lukemalla esikuvista ja menestyneistä, kolhujakin saaneista johtajista ihan tavallinen suomalainen sosiaali- ja terveysalan johtaja löytää reflektiopintaa ja huomaa, että ongelmat ja onnistumiset ovat samantapaisia tasolla kuin tasolla.

Omat suosikkini:
Näivettymisen estäminen
Ankanpojasta voikin kasvaa joutsen
Elämä ilman kompromisseja

Eikä unohdeta Barack ja Michelle Obamaa, heitä on aina mielenkiintoista seurata. Siksi kävinkin viikonloppuna Obaman "jäljillä" Tallinnassa katsomassa Kadriorgin puistossa hänen vierailunsa paikat; presidentin linnan ja Kadriorgin museon, jossa hän kävi neuvotteluja.

Kiitos lukijani!
Seija Telaranta